Keisari Richū (履中天皇, Richū-tennō) oli Japanin 17. keisari perinteisen perimysjärjestyksen mukaan. Historioitsijat pitävät keisari Richūn elämää koskevia yksityiskohtia mahdollisesti legendaarisina, mutta samalla osin todennäköisinä tai ainakin yhteensopivina arkeologisen ja kiinalaisen lähdeaineiston kanssa. Myöhemmät sukupolvet loivat hänelle nimen Richū-tennō postuumisti, kuten oli tavallista monien varhaiskeisareiden kohdalla.

Perinteiset japanilaiset kronikat, kuten Kojiki ja Nihon Shoki, käsittelevät Richūa ja hänen valtakauttaan mutta sisältävät klassisen mytologian ja hallitsijasukujen sukupolvienluettelon yhdistävää aineistoa. Tämän vuoksi hänen elämälleen tai valtakaudelleen ei ole mahdollista antaa varmoja ja yksiselitteisiä päivämääriä: varhaisimpien keisareiden perinteisesti hyväksytyt nimet ja järjestys vakinaistuivat vasta myöhemmässä kronikoinnissa, ja virallinen kronologia vakiinnutettiin vasta Yamato-dynastian 50. hallitsijan, keisari Kammun, aikana.

Osassa nykyhistorian tutkimusta Richū liitetään kiinalaisten lähteiden mainitsemaan "kuninkaaseen San" tai "Kuningas Saniin" (nimimuunnelmia esiintyy), koska Liu Song -kauden kiinalaisissa arkistoteksteissä raportoitiin lähetetyistä sanansaattajista Etelä-Japanista 400-luvun alkupuolella. Joidenkin tutkijoiden mukaan nämä yhteydet tukevat ajatusta, että osa Richūa koskevasta perimätiedosta perustuu todellisiin yhteyksiin mantereeseen. Toisaalta tulkinnat ja ajoitukset ovat kiistanalaisia, joten varovaisuus on paikallaan.

Keskeisiä huomioita keisari Richūsta ja hänen ajastaan:

  • Sukutausta ja perimys: Perinteiden mukaan Richū sijoittuu sukuluetteloissa Nintokun jälkeiseksi hallitsijaksi ja on osa Yamato-kauden hallitsijasukua. Tarkka suku- ja perimysjärjestys on kuitenkin osin epävarma lähteiden sekavuuden vuoksi.
  • Lähteet: Tieto Richūsta perustuu pääosin klassisiin japanilaisiin kronikoihin (Kojiki, Nihon Shoki) ja satunnaisiin kiinalaisiin raportteihin. Kotimaiset kronikat yhdistelevät historiaa ja mytologiaa, joten niiden yksityiskohtia arvioidaan kriittisesti.
  • Arkeologinen konteksti: Richūa ja muita samalta ajalta perinteisesti pidettyjä hallitsijoita koskee Kofun-kauden arkeologia: hautamuodot (kofunit) ja löydöt antavat viitteitä varhaisen Japanin poliittisesta organisoitumisesta, mutta suora yhden henkilön identifiointi on usein vaikeaa.
  • Ulkomaiset yhteydet: Kiinalaiset lähteet mainitsevat Etelä-Japanista tulleita lähettiläitä 400-luvun alussa, mikä on yksi syy siihen, että osa tutkijoista on ehdottanut yhteyttä Richūhin tai tämän sukupolveen. Näiden kontaktien luonne ja tarkka ajoitus eivät kuitenkaan ole kiistattomia.

Richūn perintö on osa laajempaa keskustelua varhaisen Japanin historiasta: vaikka yksityiskohdat ovat epävarmoja, hänen nimensä ja asema perinteisessä keisariluettelossa ovat vaikuttaneet myöhempään keisarilliseen historiankirjoitukseen ja kansalliseen muistiin. Postuumit nimet, kuten Richū-tennō, annettiin usein vuosisatoja myöhemmin ja auttoivat rakentamaan yhtenäistä historiallista kertomusta, vaikka ne eivät aina kerro suoraa seurantatietoa kyseisen hallitsijan elämän ajasta.

Lisätietoja ja tarkempi lähdearviointi löytyvät tutkimuksista, jotka vertailevat japanilaisia kronikoita, kiinalaisia hallintodokumentteja ja arkeologista aineistoa — nämä eri lähteet yhdessä muodostavat nykyisen käsityksen siitä, miten Richūa voi tulkita sekä legendaarisena että osin historiallisenakin hahmona.