Kanji: japanilaiset ideogrammit, merkitys ja historia
Kanji (漢字): syvä katsaus japanilaisiin ideogrammeihin — merkitys, historia ja kehitys selkeästi ja kiinnostavasti.
Kanji (漢字) on yksi kolmesta japanilaisesta kirjoitusmuodosta. Kanji on ideogrammi eli eräänlainen yksinkertainen kuva. Ne on tehty osoittamaan sanan merkitys. Se on idean, kuten esineen, asian tai ominaisuuden symboli.
Kanji-ideogrammit (tai "merkit") on otettu kiinalaisista merkeistä, ja monet niistä ovat muuttuneet ajan myötä. Sana "kanji" tarkoittaa "Han-merkkejä" (eli "kiinalaisia merkkejä").
Lyhyt historia
Kanji-merkkejä tuotiin Japaniin Kiinasta pääosin 4.–6. vuosisadalla, usein Korean kautta. Aluksi merkit palvelivat sekä merkityksen että äänen ilmaisua. Japanilaiset kehittivät myöhemmin oman tavan käyttää kiinalaisia merkkejä äänteinä — tämä järjestelmä tunnetaan nimellä man'yōgana — ja siitä syntyivät kana-äänteet (hiragana ja katakana). Näin syntyi nykyinen kolmiosaiseen järjestelmään nojaava kirjoitus: kanji (sisältö-sanat), hiragana (taivutus- ja kieliopilliset päätteet) ja katakana (lainasanat, äännearvostus).
Rakenne ja lukutavat
Kanji ei ole vain yksi ääni; monilla merkeillä on useita lukutapoja. Pääasialliset lukutavat ovat:
- On-yomi (äänilukuta, kiinalaisperäinen lukutapa) — käytetään usein yhdyssanoissa (esim. 山 "サン" san = osa sanasta 富士山 "ふじさん" fujisan).
- Kun-yomi (merkityslukuta, japanilainen lukutapa) — käytetään, kun merkki esiintyy itsenäisenä sanana (esim. 山 "やま" yama = "vuori").
Esimerkkejä: 山 = やま (yama, kun-yomi) / サン (san, on-yomi); 水 = みず (mizu) / スイ (sui). Monimutkaiset sanat voivat käyttää kumpaakin tyyppiä tai poikkeavia lukuasuja (esim. 日本 = にほん / にっぽん).
Radikaalit, muoto ja lyhentämiset
Jokaisella kanjilla on osia, joita kutsutaan radikaaleiksi (部首, bushu). Radikaalit auttavat luokittelemaan merkkejä sanakirjoissa ja antavat vihjeitä merkityksestä tai ääntämisestä. Kanji-merkkejä kirjoitetaan tiettyä osion- eli vetojärjestystä (筆順, hitsujun) noudattaen — oikea vetojärjestys helpottaa tunnistamista ja kaunista käsinkirjoitusta (書道, shodō).
Japanissa on myös modernisoituja, yksinkertaistettuja muotoja (shinjitai) verrattuna perinteisiin muotoihin (kyūjitai); esimerkiksi monet merkit saivat yksinkertaisempia kirjoitusasuja 1900-luvulla.
Käyttö nykypäivän japanissa
Nykyaikaisessa japanin kirjoituksessa kanjia käytetään pääasiassa substantiiveissa, verbin juuri-osasissa ja adjektiiveissa — eli sanoissa, jotka kantavat pääasiallisen merkityksen. Hiragana ilmaisee kieliopilliset päätteet ja yhteydet, katakana lainasanat ja vaikutelman erotteluun.
Arkipäivän lukemiseen riittää useimmiten virallinen jōyō-kanji-lista, joka sisältää 2136 merkkiä. Peruskoulussa opetettavat kyōiku-kanji-merkit (noin 1006) muodostavat perustan luku- ja kirjoitustaidolle.
