Heroiini | huume

Laillisuus

Heroiinin valmistus, myynti ja käyttö on useimmissa maissa laitonta, ellei lääkäri ole määrännyt sitä henkilölle lääketieteellisen ongelman hoitoon. Monet ihmiset salakuljettavat heroiinia ja myyvät sitä laittomasti kaduilla ansaitakseen rahaa.

Vaikutukset

Heroiinia käytettäessä ihmiset voivat ottaa yliannostuksen (ottaa liikaa), mikä voi sairastuttaa tai jopa tappaa heidät.

Kun ihmiset ottavat heroiinia, he tulevat "pilveen" tai päihtyneiksi (kuten alkoholin humalassa). Kun henkilö on päihtynyt, hän voi loukkaantua ajaessaan autoa tai muuta ajoneuvoa. Päihtyneenä ihminen voi myös tehdä vaarallisia asioita, kuten harrastaa vaarallista seksiä tai olla väkivaltainen muita kohtaan.

Toinen vaara on vieroitusoireet, joita voi esiintyä, kun henkilö lopettaa heroiinin käytön. Kuten muidenkin riippuvuuksien kohdalla, vieroitusoireet ovat tuskallinen ja epämiellyttävä prosessi, johon liittyy fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Vieroitusoireet ovat yleisimpiä, kun heroiinin käyttö lopetetaan äkillisesti tai kun henkilö, joka on käyttänyt heroiinia jo jonkin aikaa, yrittää lopettaa. Vieroitusoireita voi kuitenkin esiintyä jopa 3 päivän heroiinin käytön jälkeen. Fyysisiä oireita ovat usein kovat vatsakivut, kuuma ja kylmä hiki, vilunväristykset, levottomuus, ripuli sekä syömis- ja uniongelmat. Näitä vieroitusoireita kutsutaan joskus nimellä cold turkey. Joskus vieroitusoireet tuntuvat hyvin pahalta flunssalta. Ihmisillä voi olla myös hyvin voimakkaita psyykkisiä vieroitusoireita, kuten masennusta ja voimakasta heroiinin himoa. Monet heroiinin käyttäjät pelkäävät hyvin paljon vieroitusoireita. Vieroitusoireet - ja vieroitusoireiden pelko - ovat yksi yleisimmistä syistä, miksi ihmisillä on vaikeuksia lopettaa heroiinin käyttö. Metadonin ja Suboxonen kaltaisia lääkkeitä käytetään joskus vieroitusoireiden hoitoon tai ehkäisyyn ja heroiinin himon vähentämiseen.

Heroiinin pistäminen voi olla erittäin vaarallista. Henkilö voi saada tartuntoja käyttämällä neulaa, jota ei ole puhdistettu kunnolla. Samaa neulaa käyttävät ihmiset voivat tartuttaa toisiinsa veressä kulkevia tauteja, kuten HIV:n tai hepatiitti C:n. He voivat myös tehdä muita vaarallisia asioita heroiinin vaikutuksen alaisena.

Yliannostuksen merkit

• Erittäin pinnallinen ja hidas hengitys.
• Kostea iho.
• Syvä hämmennys.
• Kouristukset.
• Kynsien ja huulten syanoosi (sinertävä sävy).
• Vaarallisesti hidastunut syke.
• Koomassa.
• Kuolema.

Detoksifikaatio

Vieroituksen ensisijaisena tavoitteena on auttaa riippuvaista pääsemään eroon fyysisestä heroiiniriippuvuudesta antamalla heroiinin ja siihen liittyvien myrkkyjen poistua elimistöstä. Elimistö sopeutuu heroiinin puutteeseen reagoimalla eri tavoin, joita voivat olla kipu, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, unettomuus ja muut vieroitusoireet. Vieroituksen aikana potilaalle annetaan lääkkeitä, terapiaa ja hoitoa, jotka auttavat lievittämään tai poistamaan vieroitusoireet turvallisesti ja tehokkaasti.

Vaikka vieroitushoito ei varsinaisesti olekaan heroiiniriippuvuuden hoitoa, koska siinä keskitytään vain riippuvuutta ympäröivän fyysisen riippuvuuden hoitoon, eikä siinä keskitytä kemiallisen riippuvuuden psykologisiin tekijöihin, se on välttämätön ensimmäinen askel toipumisprosessissa. Kun vieroitus on ensimmäinen askel pitkässä heroiiniriippuvuuden hoitoprosessissa, johon sisältyy neuvontaa ja käyttäytymisterapiaa, prosessi johtaa usein pitkäaikaiseen menestykseen heroiiniriippuvuudesta toipumisessa.

Katujen nimet

Heroiinilla on monia slangi- tai kadunnimiä. Nämä nimet ovat erilaisia eri paikoissa. Yleisimpiä ovat Dope, Horse, Junk, H, Brown, Black Magic, Juice ja Smack, numero 4.

Heroiinin historia

Vuonna 1874 englantilainen tutkija C.R. Wright syntetisoi heroiinia keittämällä morfiinia ja etikkahappoanhydridiä. Hänen aikaisessa testissään heroiinilla - joka tunnettiin tuolloin nimellä diasetyylimorfiini - ilmeni ei-toivottuja sivuvaikutuksia, kuten ahdistuneisuutta, uneliaisuutta ja oksentelua heti annostelun jälkeen. Tämän vuoksi hän lopetti tutkimuksensa. Yli 20 vuotta myöhemmin, vuonna 1895, saksalainen tiedemies Heinrich Dreser ja hänen kollegansa Bayer-lääkeyhtiössä jatkoivat Wrightin tutkimuksia ja julistivat diasetyylimorfiinin tehoavan monien yleisten hengitystiesairauksien hoitoon.

Saksalainen Bayer-yhtiö valmisti heroiinia ensimmäisen kerran vuonna 1898. Aluksi sitä käytettiin yskänlääkkeenä ja kipulääkkeenä. Ihmiset uskoivat, että heroiini auttaisi vähentämään morfiini- ja oopiumriippuvuutta. Kahdentoista vuoden kuluttua lääkärit kuitenkin huomasivat, että ihmiset tulivat voimakkaasti riippuvaisiksi heroiinista. Vuonna 1914 Yhdysvallat hyväksyi Harrisonin lain. Tämä oli ensimmäinen monista yrityksistä valvoa heroiinin käyttöä.

Sana heroiini tulee saksankielisestä sanasta heroisch, joka tarkoittaa voimakasta ja sankarillista.