Kirkkoarkkitehtuurin termistö – sanasto ja määritelmät

Kirkkoarkkitehtuurin termistö — selkeä sanasto ja määritelmät goottilaisista katedraaleista nykypäivän kirkkoihin. Opas termien merkityksiin ja historiaan.

Luettelo kirkkoarkkitehtuurin termeistä. Kirkkoarkkitehtuurissa käytetyt termit kehitettiin ensin keskiajan goottilaisia katedraaleja varten. Termejä käytetään variaatioineen kaikenlaisista kristillisistä kirkoista.

Yleistä

Kirkkoarkkitehtuurin sanasto kattaa rakennuksen osat, rakenteet ja koristeet. Monet käsitteet juontavat juurensa keskiajan luokse, mutta niitä sovelletaan myös myöhempiin tyyleihin ja pienempiin seurakuntarakennuksiin. Seuraavassa on kooste yleisimmistä termeistä ja selityksistä, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään kirkon tilajaon ja arkkitehtoniset ratkaisut.

Perustermejä

• Päälaiva (laiva, nave) – kirkon keskiosa, jossa seurakunta yleensä istuu tai seisoo. Päälaivan kautta kuljetaan kohti kuoria ja alttaria.
• Sivulaiva (sivulaivat) – päälaivan molemmin puolin kulkevat korotetut tai matalammat käytävät, jotka usein erotetaan pylväistä tai kaarista.
• Kuori (choir, chancel) – osa kirkkoa lähellä alttaria, jossa sijaitsivat kuorolaulajat ja papisto. Usein erotettu päälaivasta kuorikaiteella tai korkeuserolla.
• Alttari (altaari) – jumalanpalveluksen keskeinen paikka, johon uhrit tai ehtoollisen toimitus kohdistuvat. Sijaitsee yleensä kuorin alueella tai apsidissa.
• Apsidi (apse, apsidi) – yleensä pyöreä tai monikulmainen päätytila alttariseinän takana. Tyypillinen erityisesti varhaisissa ja keskiaikaisissa kirkoissa.
• Transepti (poikkilaiva) – päälaivaa vastaan kohtisuorassa oleva siipi, joka muodostaa usein ristinmuotoisen pohjapiirroksen (ristilaiva).
• Krypta – alimmat tilat, usein kellarikerroksessa, joissa saattoi olla krypta-alttar iita, pyhäinjäännöksiä tai hautapaikkoja.
• Sakristia (sakasti, sakaristo) – huone, jossa papit pukeutuvat ja säilytetään liturgisia esineitä ja vaatteita.
• Nartheks (nartex, etehinen) – kirkon eteinen tai sisäänkäyntialue, joka erottaa ulkotilan ja varsinaisen kirkon sisätilan.

Rakenteisiin liittyviä termejä

• Holvi – kattoa kannatteleva kaarirakenne. Tyyppejä ovat mm. poikkiholvi, kaariholvi ja ristikko- tai palkkiholvi (rib vault, holviristikko).
• Holviristikko (rib vault) – holvirakenne, jossa kantavat urat (ribit) jäsentävät ja vahvistavat holvia; erittäin tyypillinen goottilaisessa arkkitehtuurissa.
• Pylväs – pystysuora kantava pylväs tai sarake, joka jakaa tilaa ja kantaa kaaria tai holvia.
• Pilasteri – seinästä ulkoneva litteä pylvään kaltainen osa, usein pääasiassa koristeellinen tai keventävä rakenne.
• Tukipilari / vantti (buttress) – ulkoinen tukirakenne, joka voimistaa seinää sivuttaisten voiman aiheuttamaa painetta vastaan.
• Lentävä tukipilari (flying buttress) – kaareva tukirakenne, joka siirtää holvin tai seinän sivuttaisia voimia ulommalle tukipilarille; keskeinen elementti goottilaisissa katedraaleissa.
• Kupoli – pyöreä tai puolipallon muotoinen katto- tai katonosa, joka voi kattaa keskiosan tai risteysaseman.

Koristelu ja sisustus

• Lasimaalaus – värilliset lasi-ikkunat, usein raamatullisia tai pyhimyskuvia esittäviä, jotka suodattavat valon kirkon sisälle.
• Alttaritaulu – alttarin taakse tai päälle sijoitettu maalaus, reliefi tai muunlainen taideteos.
• Fasadi – kirkon julkisivu, joka usein näkyvimpänä esittää tyylillisiä piirteitä ja koristeellisuutta (esim. rosetti-ikkuna, portaalit).
• Rosetti – pyöreä ikkuna, usein koristeellinen lasimaalausgoottilaisissa katedraaleissa.

Käyttöön ja tulkintaan liittyvää

• Pohjapiirros – kirkon vaakasuuntainen leikkaus, joka näyttää tilajärjestyksen (esim. basilika, ristikirkko).
• Basilika – varhaiskristillinen tai sen tyyliä jäljittelevä pohjaratkaisu, jossa on korkea keskilaitila ja alemmat sivulaivat.
• Liturginen suunta – perinteisesti alttari sijoitetaan itään päin symboloimaan ylösnousemusta ja valoa; käytännöt vaihtelevat kuitenkin historiallisesti ja alueittain.

Huomioita termien käytöstä

Terminologia voi vaihdella kielittäin, historiallisten tyylikausien ja kirkkokuntien välillä. Esimerkiksi pienessä maaseurakunnan kirkossa ei välttämättä ole kryptaa tai lentäviä tukipilareita, mutta monet käsitteet soveltuvat sekä suuriin goottilaisiin katedraaleihin että myöhempiin uusgoottilaisiin rakennuksiin. Kun tutustut kirkkoarkkitehtuuriin, kannattaa huomioida sekä rakennuksen funktionaalinen että symbolinen merkitys: monet arkkitehtoniset ratkaisut heijastavat sekä rakenteellisia tarpeita että uskonnollista maailmankuvaa.

Jos tarvitset sanaston tietylle aikakaudelle (esim. romaaninen, goottilainen, barokki) tai haluat esimerkkipiirroksia ja valokuvia termeistä, voin laajentaa artikkelia niihin suuntaan.

Vaakasuora asettelu

• kirkon keskilaiva, jossa seurakunta istuu.
• Käytävät reunoilla. Käytävät voivat olla varsin suuria, katedraalin tärkeimpiä piirteitä.
• Ristirakennus muodostaa ristin muodon.
• Risteys on paikka, jossa poikittaisrakennus ylittää keskilaivan.
• Quire (kuoro) on kirkon keskilaivan ja "pyhän" alueen (presbyteeri ja pyhäkkö) välinen alue. Quire on erotettu keskilaivasta "rood screen" -seinällä. Siellä on usein kuorokopit, joissa kuoron jäsenet istuvat.
• Liturginen itäpää:
• Pappi(t) toimittaa liturgian, kuten messun, presbyteriumissa.
• Alttari sijaitsee pyhäkössä, jota ei ole kuvattu tässä.
• Ambulatorio (latinan sanasta 'kävellä'), tila kävelyä varten, jossa on säteittäisiä kappeleita ambulatorion ulkoseinän ympärillä.

 
 

Hae kirjaimella