Erityisalueita: nimet ja erikoislukut
Henkilönnimissä ja paikannimissä esiintyy usein erikoislukuja ja harvinaisempia merkkejä. Tällaisia merkkejä löytyy erillisistä nimikäyttölistoista, ja nimilukemiset voivat poiketa tavallisista käytännöistä — siksi japanilaisissa nimissä voi olla yllätyksiä ääntämisessä.
Oppiminen ja käytännön vinkkejä
- Opettele radikaalit; ne helpottavat merkkien muistamista ja hakemista sanakirjasta.
- Harjoittele vetojärjestystä — oikea hitsujun parantaa tunnistettavuutta ja kirjoitustaitoa.
- Käytä sekä kirjoittamista että lukemista: kirjoittamalla opit muodon ja lukemalla opit lukutavat kontekstissa.
- Jaa opiskelu tasoihin: aloita kyōiku-kanjilla, laajenna sitten jōyō-kanjiin ja erikoismerkkeihin tarpeen mukaan.
- Hyödy digitaalisista työkaluista: näppäimistöllä voi kirjoittaa romajilla tai kana-tilassa ja valita oikean kanjin helposti.
Loppusanat
Kanji on syvällinen ja rikas osa japanin kieltä: se kantaa merkitystä, historiaa ja estetiikkaa. Vaikka oppiminen vaatii aikaa ja harjoitusta, kanjin hallinta avaa suuren osan japanilaisen tekstin ymmärtämisestä ja antaa syvyyttä kielen käyttöön.
Kanji sanalle "kanji".
Kanji vs. kana
Japanin kirjoittamiseen käytetään kahta muuta järjestelmää. Näitä järjestelmiä kutsutaan hiraganaksi ja katakanaksi (yhdessä niitä kutsutaan nimellä "kana"). Ne osoittavat, miten sana lausutaan, koska kukin merkki edustaa tavua (a, ka, sa, ta jne.). Kukin kanji voidaan kirjoittaa myös kana-kirjaimilla, ja niitä onkin lastenkirjoissa tai japania opetteleville ulkomaalaisille tarkoitetuissa kirjoissa.
Japanin kielessä voi olla monia homofoneja yhdelle ääntämiselle, esimerkiksi kami voi tarkoittaa "jumalaa", "hiuksia", "paperia" tai "yläpuroa". Koska kukin sana koostuu samoista tavuista, ne kirjoitetaan samoilla kana-kirjaimilla (かみ hiragana-kirjaimella ja カミ katakana-kirjaimella), mutta koska niillä kaikilla on hyvin erilaiset merkitykset, kunkin sanan kanji-merkki on hyvin erilainen. Kanji sanalle "jumala" on 神, kanji sanalle "hiukset" on 髪, kanji sanalle "paperi" on 紙 ja kanji sanalle "yläpuro" on 上. Kullakin kanji-merkillä voi kuitenkin olla useita eri ääntämistapoja sen mukaan, mikä merkitys (mikä "lukutapa") on tarkoitettu.
Kanji on alun perin kirjoitettu niin, että se näyttää siltä, mitä se tarkoittaa, joten japanin kuchi, joka tarkoittaa suuta, on 口, ja se näyttää suulta. Toinen sana 山 (sanotaan yama) tarkoittaa vuorta. Japanilaisilla on monia sanoja. Monet niistä voidaan esittää vain yhdellä kanjilla, mutta joskus kaksi kanji-merkkiä yhdistetään uusiksi sanoiksi, kuten 山口 (yamaguchi), "vuoren suu", joka tarkoittaa luolaa. (Se on myös sukunimi ja prefektuurin nimi).
Kanji yhdistetään usein hiraganan kanssa osoittamaan sanan kieliopillinen merkitys. Englannissa tämä tehdään päätteiden kanssa (esim. "act" (verbi), "action" (substantiivi) jne.).
