Messu: eukaristian juhla katolisessa, anglikaanisessa ja luterilaisessa kirkossa
Messu — eukaristian juhla katolisessa, anglikaanisessa ja luterilaisessa perinteessä: historia, liturgia ja merkitys kolmessa kirkossa.
Messu on termi, jota käytetään kuvaamaan eukaristian viettoa roomalaiskatolisen kirkon ja vanhojen katolisten kirkkojen länsimaisissa liturgisissa rituaaleissa, anglikaanisen kirkon anglo-katolisessa perinteessä ja joillakin suurelta osin korkeakirkollisilla luterilaisilla alueilla: Skandinavian ja Baltian maissa luterilainen eukaristinen jumalanpalvelus tunnetaan myös nimellä "messu".
Messun sisältö ja rakenne
Messu rakentuu tyypillisesti useista perusosista, vaikka käytännöt ja kaavat vaihtelevat kirkon ja paikallisen liturgian mukaan. Yleisiä osia ovat:
- Avausrukoukset ja tervehdys – seurakunta kokoontuu, lauletaan virsi tai kirkkolaulu ja pidetään tervetulosanat.
- Sanan liturgia – Raamatun lukemukset, psalmi, saarna ja uskontunnustus.
- Eukaristian liturgia – ehtoollisen valmistelu, Herran ehtoollisen muistamisrukous (konsekratio eli muutoksen hetki), ja siunaukset.
- Communio – seurakunta vastaanottaa leivän ja viinin, jotka ovat ehtoollisessa keskeisessä asemassa.
- Lopetus – siunaus ja lähetys.
Teologinen merkitys
Eukaristia eli messu on useimmille kristillisille kirkoille keskeinen sakramentti tai pyhä toimitus. Sen teologia vaihtelee:
- Roomalaiskatolinen käsitys: opettaa Kristuksen todellisen läsnäolon alttarilla ja käyttää usein termiä transsubstantiaatio kuvaamaan leivän ja viinin olemuksen muutosta Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
- Luterilainen näkemys: korostaa Kristuksen todellista läsnäoloa ilman katolisen terminologiaan kuuluvaa muotoilua; luterilaisessa teologiassa käytetään usein käsitettä sacramental union (suomeksi esimerkiksi "sakramentaalinen liitto" tai "sakramentaalinen yhteys"), mikä tarkoittaa, että Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisen välineissä.
- Anglikaaninen kirjo: vaihtelee instrumentaalisesta tai symbolisesta tulkinnasta hyvin katoliseen, mystiseen läsnäolokäsitykseen; anglikaanisessa traditiossa on laaja kirjo näkemyksiä, ja erityisesti anglo-katolinen suuntaus korostaa messun sacramentaalisuutta.
Eroja ja käytännöt eri kirkoissa
- Kieli ja muoto: katolisessa kirkossa ennen Vatikaanin II kirkolliskokousta latinaa käytettiin laajasti (ns. Tridentiininen messu), mutta nykyisin paikalliskielet ovat yleisiä; osa seurakunnista kuitenkin viettää myös latinankielistä messua. Anglikaanisissa ja luterilaisissa jumalanpalveluksissa pääsääntöisesti käytetään kansankieltä.
- Konsekration ilmaisu: katolisuus käyttää selkeää käsitettä Kristuksen muuttumisesta; luterilaisuus puhuu Kristuksen todellisesta läsnäolosta ilman samankaltaisen metaphysisen selityksen muotoilua; anglikaanisessa kentässä löytyy molempia lähestymistapoja.
- Vastaanottamistavat: käytäntö vaihtelee – osa rukoilee polvistuen ja ottaa ehtoollisen kielelle, osa seisoo ja vastaanottaa käteen; intinktio (leivän kastaminen viiniin) on myös käytössä joissain yhteyksissä.
