Kathryn Grayson (9. helmikuuta 1922 – 17. helmikuuta 2010) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja oopperalaulaja, joka nousi tunnetuksi erityisesti 1940- ja 1950-lukujen elokuvamusikaaleissa.
Ura elokuvissa
Grayson aloitti oopperakoulutuksensa jo nuorena — hänen laulutaitonsa kehittyi pian ammatilliseksi ja hän solmi sopimuksen MGM:n kanssa 1940-luvun alussa. Studion näkyvässä tuotannossa hän esiintyi pääosissa useissa musikaaleissa, joissa korostui hänen sopraanonsa kirkas ja hallittu äänensävy.
Keskeisiä elokuvia uralta ovat muun muassa Thousands Cheer (1943), Anchors Aweigh (1945) yhdessä Frank Sinatran ja Gene Kellyn kanssa sekä myöhemmät musikaalit Show Boat (1951) ja Kiss Me Kate (1953), joissa hän näytteli yhdessä Howard Keelin kanssa. Grayson lauloi useimmat omat laulukohtauksensa ja levytti myös studioversioita elokuvien kappaleista.
Siirtyminen teatteriin ja oopperaan
Kun perinteiset elokuvamusikaalit menettivät suosiotaan 1950-luvun jälkipuoliskolla, Grayson suuntasi yhä enemmän teatterin ja oopperan pariin. Hän teki useita näyttämövierailuja ja oli mukana pitkäkestoisissa musikaalituotannoissa, mukaan lukien Camelot (1962–1964) ja lukuisissa oopperoissa eri rooleissa.
Myöhemmällä urallaan hän esiintyi useissa oopperoissa, muun muassa teoksissa La bohème, Madama Butterfly, Orfeus manalassa ja La traviata. Hänen äänensäluokkansa ja tekniikkansa sopivat erityisesti lyyriseen sopraanorepertuaariin, ja hän sai mainetta puhtaasta intonaatiostaan ja näyttämöllisestä läsnäolostaan.
Henkilökohtainen elämä ja myöhemmät vuodet
Grayson teki myös konserttikiertueita ja televisioesiintymisiä uransa eri vaiheissa sekä äänitti useita albumeita. Hän eläköityi vaiheittain näyttämöltä, mutta osallistui satunnaisesti juhla- ja muistotilaisuuksiin sekä ooppera- ja musikaaliskenessä tapahtuneisiin comeback-esityksiin.
Kuolema ja perintö
Grayson kuoli unissaan kotonaan Los Angelesissa, Kaliforniassa 17. helmikuuta 2010, 88-vuotiaana. Häntä muistetaan yhtenä MGM:n aikakauden tunnettuna musikaalitähdistä ja taitavana sopraanona, joka toi klassisen lauluäänensa elokuvateattereihin ja näyttämölle.