Kun-yomi vs. on-yomi
Useimmat kanji-merkit voidaan lausua ainakin kahdella eri tavalla sen mukaan, onko sana syntyperäinen japanilainen sana (tätä kutsutaan "kun"-lukutavaksi tai "kun-yomiksi") vai onko se peräisin kiinasta (tätä kutsutaan "on"-lukutavaksi tai "on-yomiksi"). Yksittäisillä kanjeilla on yleensä kun-yomi, kun taas yhdyssanoilla on yleensä on-yomi. Esimerkiksi 山 yksinään on "yama" (japanilainen sana "vuori"). Kun se yhdistetään toiseen sanaan tai nimeen, se lausutaan "san", esimerkiksi "Fuji-san" (Fuji-vuori).
Näistä malleista on kuitenkin monia poikkeuksia. Esimerkiksi joissakin japanin kielen sanoissa, joissa on kaksi tai useampia kanjeja (yleensä varsinaiset substantiivit), käytetään kanjin kun-yomia, kuten 山口, joka lausutaan "yama-guchi", vaikka kanjin on-yomi olisi "san" ja "kō" tässä järjestyksessä. Joskus kanjeilla on vain on-yomi eikä kun-yomia. Esimerkiksi kanjilla 毒, joka tarkoittaa "myrkkyä", on vain on-yomi "doku". Joskus yhdyssanoissa on-yomi ja kun-yomi sekoittuvat keskenään. Esimerkiksi sana 金色, joka tarkoittaa "kultainen", lausutaan "kin-iro", jossa ensimmäinen kanji käyttää on-yomiaan ja toinen kanji kun-yomiaan. Joskus joidenkin yhdyssanojen kanjit eivät välttämättä edes käytä kanjilukemiaan lainkaan, vaan niitä käytetään vain osoittamaan sanan merkitys. Esimerkiksi sana 煙草 lausutaan "tabako", joka tarkoittaa englanniksi "tobacco". Tämä sana on lainattu portugalista, ja vaikka sanan ääntäminen ei vastaa kumpaakaan kanjia, kanjien merkitys on "savu" ja "ruoho" tässä järjestyksessä, mikä vihjaa sanan merkityksestä. On jopa joitakin sanoja, joiden kanjin avulla voidaan osoittaa vain sanan ääntäminen eikä sen merkitystä. Näitä sanoja kutsutaan atejiksi. Esimerkiksi sana 亜米利加, joka tarkoittaa "Amerikkaa", lausutaan "Amerikka", mutta millään kanji-merkityksistä ei ole selvää yhteyttä Amerikkaan. Yleensä viimeisen kaltaiset sanat kirjoitetaan nykyään kuitenkin yleensä vain katakanalla, vaikka joskus sanat kuten "sushi" kirjoitetaan edelleen atejilla, kuten 寿司, koska kiinalaiset turistit tunnistavat atejin helpommin, koska sana kirjoitetaan samalla tavalla kiinaksi.
Kanjien määrä
Kanji-merkit luokitellaan sen perusteella, kuinka monta siveltimenvetoa niissä on. Yksinkertaisimmissa kanjeissa on yksi viiva, ja monimutkaisimmissa voi olla jopa 30 viivaa.
Kanjeja on monia erilaisia, tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta se on noin 50 000[] . Kaikkia 50 000:ta ei kuitenkaan opeteta kouluissa. Japanin hallitus on laatinut 1 945 kanjin perusluettelon (Jōyō Kanji), joka kieltä opiskelevien tulisi tuntea. Niitä käytetään eniten sanoma- ja aikakauslehdissä sekä katu- ja kauppakylteissä. Kanjin oppiminen vie monta vuotta. Kouluvuosiensa loppuun mennessä oppilaan pitäisi osata noin 1 850 kanjia. Yliopistosta valmistuneen pitäisi osata noin 3000 kanjia. Jos joku ei tiedä sanan kanjia, hän voi kirjoittaa sanan kanjilla, jolloin se ymmärretään, mutta se ei yleensä ole oikea tapa kirjoittaa se.
Etsiä