Iwo Jiman taistelu käytiin helmi–maaliskuussa 1945 toisen maailmansodan aikana, tarkemmin 19. helmikuuta–26. maaliskuuta 1945. Tässä taistelussa käytiin eräitä sodan kiivaimmista maa‑maasota‑taisteluista Tyynellämerellä. Amerikkalaisten maihinnousua kutsuttiin operaatioksi Detachment. Sen päätavoitteena oli vallata japanilaisen Iwo Jiman saaren lentokentät, jotta saaresta voitiin tehdä tukikohta B‑29-pommikoneiden hävittäjäeskortille ja hätälaskeutumispaikaksi tuhansille pitkän matkan lentoille.

Taustat ja puolustuksen luonne

Japanin keisarillisen armeijan asemat saarella olivat erittäin vahvasti linnoitettuja. Saarella oli laajat bunkkeri‑ ja juoksutusjärjestelmät, valtavia maanalaisia tunneleita ja piilotettua tykistöä, minkä vuoksi amerikkalaisten eteneminen muuttui veriseksi lähitaisteluksi. Arvioiden mukaan tunneleita oli yhteensä noin 18 kilometriä, ja japanilaiset käyttivät maastoa, tunneleita ja kammioita tehokkaasti hidastaakseen ja vahingoittaakseen hyökkääjiä. Taistelu oli amerikkalaisten ensimmäinen laajempi maahyökkäys Japanin kotisaarille, ja keisarilliset sotilaat puolustivat asemiaan poikkeuksellisen sitkeästi.

Uhrimäärät ja seuraukset

Taistelun alussa paikalla olleista noin 21 000 japanilaissotilaasta yli 20 000 tapettiin. Vain 216 otettiin vangiksi, mikä kuvastaa sitä, kuinka harvat antautuivat. Amerikkalaisten tappiot olivat myös raskaat: maihinnousujoukkojen kuolonuhrien ja haavoittuneiden määräksi arvioidaan yhteensä noin 26 000, joista kuolleita oli noin 6 800 ja haavoittuneita yli 19 000. Taistelu kesti noin kaksi kuukautta ja sen korkea inhimillinen hinta vaikutti merkittävästi sodan loppuvaiheiden suunnitteluun ja julkiseen käsitykseen.

Kunniamitalit Iwo Jimassa

Taistelun jälkeen yhteensä 27 yhdysvaltalaista sotilasta sai kunniamitalin teoistaan Iwo Jimassa. Näistä 27:stä 22 myönnettiin merijalkaväen sotilaille ja viisi myönnettiin Yhdysvaltain laivaston merimiehille. Suuri osa näistä tunnustuksista myönnettiin postuumisti, mikä heijastaa taistelun äärimmäistä vaarallisuutta ja sitä, että monet sankariteot vaativat tekijänsä hengen.

Iwo Jiman ansiot näkyvät myös merijalkaväen laajemmassa toisesta maailmansodasta saaduissa kunniamerkeissä: noin 27 prosenttia merijalkaväen toisessa maailmansodassa myönnetyistä 82 kunniamitalista myönnettiin Iwo Jiman taistelun perusteella, mikä kertoo taistelun poikkeuksellisesta sankarillisuudesta ja uhrauksista.

Mitalin luonne ja historia

Kunniamitali luotiin Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Se on korkein sotilaallinen kunniamerkki, jonka Yhdysvaltain hallitus myöntää asevoimiensa jäsenelle. Mitalin myöntämiskriteerit korostavat poikkeuksellista rohkeutta ja toimia, joissa henkilö on toiminut oman henkensä uhalla yli velvollisuuksiensa vaatimusten vastaisesti taistelussa Yhdysvaltojen vihollista vastaan. Mitalin luonteen vuoksi se annetaan usein sen saajan kuoleman jälkeen (postuumisti), mutta se voidaan myöntää myös elävänä oleville sotilaille, jotka ovat suoriutuneet äärimmäisen rohkeista teoista.

Perintö

Iwo Jiman taistelu jäi historiaan paitsi suurten uhrien myös voimakkaan symboliikan vuoksi: muun muassa valokuva, jossa amerikkalaiset sotilaat nostavat lipun Mount Suribachin huipulle, on yksi sodan tunnetuimmista kuvista ja toimi innoittajana Marine Corps War Memorial-muistomerkille Arlingtonissa. Taistelun kokemukset ja niissä osoitettu rohkeus muistetaan yhä sekä sotatieteellisena esimerkkinä että yksilöllisen urheuden näyttönä, jonka seurauksena lukuisat sotilaat saivat Yhdysvaltain korkeimman tunnustuksen.