Layne Staley – Alice in Chainsin laulaja (1967–2002)
Layne Staley (1967–2002) — Alice in Chainsin karismaattinen laulaja: elämä, ura, biisit ja vaikutus grungeen. Lue syväluotaava muistokertomus.
Layne Thomas Staley (22. elokuuta 1967 - 5. huhtikuuta 2002) oli yhdysvaltalainen muusikko. Hän oli Alice in Chains -rockyhtyeen laulaja. Hän syntyi Kirklandin kaupungissa Washingtonissa.
Layne Staley tuli tunnetuksi voimakkaasta, tunnistettavasta baritonistaan ja tiiviistä laulu- ja harmoniatyöskentelystään kitaristi Jerry Cantrellin kanssa. Hänen ilmaisunsa yhdisti raskaan rockin, metallin ja grungen elementtejä, ja sanoituksissa käsiteltiin usein ahdistusta, riippuvuutta ja henkilökohtaisia menetyksiä.
Varhainen ura
Staley aloitti laulajanuransa teini-ikäisenä useissa paikallisissa bändeissä. Ennen varsinaisen Alice in Chainsin syntyä hän esiintyi muun muassa yhtyeissä, joiden nimet vaihtelivat paikallisesti tunnetuiksi. Myöhemmin hänestä tuli keskeinen hahmo Seattlen rock-skeneä ja grunge-liikettä, kun Alice in Chains muodostui lopulliseen kokoonpanoonsa 1980-luvun lopulla.
Alice in Chains ja läpimurto
Alice in Chains solmi levytyssopimuksen Columbia Records -yhtiön kanssa ja julkaisi debyyttialbuminsa Facelift (1990), jolta single Man in the Box nousi laajaan radiosoittoon ja MTV:n pyöritykseen. Seuraava täyspitkä Dirt (1992) toi yhtyeelle kriittistä huomiota ja kaupallista menestystä. 1994 julkaistu EP Jar of Flies osoittautui myös merkittäväksi julkaisuksi; sen herkämmät, akustisemmilla elementeillä varustetut kappaleet osoittivat Staleyn monipuolisuuden laulajana.
Sivuprojektit
Layne osallistui myös muihin projekteihin. Tunnetuin sivuprojekti oli superyhtye Mad Season, jonka ainoa studioalbumi Above julkaistiin 1995 ja jolta single River of Deceit sai runsaasti soittoa. Hän teki myös satunnaisia vierailuja ja yhteistyölevytyksiä muiden artistien kanssa.
Äänityöt ja tyyli
Staleyn ääni tunnistettiin tumman sävyisestä, ilmaisukykyisestä baritonista sekä kyvystä vaihtaa herkkiin, melodisiin linjoihin. Hänen ja Cantrellin moniääniset sovitukset ovat yhtyeen tavaramerkki: usein toinen äänistä laulaa kantavana linjana ja toinen vastaa harmoniolla, mikä loi tiukan, melankolisen soundin.
Riippuvuus, vetäytyminen ja kuolema
1990-luvun puolivälin jälkeen Staleyn kamppailu huumeriippuvuuden kanssa vaikutti voimakkaasti hänen terveyteensä ja työskentelyynsä. Hän vetäytyi julkisuudesta ja esiintyi yhä harvemmin. Layne Staley löydettiin kuolleena kotonaan Seattlesta 19. huhtikuuta 2002; kuolinajankohtana arvioidaan olleen 5. huhtikuuta 2002. Virallisen tiedon mukaan kuolemaan liittyi huumeiden käyttö. Hänen kuolemansa herätti laajaa surua musiikkipiireissä ja fanikunnassa.
Perintö ja vaikutus
Layne Staley on jäänyt grungen ja raskaan rockin historian yhdeksi tunnistetuimmista laulajista. Hänen työskentelynsä Alice in Chainsissa vaikutti lukuisiin yhtyeisiin ja artisteihin joka puolella maailmaa. Bändin katalogia pidetään tärkeänä osana 1990-luvun rock-musiikkia, ja Staleyn tulkinnat kappaleissa kuten Nutshell, Down in a Hole ja Rooster muistetaan yhä laajalti.
Keskeiset julkaisut
- Facelift (Alice in Chains, 1990)
- Dirt (Alice in Chains, 1992)
- Jar of Flies (EP, Alice in Chains, 1994)
- Alice in Chains (ns. self-titled, 1995)
- Above (Mad Season, 1995)
- MTV Unplugged (Alice in Chains, 1996)
Layne Staleyn perintö näkyy edelleen niin uusien muusikoiden innoituksena kuin fanien ja kriitikoiden arvostuksena. Hänen lyhyeksi jäänyt elämänsä ja vahva laulutyö ovat tehneet hänestä muistettavan ja merkittävän äänen rock-musiikin historiassa.
