Ali Akbar Hashemi Rafsanjani (persia: اکبر هاشمی رفسنجانی Akbar Hāshemī Rafanjānī), Hashemi Bahramani (هاشمی بهرمانی) (25. elokuuta 1934 - 8. tammikuuta 2017) oli vaikutusvaltainen iranilainen poliitikko. Hän toimi erityisen merkittävissä tehtävissä islamilaisen tasavallan varhaisvuosista lähtien ja oli yksi järjestelmän vaikutusvaltaisimmista toimijoista. Rafsanjani toimi muun muassa kansanvaltaisen edustuksellisen elimen puhemiehenä 1980-luvulla ja siirtyi myöhemmin presidentiksi. Hän oli Iranin tarkoituksenmukaisuusneuvoston puheenjohtaja vuodesta 1989 kuolemaansa saakka vuonna 2017.
Poliittinen ura ja vaikutus
Rafsanjani oli avainhenkilö Iranin vallankumouksen jälkeen ja lähellä islamilaisen tasavallan perustajia. Hän oli tunnettu pragmaattisesta lähestymistavastaan, joka pyrki talouskasvuun ja suhteellisen avoimuuden lisäämiseen ilman, että kyseenalaistettiin perustavanlaatuisia vallan rakenteita. Hänet valittiin Iranin presidentiksi vuosiksi 1989-1997, ja presidenttikausillaan hän pyrki jälleenrakentamaan taloutta pitkän Irakin sodan jälkeen, edistämään teollistamista sekä lisäämään diplomaattista kanssakäymistä läntisten ja alueellisten toimijoiden kanssa.
Varallisuus, liiketoimet ja maine
Ulkomaisissa tiedotusvälineissä Rafsanjania on yhdistetty merkittävään henkilökohtaiseen ja perheeseen sidottuun taloudelliseen valtaan. Forbes-lehti listasi Rafsanjanin maailman rikkaimpien ihmisten luetteloonsa ja kirjoitti, että Iranin hallituksen todellisena taustavoimana hän "on enemmän tai vähemmän johtanut islamilaista tasavaltaa viimeiset 24 vuotta". Hänen varallisuutensa on herättänyt sekä ihailua että arvostelua, ja hänelle on annettu Iranissa pahamaineinen lempinimi Akbar Shah viitaten valtavaan vaikutusvaltaan ja taloudelliseen verkostoon.
Myöhempi aika ja vastakkainasettelu Ahmadinejadia vastaan
Vuoden 2005 presidentinvaaleissa Rafsanjani palasi julkiseen kilpailuun pyrkien jälleen presidentiksi, mutta hän hävisi toisella kierroksella Mahmud Ahmadinejadille. Tappion jälkeen Rafsanjani käytti vaikutusvaltaista asemaansa muun muassa tarkoituksenmukaisuusneuvostossa ja muissa neuvotteluelimissä rajoittaakseen tai kritisoidakseen Ahmadinejadin politiikkaa. Hän arvosteli hallinnon talouspolitiikkaa ja kansainvälistä linjaa, ja Ahmadinejad puolestaan kritisoi Rafsanjania korruptioepäilyistä ja siitä, ettei Rafsanjani kyennyt selkeästi erottamaan yksityistä taloudellista etua valtion etuista. Ahmadinejad viittasi myös Rafsanjanin kauden politiikkoihin, jotka osaltaan johtivat Iranille asetettuihin pakotteisiin 1990-luvulla (1995 ja 1996).
Kiistat ja perheen liiketoimet
Rafsanjaniin ja hänen lähipiiriinsä on kohdistunut useita syytöksiä korruptiosta, nepotismista ja eturistiriidoista. Yksi hänen pojistaan on ollut julkisuudessa syytettynä lahjuksen vastaanottamisesta. Vaikka tällaiset tapaukset herättivät paljon julkista huomiota ja oikeudellista keskustelua, analyytikot arvioivat usein, että poliittisesta vaikutusvallasta johtuen perheen jäseniin kohdistuvat syytteet eivät välttämättä johtaneet raskaisiin tai edistäviin oikeudellisiin seuraamuksiin.
Kuolema ja perintö
Rafsanjani kuoli 8. tammikuuta 2017 Teheranissa sydänkohtaukseen 82-vuotiaana. Kuolema herätti Iranissa ja kansainvälisesti laajaa huomiota: osa poliittisesta johdosta, oppositiosta ja laajasta yleisöstä korosti hänen rooliaan järjestelmän rakentajana ja pragmaattisena johtajana, kun taas toiset muistivat hänen yhteytensä järjestelmän taloudelliseen eliittiin ja epäillyt epärehellisyyden tapaukset. Rafsanjanin perinnön tulkinta on jakautunut — häntä pidetään sekä modernisoinnin kannattajana että osaavana poliittisena toimijana, jonka toimilla oli pitkäaikaisia seurauksia Iranin sisä- ja ulkopolitiikalle.
Vaikutusvaltainen, mutta kiistanalainen hahmo
Rafsanjani jäi historiaan voimakkaana vaikutusvaltaisena valtiomiehenä, joka toimi instituutioiden sisällä pitkään ja pystyi vaikuttamaan päätöksiin sekä taloudessa että ulkopolitiikassa. Hänen uransa osoittaa, miten vallan verkostot, taloudelliset intressit ja ideologiset kompromissit limittyvät Iranin poliittisessa järjestelmässä. Rafsanjanin elämäntyö ja tekemät ratkaisut ovat edelleen keskeinen osa Iranin nykypoliittista keskustelua ja tutkimusta.