Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Perusajatus on, että poliittinen valta perustuu kansalaisten suostumukseen ja heidän mahdollisuuteensa osallistua päätöksentekoon. Demokratiaan liittyy useita keskeisiä periaatteita, kuten vapaat ja rehelliset vaalit, sanan- ja kokoontumisvapaus, oikeusvaltioperiaate, vallan kolmijaon noudattaminen sekä vähemmistöjen oikeuksien suojaaminen.
- Ihmiset kokoontuvat päättämään uusista laeista ja muutoksista nykyisiin lakeihin. Tätä kutsutaan yleensä suoraksi demokratiaksi. Sitä ei käytetä kuin pienissä maissa tai ehkä kaupungeissa. Nykyaikaiset väestöt ovat yleensä liian suuria siihen.
- Kansa valitsee johtajansa. Nämä johtajat tekevät päätöksiä laeista. Tätä kutsutaan yleisesti edustukselliseksi demokratiaksi. Vaalit järjestetään joko määräajoin tai kun viranhaltija kuolee.
- Joskus ihmiset voivat ehdottaa uusia lakeja tai muutoksia nykyisiin lakeihin. Yleensä tämä tapahtuu kansanäänestyksen eli äänestyksen avulla.
- Joskus ihmiset valitaan enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti. Tämä on yleistä esimerkiksi valittaessa valamiehistöä oikeudenkäyntiin. Euroopassa valamiehistöoikeudenkäyntejä käytetään yleensä vakavissa rikoksissa. Monissa oikeusjutuissa ei kuitenkaan ole kyse rikoksista. Niissä on kyse kaupallisista kysymyksistä. Ne käydään yleensä ilman valamiehistöä, ja päätökset tekee tuomari tai tuomarineuvosto.
Luettelo kattaa demokratian perusmuodot: suora demokratia, edustuksellinen demokratia, kansanäänestykset ja sattumanvaraisiin valintoihin perustuvat elimet (esim. valamiehistö). Suora demokratia voi toimia paikallisella tai yhteisötasolla—nykyteknologia ja sähköiset osallistumismenetelmät ovat herättäneet keskustelua siitä, voisiko suoran osallistumisen mahdollisuuksia laajentaa myös suuremmissa yhteiskunnissa.
Edustuksellisessa demokratiassa kansalaiset valitsevat edustajia, ja useissa maissa on lisäksi tapoja täydentää edustuksellisuutta: esimerkiksi kansalaisaloitteet, kansanäänestykset ja kuulemiset. Edustuksellisen järjestelmän toimivuus riippuu usein puoluejärjestelmästä, vaalijärjestelmästä (esim. suhteellinen vaalitapa vs. ehdokasvoittaja eli "first-past-the-post") ja toimivasta oppositiosta. Vaalijärjestelmät vaikuttavat siihen, miten hyvin erilaiset mielipiteet ja vähemmistöt tulevat edustetuiksi.
Demokratian toimivuuteen kuuluvat myös seuraavat instituutiot ja käytännöt:
- perustuslaki ja riippumattomat tuomioistuimet, jotka turvaavat oikeusvaltiota;
- vapauslehdistö ja riippumaton media, jotka valvovat vallanpitäjiä;
- vahva kansalaisyhteiskunta ja mahdollisuus järjestäytyä sekä vaikuttaa päätöksiin;
- läpinäkyvyys, korruption torjunta ja hallinnon vastuullisuus;
- yleinen äänioikeus ja syrjimättömyys osallistumisoikeuksissa.
Demokratioissa on erilaisia hallintomalleja: parlamentaarinen järjestelmä, presidenttijärjestelmä tai puolipresidenttinen (semi-presidential) järjestelmä; lisäksi monissa demokratioissa on muodollinen kuningas tai presidentti, mutta valta käytännössä kuuluu vaaleilla valitulle hallitukselle (konstitutionaalinen monarkia). Demokratioiden käytännöt ja muodot vaihtelevat myös sen mukaan, paljonko valtaa on keskitetty keskushallintoon tai siirretty paikallistasolle.
Demokratian laatu voi vaihdella: puhtaasti vapaa ja toimiva demokratia eroaa hajanaisesta tai "epätäydellisestä" demokratiasta, jossa vaalit saattavat olla epärehellisiä, median vapaus rajoitettua tai tuomioistuinten riippumattomuus heikko. On myös olemassa hybridijärjestelmiä ja autoritaarisia järjestelmiä, jotka näyttävät joiltakin osin demokraattisilta maaratkaisuilta mutta joissa perusvapauksia ei kunnioiteta.
Hallitustyyppiä, jossa valta on yhden henkilön tai pienen ryhmän käsissä, kutsutaan diktatuuriksi. Demokratia on usein sen vastakohta. Esimerkiksi Neuvostoliitto oli diktatuuri; monia nykyisiä valtioita luonnehditaan tutkijoiden ja ihmisoikeusjärjestöjen arvioissa autoritaarisiksi tai epädemokraattisiksi. Diktatuurit rajoittavat usein sananvapautta, poliittista opposition toimintaa ja riippumattomia instituutioita.
Tärkeä tietolähde on Economist-lehden julkaisema demokratiaindeksi. Myös organisaatiot kuten Freedom House ja tutkijaryhmät (esim. V-Dem) tuottavat vertailuja ja arvioita demokratian laadusta eri maissa. Nämä mittarit auttavat ymmärtämään, miten eri maat sijoittuvat vapauden, vaalien, hallinnon ja kansalaisoikeuksien suhteen.
