Luettelo Yhdysvaltain kunniamitalin saajista Iwo Jimassa (1945)
Luettelo Iwo Jiman (1945) kunniamitalin saajista: 27 Yhdysvaltain sankaria, merijalkaväen ja laivaston teoista — perusteellinen historiallinen yhteenveto ja taustat.
Iwo Jiman taistelu käytiin helmi–maaliskuussa 1945 toisen maailmansodan aikana, tarkemmin 19. helmikuuta–26. maaliskuuta 1945. Tässä taistelussa käytiin eräitä sodan kiivaimmista maa‑maasota‑taisteluista Tyynellämerellä. Amerikkalaisten maihinnousua kutsuttiin operaatioksi Detachment. Sen päätavoitteena oli vallata japanilaisen Iwo Jiman saaren lentokentät, jotta saaresta voitiin tehdä tukikohta B‑29-pommikoneiden hävittäjäeskortille ja hätälaskeutumispaikaksi tuhansille pitkän matkan lentoille.
Taustat ja puolustuksen luonne
Japanin keisarillisen armeijan asemat saarella olivat erittäin vahvasti linnoitettuja. Saarella oli laajat bunkkeri‑ ja juoksutusjärjestelmät, valtavia maanalaisia tunneleita ja piilotettua tykistöä, minkä vuoksi amerikkalaisten eteneminen muuttui veriseksi lähitaisteluksi. Arvioiden mukaan tunneleita oli yhteensä noin 18 kilometriä, ja japanilaiset käyttivät maastoa, tunneleita ja kammioita tehokkaasti hidastaakseen ja vahingoittaakseen hyökkääjiä. Taistelu oli amerikkalaisten ensimmäinen laajempi maahyökkäys Japanin kotisaarille, ja keisarilliset sotilaat puolustivat asemiaan poikkeuksellisen sitkeästi.
Uhrimäärät ja seuraukset
Taistelun alussa paikalla olleista noin 21 000 japanilaissotilaasta yli 20 000 tapettiin. Vain 216 otettiin vangiksi, mikä kuvastaa sitä, kuinka harvat antautuivat. Amerikkalaisten tappiot olivat myös raskaat: maihinnousujoukkojen kuolonuhrien ja haavoittuneiden määräksi arvioidaan yhteensä noin 26 000, joista kuolleita oli noin 6 800 ja haavoittuneita yli 19 000. Taistelu kesti noin kaksi kuukautta ja sen korkea inhimillinen hinta vaikutti merkittävästi sodan loppuvaiheiden suunnitteluun ja julkiseen käsitykseen.
Kunniamitalit Iwo Jimassa
Taistelun jälkeen yhteensä 27 yhdysvaltalaista sotilasta sai kunniamitalin teoistaan Iwo Jimassa. Näistä 27:stä 22 myönnettiin merijalkaväen sotilaille ja viisi myönnettiin Yhdysvaltain laivaston merimiehille. Suuri osa näistä tunnustuksista myönnettiin postuumisti, mikä heijastaa taistelun äärimmäistä vaarallisuutta ja sitä, että monet sankariteot vaativat tekijänsä hengen.
Iwo Jiman ansiot näkyvät myös merijalkaväen laajemmassa toisesta maailmansodasta saaduissa kunniamerkeissä: noin 27 prosenttia merijalkaväen toisessa maailmansodassa myönnetyistä 82 kunniamitalista myönnettiin Iwo Jiman taistelun perusteella, mikä kertoo taistelun poikkeuksellisesta sankarillisuudesta ja uhrauksista.
Mitalin luonne ja historia
Kunniamitali luotiin Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Se on korkein sotilaallinen kunniamerkki, jonka Yhdysvaltain hallitus myöntää asevoimiensa jäsenelle. Mitalin myöntämiskriteerit korostavat poikkeuksellista rohkeutta ja toimia, joissa henkilö on toiminut oman henkensä uhalla yli velvollisuuksiensa vaatimusten vastaisesti taistelussa Yhdysvaltojen vihollista vastaan. Mitalin luonteen vuoksi se annetaan usein sen saajan kuoleman jälkeen (postuumisti), mutta se voidaan myöntää myös elävänä oleville sotilaille, jotka ovat suoriutuneet äärimmäisen rohkeista teoista.
Perintö
Iwo Jiman taistelu jäi historiaan paitsi suurten uhrien myös voimakkaan symboliikan vuoksi: muun muassa valokuva, jossa amerikkalaiset sotilaat nostavat lipun Mount Suribachin huipulle, on yksi sodan tunnetuimmista kuvista ja toimi innoittajana Marine Corps War Memorial-muistomerkille Arlingtonissa. Taistelun kokemukset ja niissä osoitettu rohkeus muistetaan yhä sekä sotatieteellisena esimerkkinä että yksilöllisen urheuden näyttönä, jonka seurauksena lukuisat sotilaat saivat Yhdysvaltain korkeimman tunnustuksen.
