John Forrest Dillon (25. joulukuuta 1831 - 6. toukokuuta 1914) oli yhdysvaltalainen tuomari. Hän toimi sekä liittovaltion että Iowan osavaltion tuomioistuimissa. Hän kirjoitti tärkeän kirjan osavaltioiden vallasta kunnallishallinnosta.
Elämä ja ura
John Forrest Dillon syntyi 25. joulukuuta 1831 ja kuoli 6. toukokuuta 1914. Hän opiskeli lakia ja työskenteli juristina ennen tuomarinuraansa. Dillon palveli Iowan osavaltion tuomioistuimissa, missä hän kirjoitti useita ratkaisuja ja lausuntoja, jotka muovasivat kuntalainsäädäntöä ja hallintoa. Myöhemmin hän toimi myös liittovaltion tuomioistuimessa, jolloin hänen kirjoituksensa ja ratkaisunsa saivat laajempaa vaikutusta koko maassa.
Dillonin sääntö
Dillonin sääntö (Dillon's Rule) on nimetty John Forrest Dillonin mukaan. Se muodostui sekä hänen tuomioistuinratkaisuistaan että lakikirjallisuudesta ja kuvaa periaatetta, jonka mukaan kunnat ja muut paikallishallinnon yksiköt ovat osavaltion luomia ja niiden toimivalta on periaatteessa rajoitettu osavaltion antamiin valtuuksiin.
Sääntö tiivistyy käytännössä kolmeen pääkohtaan, joita tuomarit ja lainopilliset kommentaattorit usein siteeraavat:
- Kunta voi käyttää vain niitä valtuuksia, jotka se on saanut laissa tai perustuslaissa nimenomaisesti;
- se voi käyttää myös sellaisia valtuuksia, jotka ovat välttämättömiä ja kohtuullisesti johdettavissa nimenomaisista valtuuksista (implisiittiset valtuudet);
- valtuudet, joita ei ole myönnetty eikä implisiittisesti tunnistettavissa, eivät kuulu kunnalle.
Teokset ja vaikutus
Dillonin merkittävin julkaisu käsitteli kunnallisoikeutta ja kunta-hallinnon suhdetta osavaltiovaltaan. Hänen kirjoituksensa ja tuomioistuinratkaisunsa olivat erittäin vaikutusvaltaisia 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa, ja Dillonin sääntö vakiintui monien osavaltioiden oikeuskäytännöksi. Käytännössä sääntö rajoitti kuntien itsenäisyyttä ja antoi osavaltioille laajan mahdollisuuden ohjata paikallista päätöksentekoa.
Myöhemmin eri osavaltioissa on kehitetty vastaista lähestymistapaa, ns. home rule -periaatetta, joka antaa kunnille laajempia itsehallinnollisia oikeuksia. Tästä huolimatta Dillonin sääntö on edelleen osa yhdysvaltalaista oikeusperinnettä ja sitä käytetään usein vertailukohtana oikeudellisessa arvioinnissa, etenkin kun päätetään, onko kunnalla tietty toimivalta.
Arvio ja perintö
Dillonin työ on saanut sekä kiitosta että kritiikkiä. Kannattajat korostavat, että sääntö toi oikeudellista selkeyttä ja ennustettavuutta kuntien ja osavaltioiden välisiin suhteisiin. Kritiikin mukaan sääntö saattoi estää paikallista innovointia ja vähentää kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa lähellä oleviin asioihin. Oli niin tai näin, John Forrest Dillonin käsitykset ovat jättäneet pysyvän jäljen Yhdysvaltojen kunnallisoikeuteen ja hallintoon.