- Sakraaliesineet ja liturgiset välineet: alttari, kalkki, patena, liinat, tuohukset ja usein suitsutus ovat messun osia katolisessa ja korkeakirkollisessa anglikaanisessa perinteessä; luterilaisissa seurakunnissa käytetään samankaltaisia välineitä, mutta korostukset vaihtelevat paikasta riippuen.
Muodot ja vaihtelevuus
Messuja on monenlaisia: arkipäivän ehtoollisista ja pyhäinpäivän juhlamessuista aina pääsiäis- ja joulunviettoihin. Katolisessa kirkossa tunnetaan mm. ’yleinen messun kaava’ (Novus Ordo) ja myös vanha latinankielinen messu (Extraordinary Form). Anglikaanisessa traditiossa on Book of Common Prayer -tyyppisiä kaavoja sekä katolisoituneita ja reformoituneita muotoja. Luterilaisilla on omat kansalliset ja kirkolliset liturgiansa, ja pohjoismaisissa maissa messua kutsutaan usein yksinkertaisesti "messuksi".
Kulttuuriset ja historialliset näkökulmat
Messu on toiminut paitsi uskonnollisena myös kulttuurisena tapahtumana: musiikki (koraali, gregoriaaninen laulu, messusävellykset), liturginen taide ja arkkitehtuuri ovat kehittyneet messun ympärille. Myös paikalliset tavat, rukouskirjat ja liturginen vuodenaika (adventti, paasto, pääsiäinen jne.) muokkaavat messun ilmettä.
Ekumeeninen huomio
Eukaristia on ollut sekä yhdistävä että jakava tekijä kristittyjen välillä. Yhteiset piirteet ovat mahdollistaneet dialogia eri kirkkokuntien välillä, mutta eroavat käsitykset pappeudesta ja ehtoollisen teologiasta rajaavat usein yhteistä ehtoollisjumalanpalvelusta. Joissain paikallisissa yhteisöissä on rajoitettu ehtoollisenvastaanottamisen käytäntö, kun taas toisaalla vallitsee avoimempi lähestymistapa.
Yhteenvetona messu on monitasoinen rituaali: se on sakramentti, yhteisön kokoontuminen, sanan ja rukouksen juhla sekä kulttuurinen ilmentymä, jonka tarkka muoto ja merkitys vaihtelevat historiallisen kehityksen ja eri kirkkoperinteiden mukaan.
Keskiaikainen matala messu, jonka toimittaa piispa.
Alkuperä
Termi tulee myöhäislatinankielisestä sanasta missa (irtisanominen), jota käytetään messun päätöskaavassa latinaksi: "Ite, missa est" ("Mene, se on irtisanominen"). Erottaminen tarkoittaa, että joku saa lähteä. Tässä tapauksessa ihmiset saavat poistua, koska messu on päättynyt. Toisessa mielessä se tarkoittaa myös sitä, että ihmiset saavat lähteä lähetystyöhön kertomaan muille ihmisille Jeesuksesta ja kristinuskosta.
Katolinen kirkko
Messu on katolisen kirkon tärkein seremonia ja jumalanpalvelusmuoto. Eukaristiaa pidetään kristillisen elämän tärkeimpänä osana, koska silloin Kristuksen veri ja ruumis otetaan vastaan leivän ja viinin muodossa uhrina.
Sunnuntain messu on noin tunnin mittainen. Muina päivinä noin puoli tuntia. Messu voi olla pidempi tai lyhyempi riippuen siitä, kuinka monta ihmistä on ehtoollisella.
Hyvän katolilaisen on tarkoitus käydä messussa joka sunnuntai ja eräinä muina pyhinä päivinä. Vaikka messu voi olla muinakin päivinä, katolilaisen on silti käytävä messussa sunnuntaina.
Katolisessa messussa on neljä osaa. Ne ovat samat kaikkialla maailmassa, mutta eri kielillä. Nämä neljä osaa ovat johdantoriita, sanan liturgia, eukaristian liturgia ja päätösriita.
