Operetti – kevyt ooppera, historia ja tunnetut säveltäjät

Operetti: tutustu kevyen oopperan historiaan ja tunnetuihin säveltäjiin – Offenbach, Johann Strauss, Léhar, Sullivan ja muut klassikot.

Operetti on termi, jota alettiin käyttää 1800-luvulla kuvaamaan oopperaa, joka ei ollut liian vakava ja usein täynnä hauskuutta. Sitä kutsutaan usein "kevyeksi oopperaksi" ("kevyt" tarkoittaa "ei vakavaa"). Oopperassa lauletaan yleensä kaikki. Operetissa on paljon puhuttua dialogia, ja siihen lisätään lauluja ja tanssia. Vastaavia perinteitä oli jo muissa maissa, esimerkiksi Saksassa, jossa Singspiel-perinne oli suosittu (esim. Mozartin Taikahuilu). Operetti yhdistää usein kepeän juonen, romantiikan, paikoitellen satiirin ja helposti tarttuvat melodiat, ja sen tavoitteena on viihdyttää kuulijaa enemmän kuin ratkaista vakavia inhimillisiä ristiriitoja.

Historia ja kehitys

Operettiperinne alkoi Ranskassa ja levisi pian Itävaltaan ja muihin maihin. Se säilyi suosittuna 1900-luvun puoliväliin asti, jolloin se vähitellen muuttui musiikkikomediaksi. Ranskalaisten opéra comique -teosten lyhentyminen ja humorisointi antoi tilaa uudenlaiselle kevyemmälle säveltaiteelle: Jacques Offenbachia, jota usein pidetään operettiperinteen luojana, alettiin pitää edelläkävijänä, kun hän 1850-luvulla sävelsi Parisiin kevyempiä, satiirisia ja helposti lähestyttäviä teoksia (Jacques Offenbachia, Pariisissa).

Kun operettityyli levisi Wieniin, syntyi oma, idioottisesti lumoava wieniläinen perinne. Johann Straussista tuli hyvin suosittu Wienissä; hän oli jo tunnettu tanssisalissa, mutta teatteriin kirjoitetut teokset nostivat hänet Offenbachin kilpailijaksi. Straussin Die Fledermaus ("Lepakko") on yksi eniten esitettyjä operetteja maailmassa (ensi-ilta Wienissä 1874) ja esimerkki wieniläisen operetin rytmikkäästä ja tanssillisesta tyylistä. Espanjassa Zarzuela oli eräänlainen operetti.

Tyylilliset piirteet ja esitys

Operettia leimaa selkeästi puhutun dialogin ja lauluosuuksien vuorottelu. Tyypillinen operetti sisältää:

• kepeitä, usein romanttisia tai koomisia juonia;
• helposti muistettavia aarioita ja laulumelodioita;
• moniosaisia kuoro- ja ensemble-kohtauksia;
• tanssikohtauksia (valssi, polkka ym.), jotka korostavat rytmiä ja estradin liikettä;
• kevyt, väriä antava orkesterointi ilman oopperan usein raskasta polyfoniaa;
• tarvittaessa selkeä sosiaalinen satiiri tai parodia ajan tavoista.

Esityksissä näyttelijöiltä ja laulajilta vaaditaan usein sekä hyvää laulutaitoa että näyttelijäntyön osaamista. Lavastus, puvustus ja tanssi ovat tärkeitä elementtejä, ja huumori sekä tilannekomiikka ovat usein keskeisiä keinoja yleisön viihdyttämiseksi.

Tunnetut säveltäjät ja teokset

Säveltäjä Jacques Offenbachia voidaan pitää operettiperinteen luojana. Englannissa vastaavaa ilmaisua edustivat Gilbertin ja Sullivanin teokset, jotka olivat englantilainen vastaus mannermaisen operetin perinteelle. Myös suuret ranskalaiset ja saksalaiset säveltäjät kirjoittivat sekä operetteja että vakavampaa oopperamusiikkia: Bizet, Chabrier ja Delibes mainitaan usein monipuolisina säveltäjinä, jotka liikkuivat lajien välillä.

Yksi suosituimmista opereteista oli Franz Léharin kirjoittama Die Lustige Witwe (Iloinen leski), joka tuotettiin vuonna 1905 Wienissä. Léharin melodinen tyyli ja tunnepitoiset kärkipalat tekivät teoksesta kansainvälisen hitin. Franz von Suppé on toinen itävaltalaisperinteinen säveltäjä, joka vaikutti lajin muotoon. Tunnetuin romanialainen operetti on Ciprian Porumbescun kirjoittama Crai nou (Uusi kuu), joka edustaa alueellista tulkintaa operetin rakenteesta.

Leviäminen, muuntuminen ja perintö

Ranskalainen operetti menetti suosiotaan 1900-luvun alussa, kun kiinnostus wieniläistä operettia kohtaan kasvoi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Berliinistä tuli saksalaisen operetin keskus. 1900-luvun puolivälissä monet säveltäjät kirjoittivat kevyitä oopperoita, jotka perustuivat amerikkalaiseen tanssiorkesterimusiikkiin; näitä esityksiä alettiin usein kutsua mieluummin musiikkikomediaksi tai musikaaliksi kuin perinteiseksi operetiksi. Sanaa "operetti" käytettiin kuitenkin edelleen kuvaamaan kevyempiä oopperoita, jotka olivat lähellä keskieurooppalaista stilistiikkaa (keskieurooppalainen tradition painotus).

Tänä päivänä operetti elää sekä historiallisilla että nykylavoilla: monet teokset ovat vakiinnuttaneet paikkansa konserttiohjelmissa, oopperataloissa ja populaarimusiikin sovituksissa. Operetin vaikutus näkyy myös musikaalissa ja kevyemmässä teatterimusiikissa, sekä elokuvissa ja televisioadaptioissa, joissa lajin viihteellinen perintö säilyy elävänä. Festivaalit ja erikoistuotannot pitävät yllä perinteitä, ja uudelleenlavastukset tuovat klassikoita uusien sukupolvien ulottuville.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on operetti?

K: Ketä voidaan pitää operettiperinteen luojana?

K: Mikä oli suosittua Saksassa ennen operettien syntyä?

K: Miten ranskalaiset operetit menettivät suosiotaan 1900-luvun alussa?

K: Mitä esimerkkejä tunnetuista opereteista on?

K: Keitä esiintyi näissä teoksissa?

K: Missä saksalainen operetti tuli suosituksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen?

Hae kirjaimella