Teheran

Historia

Teheran tunnettiin hyvin kylänä 9. vuosisadalla, mutta se oli vähemmän tunnettu kuin Rhagesin (Ray) kaupunki. Nykyinen Teheran korvaa Rayn, Iranin muinaisen pääkaupungin, jonka mongolit tuhosivat vuonna 1220 jKr. ja jonka rauniot ovat nähtävissä 6 km Teheranista etelään. Vuonna 1869/70 jKr. Teheran saavutti huomattavan arvovallan, ja sitä ympäröi 8 km pitkä valli, jossa oli 12 porttia.

Safavidien aikana shaahi Safi loi Teheraniin sotilastukikohdan ja rakennutti sinne kaksi suurta tornia, jotka tunnettiin nimillä Ghaleh Meydan ja Ghaleh Hessa. Karim Khan Zand asui Teheranissa 4 vuotta. 1700-luvun alussa Karim Khan Zand määräsi rakennettavaksi Teheraniin palatsin ja hallituksen toimiston. Myöhemmin hän siirsi hallituksensa pääkaupungin Shiraziin.

Teheranista tuli Iranin pääkaupunki vuonna 1795, kun Agha Mohammad Khanista tuli kuningas. Se on edelleen pääkaupunki. Agha Mohammad kaanin aikana hallituksen päämaja rakennettiin Emam_zade Zaydin pohjoispuolelle. Agha Mohammad Khanista tuli Iranin kuningas Khalvat Karimkhani -palatsi Teheranissa. Fath Ali Shahin valtakaudella rakennettiin Soltani-moskeija, Abbas_abadin basaari ja Ilchin puutarha (nykyisen Venäjän suurlähetystön sijaintipaikka). Nasser_e_din_Shah muutti palatsin Teheranin keskustasta Sadabadiin. Hän muutti näkemyksen Teheranista kaupungista moderniksi pääkaupungiksi.

Venäjän Iranin suurlähetystössä pidettiin Teheranin konferenssi. Teheranin konferenssi (koodinimeltään Eureka) oli Josif Stalinin, Franklin D. Rooseveltin ja Winston Churchillin kokous 28. marraskuuta - 1. joulukuuta 1943. Suurin osa siitä pidettiin Neuvostoliiton suurlähetystössä Teheranissa Iranissa. Se oli ensimmäinen toisen maailmansodan aikainen konferenssi kolmen suuren (Neuvostoliitto, Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta) kesken, jossa Stalin oli läsnä. Teheranin konferenssin tavoitteena oli suunnitella lopullinen strategia sotaa varten natsi-Saksaa ja sen liittolaisia vastaan. Keskusteluissa käsiteltiin lähinnä toisen rintaman avaamista Länsi-Euroopassa.

Vuosina 1980-88 Teherania vastaan hyökättiin Scud-ohjuksilla ja ilmaiskuilla. Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen ja Iranin ja Irakin välisen sodan aikana monet ihmiset lähtivät Teheranista. Viime vuosina monet Teheranissa asuneet ammatti-ihmiset ovat lähteneet Iranista vapauden ja paremman elämän perässä muihin maihin. Liikenne, rikollisuus, huumeet ja vapauden puute Teheranissa ovat tärkeimmät syyt.

Teheranin viimeiset kaupunginjohtajat

1. Mohammadbagher Ghalibaf
2. Mahmoud Ahmadinejad (Iranin presidentti)
3. Mohammad Malekmadani
4. Morteza Alviri (Kargozaran Sazandegi -puolueen jäsen)
5. Gholamhossein Karbaschi (Kargozaran Sazandegi -puolueen puheenjohtaja)
6. Mohmmadnabi Habibi (Islamilaisen Motalefeh-puolueen nykyinen puheenjohtaja)

Talous

Teheran on useimpien iranilaisten teollisuudenalojen ja palvelujen keskus. Kaupungin nykyaikaiseen teollisuuteen kuuluu autojen, elektroniikan, aseiden, tekstiilien, sokerin, sementin ja kemikaalien valmistus. Teheran on myös johtava mattojen ja huonekalujen myyntikeskus.

Teheranin väestönkasvu

Ilmasto

Teheranin ilmasto on puolikuiva (aro) (BSh Köppenin ilmastoluokituksessa). Kesät ovat kuumia ja kuivia, talvet kylmiä ja sademäärät ovat kohtalaisia, myös lumena. Kevät ja syksy ovat leutoja ja sateet ovat kohtalaisia. Korkein mitattu lämpötila oli 54 °C (129 °F) vuonna 2017, ja alin mitattu lämpötila oli -36,0 °C (-32,8 °F) vuonna 1972.

Paikat

Tässä valtavassa kaupungissa voi ihailla monia historiallisia kohteita, joista tunnetuimpia ovat Sadabadin, Niavaranin, Sahebqaranyyehin ja Golestanin palatsit, Seyyed Azizollahin moskeija, Teheranin suuri basaari ja monet museot, kuten Reza Abbasi -museo, Iranin mattomuseo, Abguineh-museo (lasi- ja keramiikkamuseo), Azadi-museo jne. Teheranissa on 740 puistoa.

Teherania ympäröiviin vapaa-ajan ja urheilukeskuksiin kuuluvat Abalin, Dizinin, Gajerehin ja Shemshakin hiihtoasemat, padon vesihiihtoasema sekä Darbandin ja Shemiranin rinteet.

Vihreä palatsi Sadabadissa