Vastaanottajat
Tämä †:n kanssa osoittaa, että kunniamitali myönnettiin postuumisti.
| Kuva | Nimi | Palvelu | Sijoitus | Toimenpiteen päivämäärä | Yksikkö | Huomautukset |
|
| Charles J. Berry † | Merijalkaväki |
| 3. maaliskuuta 1945 | pataljoona, 26. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona | Erie Avenue -silta Lorainissa, Ohion osavaltiossa nimettiin vuonna 1988 Charles Berryn sillaksi kaupungin syntyperäisen pojan, kersantti Berryn kunniaksi. |
|
| William R. Caddy † | Merijalkaväen reservi | ensimmäinen luokka | 3. maaliskuuta 1945 | I , 3. pataljoona, 26. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona. | Uhrasi henkensä pelastaakseen joukkueenjohtajansa ja kersantinsa hengen. |
|
| Tuomari M. Chambers | Merijalkaväen reservi | Everstiluutnantti | 19.-22. | Hyökkäyspataljoonan maihinnousuryhmä, 25. merijalkaväkirykmentti, 4. merijalkaväkidivisioona | johti 8-tuntista taistelua, jonka tarkoituksena oli viedä sivuharjun huippu ja vähentää vihollisen tähtäävää tulta, mikä suojasi elintärkeää saavutettua jalansijaa. |
|
| Darrell S. Cole † | Merijalkaväen reservi |
| 19. helmikuuta 1945 | B, 1. pataljoona, 23. merijalkaväen rykmentti, 4. merijalkaväkidivisioona | USS Cole (DDG-67) -aluksen nimenkirjoittaja. |
|
| Robert H. Dunlap | Merijalkaväen reservi |
| 20.-21. | C-komppania, 1. pataljoona, 26. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona. | Vaaransi henkensä kerätäkseen tietoja vihollisen tykkiasemista ja osoittaakseen tulta niitä kohti. |
| - | Ross F. Gray † | Merijalkaväen reservi |
| 21. helmikuuta 1945 | A, 1. pataljoona, 25. merijalkaväkirykmentti, 4. merijalkaväkidivisioona. | Voitti yksin vahvan vihollisen varuskunnan ja teki suuren miinakentän täysin vaarattomaksi ennen kuin palasi lopulta takaisin yksikköönsä. |
| - | William G. Harrell | Merijalkaväki |
| 3. maaliskuuta 1945 | A, 1. pataljoona, 28. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona. | Vaaransi henkensä puolustaakseen asemaansa suurempaa vihollisjoukkoa vastaan. |
|
| Rufus G. Herring | USNR | , nuorempi palkkaluokka | 17. helmikuuta 1945 | USS LCI(G)-449 | Säilytti asemansa tulilinjalla 20 mm:n tykkiensä kanssa toiminnassa vihollisen jatkuvan tulituksen aikana ja saattoi rampautuneen aluksensa turvaan. |
|
| Douglas T. Jacobson | Merijalkaväen reservi | ensimmäinen luokka | 26. helmikuuta 1945 | pataljoona, 23. merijalkaväkirykmentti, 4. merijalkaväkidivisioona | Vaaransi henkensä tuhoamalla yhteensä kuusitoista vihollisen asemaa ja noin seitsemänkymmentäviisi japanilaista miestä. |
| - | Joseph R. Julian † | Merijalkaväen reservi | kersantti | 9. maaliskuuta 1945 | pataljoona, 27. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona | Uhrasi henkensä eliminoidakseen vihollisen uhan. |
| - | James D. La Belle † | Merijalkaväen reservi | ensimmäinen luokka | 8. maaliskuuta 1945 | 05-27-Aseistuskomppania, 27. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona. | Uhrasi henkensä pelastaakseen joukon merijalkaväen sotilastovereitaan sukeltamalla kranaatin päälle. |
| - | John H. Leims | Merijalkaväen reservi | O-01Kakkosluutnantti | 7. maaliskuuta 1945 | B, 1. pataljoona, 9. merijalkaväkirykmentti, 3. merijalkaväkidivisioona | Vaaransi henkensä pelastaakseen useita haavoittuneita merijalkaväen sotilaita. |
|
| Jacklyn Harrell Lucas | Merijalkaväen reservi | ensimmäinen luokka | 20. helmikuuta 1945 | pataljoona, 26. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona | Peitti kehollaan kaksi japanilaiskranaattia. Selvisi räjähtäneen kranaatin räjähdyksestä. Nuorin sotilas sitten sisällissodan (täytti 17 vuotta vain 5 päivää ennen Iwo Jiman D-Dayta). |
| - | Jack Lummus † | Merijalkaväen reservi | O-02Ensiluutnantti | 8. maaliskuuta 1945 | pataljoona, 27. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona | Oli aiemmin pelannut jalkapalloa New York Giantsissa. |
|
| Harry L. Martin † | Merijalkaväen reservi | O-02Ensiluutnantti | 26. maaliskuuta 1945 | C, 5. pioneeripataljoona, 5. merijalkaväen divisioona. | Uhrasi henkensä auttaakseen pelastamaan joitakin miehiään, jotka olivat joutuneet vihollisen valtaamiksi. |