Johdantorituaalit
Pappi tulee sisään, ja kaikki tekevät ristinmerkin. Hän tervehtii kaikkia seurakuntalaisia. Sitten ihmiset tunnustavat yhdessä syntinsä ja pyytävät Herralta armoa. Sen jälkeen lauletaan virsi Gloria ja pappi lausuu rukouksen, jota kutsutaan kollektioksi.
Sanan liturgia
Tässä messun osassa luetaan joitakin Raamatun osia. Ne ovat ensimmäinen lukukappale (joka voi olla joko Vanhasta tai Uudesta testamentista), psalmi, toinen lukukappale Uudesta testamentista ja lukukappale evankeliumista. Sitten pappi pitää lyhyen saarnan (homilian). Sen jälkeen lausutaan Apostolinen uskontunnustus. Lopuksi voidaan tehdä joitakin esirukouksia toisen henkilön puolesta.
Eukaristian liturgia
Eukaristian liturgian aikana leipä ja viini tarjotaan alttarilla. Pappi konsekroi ne, jolloin hän sanoo, että ne ovat Jeesuksen ruumis (leipä) ja veri (viini). Katolisen kirkon opetuksen mukaan tämä tekee niistä Kristuksen todellisen veren ja ruumiin (transsubstantiaatio), vaikka ne näyttävät, tuoksuvat ja maistuvat edelleen leivältä ja viiniltä.
Tämän jälkeen lausutaan Isä meidän -rukous. Seuraavaksi seurakuntalaiset tekevät rauhan merkin (yleensä nyökkäys tai kädenpuristus, kun sanotaan "rauha" tai "rauha olkoon kanssanne") osoittaakseen, että he ovat nyt yksi perhe Kristuksessa. Tämän jälkeen leipä ja viini syödään ehtoolliseksi kutsutussa prosessissa. Vain kastetut katolilaiset, jotka ovat katuneet syntejään, saavat osallistua ehtoolliselle.
Ehtoollisen jälkeen rukoillaan Jumalaa kiittäen.
Päättäjäisriitit
Tänä aikana saatetaan ilmoittaa seurakunnassa tapahtuvista tärkeistä asioista.
Pappi siunaa kaikki ja päästää heidät pois.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on massa?
V: Messu on termi, jota käytetään kuvaamaan eukaristian viettoa roomalaiskatolisen kirkon länsimaisissa liturgisissa riiteissä, vanhoissa katolisissa kirkoissa, anglikaanisen kirkon anglo-katolisessa perinteessä ja joillakin suurelta osin korkeakirkollisilla luterilaisilla alueilla.
K: Mitä muita nimityksiä messusta käytetään?
V: Skandinavian ja Baltian maissa luterilainen eukaristiapalvelus tunnetaan myös nimellä "messu".
K: Missä messu pidetään?
V: Messua vietetään roomalaiskatolisen kirkon läntisissä liturgisissa riiteissä, vanhoissa katolisissa kirkoissa, anglikaanisen kirkon anglo-katolisessa perinteessä ja joillakin suurelta osin korkeakirkollisilla luterilaisilla alueilla.
K: Kuka viettää messua?
V: Roomalaiskatolinen kirkko, vanhat katoliset kirkot, anglikaanisen kirkon anglo-katolisen perinteen jäsenet ja joillakin pitkälti korkeakirkollisilla luterilaisilla alueilla asuvat viettävät messua.
K: Onko tavallisen eukaristisen jumalanpalveluksen ja messun välillä eroa?
V: Kyllä. Säännöllistä eukaristista jumalanpalvelusta ei saa kutsua "messuksi", kun taas tiettyjä liturgisia sääntöjä noudattavaa eukaristian vieton erityismuotoa voidaan kutsua "messuksi".
K: Onko eri uskontojen välillä eroja siinä, miten messua vietetään?
V: Kyllä. Eri uskonnoilla on omat ainutlaatuiset tapansa viettää messua omien perinteidensä mukaisesti.
Etsiä