Johann Strauss II
Johann Strauss II (s. Wien 25. lokakuuta 1825; kuoli Wien 3. kesäkuuta 1899) oli itävaltalainen säveltäjä, kapellimestari ja viulisti. Hänen isänsä, jota myös kutsuttiin Johanniksi, oli myös hyvin kuuluisa säveltäjä, ja hänet tunnetaan nykyään nimellä Johann Strauss I (tai Johann Strauss Sr), kun taas hänen vanhinta poikaansa kutsutaan nimellä Johann Strauss II (tai Johann Strauss Jr). Strauss tuli hyvin kuuluisaksi valsseistaan. Hänet tunnettiin "valssin kuninkaana". Hänen tunnetuin valssinsa oli An der schönen, blauen Donau (englanniksi The Blue Danube).
Varhainen elämä
Hänen isänsä halusi, että hän ryhtyisi pankkiiriksi, mutta nuori Johann otti salaa viulutunteja Franz Amon -nimiseltä mieheltä, joka oli hänen isänsä orkesterin johtaja. Hän jatkoi viuluopintojaan Anton Kohlmannin viulistin kanssa, joka auttoi balettitanssijoita oppimaan musiikkia, jonka mukaan heidän oli tanssittava. Hän oli vasta 18-vuotias, kun hän kokosi oman orkesterinsa ja antoi oman konsertin, jossa kuultiin kuusi hänen omaa valssiaan ja joitakin isänsä valsseja. Hänestä tuli pian isäänsä kuuluisampi.
Hänen isänsä kuoltua vuonna 1849 molemmat orkesterit yhdistyivät yhdeksi, ja nuori Johann toimi niiden kapellimestarina. Hän sai tittelin "k.k.Hofballmusikdirektor" (eli hoviballin musiikillinen johtaja). Hän oli aina erityisen kiireinen karnevaalien aikaan, jolloin Wienissä oli paljon tanssiaisia. Hän kiersi orkesterinsa kanssa suurimmassa osassa Eurooppaa ja kävi jopa Venäjällä, jossa hän johti Tšaikovskin musiikkia. Johann Strauss II:sta oli tulossa "valssin kuningas", Itävallan kuuluisin muusikko.
Ura
Johann Strauss II kirjoitti kaksi oopperaa: Die Fledermaus (Lepakko) ja Zigeunerbaron (Mustalaisparoni). Ne ovat täynnä hauskuutta: eloisaa musiikkia ja vitsejä, jotka voidaan toisinaan tehdä erilaisiksi jokaisessa esityksessä: laulajat voivat lisätä omia vitsejään nykyajasta. Joskus niitä kutsutaan opereteiksi, koska ne ovat niin kevytmielisiä. Ne ovat sekoitus unkarilaista ja wieniläistä tunnelmaa.
Yhdessä veljiensä Josefin ja Eduardin kanssa Johannilla oli täysi määräysvalta Wienin rikkaiden ihmisten taloissa järjestetyissä tanssiaisissa ja konserteissa. Minne tahansa hän menikin, häntä ympäröi paljon ihailijoita. Hänen valssinsa ovat edelleen yhtä suosittuja kuin ennenkin, ja miljoonat ihmiset eri maissa kuulevat ne televisiosta uudenvuodenpäivänä, kun Wienin filharmonikot soittavat niitä perinteisessä uudenvuodenpäivän konsertissaan.