Alice in Chains
Layne Staley soitti ensin yhtyeessä nimeltä Sleze, joka koostui Shorewood High Schoolin oppilaista sekä The Dehumanizers- ja Second Coming -yhtyeiden tulevista jäsenistä. Bändi muuttui Alice 'N Chainsiksi vuonna 1986 ja soitti enimmäkseen cover-versioita Slayerin ja Armored Saintin kappaleista. Alice 'N Chains hajosi ja Staley liittyi sen jälkeen funk-yhtyeeseen. Bändi tarvitsi kitaristin, joten Staley pyysi Jerry Cantrellia bändin sidemaniksi. Cantrell suostui, mutta vain jos Staley liittyisi hänen bändiinsä. Funk-yhtyeen hajottua Staley liittyi Cantrellin yhtyeeseen täysipäiväisesti ja he nimesivät yhtyeen uudelleen Alice in Chainsiksi.
Kun hän oli Alice in Chains, He julkaisivat debyyttialbuminsa Facelift joka sisälsi hitti single, "Man in the Box" joka oli kirjoittanut Staley. Sen jälkeen he julkaisivat EP:n nimeltä SAP 4. helmikuuta 1992 ja toisen studioalbuminsa Dirt 29. syyskuuta 1992.
Bändi ei kiertänyt Dirtin tiimoilta kovin pitkään Staleyn huumeriippuvuuden vuoksi. Cantrell kirjoitti usein bändin sanoitukset, mutta Staley kirjoitti ajan myötä enemmän kappaleita, ja lopulta hänen ansiokseen kirjattiin puolet bändin katalogista aina bändin neljänteen studioalbumiin Black Gives Way to Blue asti. Kun Staley kirjoitti sanoituksia, ne koskivat usein hänen henkilökohtaisten ongelmiensa, kuten huumeidenkäytön ja masennuksen, käsittelyä.
Muut bändin jäsenet päättivät olla kiertelemättä kolmannen studio-EP:nsä "Jar of Flies" tiimoilta, koska Staleyn tila paheni jatkuvasti. Staley päätti mennä Jar of Fliesin jälkeen kuntoutusklinikalle ja aloitti Pearl Jamin Mike McCreadyn ja Screaming Treesin Barrett Martinin kanssa sivuprojektin nimeltä The Gacy Bunch. Myöhemmin he muuttivat nimensä Mad Seasoniksi. Mad Seasonin aikana he julkaisivat 1 studioalbumin, Above, joka sisälsi singlet "River of Deceit" ja "I Don't Know Anything".
Staleyn fyysinen kunto muuttui Alice in Chainsin tauon aikana ja hänen riippuvuutensa alkoi tulla enemmän julkisuuteen. Alice in Chains yhdistyi uudelleen nauhoittaakseen samannimisen albumin Alice in Chains, jota kutsutaan yleisesti myös nimellä Tripod, ja se julkaistiin 7. marraskuuta 1995.
Lokakuussa 1996 Staleyn entinen kihlattu Demri Lara Parrott kuoli huumeidenkäytön aiheuttamiin komplikaatioihin. Hänen kuolemansa sai Staleyn masentumaan entisestään. Hän poistui parrasvaloista, kunnes liittyi Alice in Chainsin seuraan Grammy-gaalassa vuonna 1997 sen jälkeen, kun kappale "Again" oli ehdolla "Best Hard Rock Performance" -ehdokkaaksi. Hän äänitti kaksi kappaletta Music Bank -boksille ja tuottaja Dave Jerden sanoi, että "Staley painoi 80 kiloa... ja oli valkoinen kuin aave".
Staley ei juuri poistunut asunnostaan vuosina 1999-2002.
Kuolema
Huhtikuun 19. päivänä 2002 poliisi potkaisi Staleyn asunnon oven sisään ja löysi Staleyn kuolleena sohvalta. Ruumiinavauksessa todettiin, että hänen kuolemaansa oli vaikuttanut heroiinin ja kokaiinin yhdistelmä, joka tunnettiin nimellä "speedball" ja jonka hän oli ruiskuttanut. Staleyn kerrottiin olleen 180-senttinen ja painaneen vain 86 kiloa, kun hänen ruumiinsa löydettiin, mikä johtui pääasiassa siitä, että hänen ruumiinsa oli hajonnut, koska hänet löydettiin kaksi viikkoa kuolemansa jälkeen.
Etsiä