| - | Joseph J. McCarthy | Merijalkaväen reservi |
| 21. helmikuuta 1945 | pataljoona, 24. merijalkaväkirykmentti, 4. merijalkaväkidivisioona | Vaaransi henkensä eliminoidakseen useita vihollisjoukkoja, jotta hänen miehensä voisivat edetä eteenpäin |
| - | George Phillips † | Merijalkaväen reservi |
| 14. maaliskuuta 1945 | pataljoona, 28. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona | Uhrasi henkensä pelastaakseen merijalkaväen sotilastoverien hengen. |
| - | Francis J. Pierce | Laivasto | E-06Apteekkimestari, ensimmäinen luokka | 15-16, 1945 | pataljoona, 24. merijalkaväkirykmentti, 4. merijalkaväkidivisioona | Vaaransi henkensä pelastaakseen useita haavoittuneita sotilaita ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi tehtävään vihollisen uhan eliminoimiseksi. |
| - | Donald J. Ruhl † | Merijalkaväen reservi | ensimmäinen luokka | 19.-21. | E-komppania, 2. pataljoona, 28. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona. | Pelasti useita merijalkaväen sotilastovereitaan uhraamalla henkensä ja sukeltamalla vihollisen kranaatin päälle. |
| - | Franklin E. Sigler | Merijalkaväen reservi |
| 14. maaliskuuta 1945 | pataljoona, 26. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona | johti hyökkäystä vihollisen tykkiasemaa vastaan, joka oli viivyttänyt komppaniansa etenemistä useita päiviä. |
| - | Tony Stein † | Merijalkaväen reservi |
| 19. helmikuuta 1945 | A, 1. pataljoona, 28. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona | Iwo Jiman ensimmäinen kunniamitali. USS Steinin (FF-1065) nimikkolaiva. |
|
| George E. Wahlen | Laivasto | E-05Apteekkimies, toinen luokka | 3. maaliskuuta 1945 | pataljoona, 26. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona | Vaikka hän haavoittui vakavasti, hän vaaransi henkensä pelastaakseen useiden muiden sotilaiden hengen. |
| - | William G. Walsh † | Merijalkaväen reservi | 27. helmikuuta 1945 | G, 3. pataljoona, 27. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona | Uhrasi henkensä pelastaakseen joukon merijalkaväen sotilastovereitaan. | |
| - | Wilson D. Watson | Merijalkaväen reservi |
| 26.-27. | pataljoona, 9. merijalkaväkirykmentti, 3. merijalkaväkidivisioona | Vaaransi henkensä taistelemalla yksinään vihollista vastaan 15 minuutin ajan, kunnes hänen joukkueensa sai hänet kiinni. |
| - | Hershel W. Williams | Merijalkaväen reservi |
| 23. helmikuuta 1945 | pataljoona, 21. merijalkaväkirykmentti, 3. merijalkaväkidivisioona | Vaaransi henkensä hyökätessään vihollisen kimppuun 4 tunnin ajan minimoidakseen yksikön tappiot. |
|
| Jack Williams † | USNR | E-04Kolmannen luokan farm perämies | 3. maaliskuuta 1945 | pataljoona, 28. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona | Kuoli antaessaan ensiapua haavoittuneelle merijalkaväen sotilaalle. |
|
| John H. Willis † | Laivasto | E-06Apteekkimestari, ensimmäinen luokka | 28. helmikuuta 1945 | pataljoona, 27. merijalkaväkirykmentti, 5. merijalkaväkidivisioona | Kranaatin tappama auttaessaan haavoittunutta merijalkaväen sotilasta. |
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli amerikkalaisten Iwo Jiman maihinnousun nimi?
V: Yhdysvaltain maihinnousua Iwo Jimalle kutsuttiin nimellä Operaatio Irrotus.
K: Kuinka monta japanilaista sotilasta oli läsnä taistelun alussa?
V: Taistelun alussa paikalla oli 21 000 japanilaissotilasta.
K: Kuinka monta japanilaissotilasta selvisi hengissä taistelusta?
V: Vain 216 japanilaissotilasta selvisi hengissä.
K: Kuinka kauan kesti Iwo Jiman taistelun päättyminen?
V: Iwo Jiman taistelu kesti 2 kuukautta.
K: Kuinka monta kunniamitalia merijalkaväen sotilaille myönnettiin toisessa maailmansodassa tästä taistelusta?
V: Koko 30 prosenttia (25 mitalia 82:sta) toisen maailmansodan aikana merijalkaväen sotilaille myönnetyistä kunniamitaleista oli peräisin tästä taistelusta.
K: Mikä on kunniamitali?
V: Kunniamitali on korkein sotilasansiomerkki, jonka Yhdysvaltain hallitus myöntää asevoimiensa jäsenelle. Se myönnetään ansiokkaasta palveluksesta, joka ylittää odotukset ja jossa on vaarannettu oma henki vihollisjoukkoja vastaan toteutetussa toiminnassa. Se voidaan tarvittaessa myöntää myös kuoleman jälkeen.
Etsiä