Operetti
Operetti on termi, jota alettiin käyttää 1800-luvulla kuvaamaan oopperaa, joka ei ollut liian vakava ja usein täynnä hauskuutta. Sitä kutsutaan usein "kevyeksi oopperaksi" ("kevyt" tarkoittaa "ei vakavaa"). Oopperassa lauletaan yleensä kaikki. Operetissa on paljon puhuttua dialogia, ja siihen lisätään lauluja ja tanssia. Vastaavia perinteitä oli jo muissa maissa, esimerkiksi Saksassa, jossa Singspiel-perinne oli suosittu (esim. Mozartin Taikahuilu).
Operettiperinne alkoi Ranskassa ja levisi pian Itävaltaan ja muihin maihin. Se säilyi suosittuna 1900-luvun puoliväliin asti, jolloin se vähitellen muuttui musiikkikomediaksi.
Säveltäjä Jacques Offenbachia voidaan pitää operettiperinteen luojana. Se kasvoi opéra comique -teoksesta, josta oli tullut varsin pitkä ja vakava. Tarvittiin lyhyempiä, humoristisempia musiikkiviihdykkeitä. Offenbach sävelsi operetteja 1850-luvulla Pariisissa. Englannissa tällaisia teoksia kutsuttiin usein "komediallisiksi oopperoiksi" tai "oopperakomedioiksi". Sitten Johann Straussista tuli hyvin suosittu Wienissä. Hän oli jo hyvin tunnettu tanssisalissa, mutta kun hän alkoi kirjoittaa teatteria varten, hänestä tuli pian kilpailija Offenbachille, jonka opereteista oli tullut hyvin suosittuja Wienissä. Straussin operettia Die Fledermaus ("Lepakko") on esitetty enemmän kuin mitään muuta operettia. Espanjassa Zarzuela oli eräänlainen operetti.
Operettien luomiseen ja esittämiseen osallistui monia ihmisiä. Esiintyjien oli usein sekä laulettava että näyteltävä hyvin. Bizet, Chabrier ja Delibes kirjoittivat operettien lisäksi myös oopperoita ja muuta musiikkia. Englannissa Gilbertin ja Sullivanin oopperat olivat eräänlainen operetin englantilainen muoto.
Yksi suosituimmista opereteista oli Franz Léharin kirjoittama Die Lustige Witwe (Iloinen leski). Se tuotettiin vuonna 1905 Wienissä. Léhar kirjoitti myös monia muita operetteja. Franz von Suppé on toinen säveltäjä, joka kirjoitti operetteja itävaltalaisessa perinteessä. Tunnetuin romanialainen operetti on Ciprian Porumbescun kirjoittama Crai nou (Uusi kuu).
Ranskalainen operetti menetti suosiotaan 1900-luvun alussa, kun kiinnostus wieniläistä operettia kohtaan kasvoi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Berliinistä tuli saksalaisen operetin keskus. 1900-luvun puolivälissä monet säveltäjät kirjoittivat kevyitä oopperoita, jotka perustuivat amerikkalaiseen tanssiorkesterimusiikkiin. Näitä ei enää kutsuttu opereteiksi. Sanaa "operetti" käytettiin edelleen kevyistä oopperoista, jotka olivat enemmän perinteisen keskieurooppalaisen musiikin tyylisiä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on operetti?
V: Operetti on oopperatyyppi, joka ei ole liian vakava ja usein täynnä hauskuutta, joskus sitä kutsutaan "kevyeksi oopperaksi". Se sisältää puhuttua dialogia, lauluja ja tanssia.
K: Ketä voidaan pitää operettiperinteen luojana?
V: Säveltäjä Jacques Offenbachia voidaan pitää operettiperinteen luojana.
K: Mikä oli suosittua Saksassa ennen operettien syntyä?
V: Saksassa Singspiel-perinne oli suosittu ennen operettien syntyä (esim. Mozartin Taikahuilu).
K: Miten ranskalaiset operetit menettivät suosiotaan 1900-luvun alussa?
V: 1900-luvun alussa wieniläiset operetit kiinnostivat enemmän kuin ranskalaiset, joten niiden suosio väheni.
K: Mitä esimerkkejä tunnetuista opereteista on?
V: Tunnettuja esimerkkejä ovat Johann Straussin Die Fledermaus, Franz Léharin Die Lustige Witwe, Ciprian Porumbescun Crai nou sekä Gilbert ja Sullivanin operetit Englannista.
K: Keitä esiintyi näissä teoksissa?
V: Näissä teoksissa esiintyjien oli sekä laulettava että näyteltävä erittäin hyvin; säveltäjät, kuten Bizet, Chabrier ja Delibes, kirjoittivat niitä myös.
K: Missä saksalainen operetti tuli suosituksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen?
V: Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Berliinistä tuli saksalaisen operetin suosion keskus.
