Armeija – puolustus, tehtävät ja sotilasvoimien eri haarat

Tutustu armeijan rooliin, puolustukseen ja sotilasvoimien haaroihin — maa-, meri-, ilma- ja merijalkaväki: tehtävät, koulutus ja asevelvollisuus.

Armeija on organisoitu joukko ihmisiä, joille on annettu tehtävä ja valta puolustaa valtiota tai sen etuja (useimmiten maata). Koska heillä on aseita ja taistelukykyä, heitä kutsutaan usein yhteisnimellä asevoimat. Armeijan perustoiminto on suojella maata ja sen kansalaisia sekä estää tai torjua uhkia, joita voivat aiheuttaa muut valtiot tai aseelliset toimijat. Jos sota syttyy, armeija pyrkii puolustamaan maata vihollisten asevoimilta. Maan hallitus voi myös määrätä armeijan osallistumaan hyökkäystoimiin toisen valtion alueella. Sana "armeija" juontuu latinankielisestä sanasta miles, soturi.

Armeijan tehtävät ovat moninaisia. Osa tehtävistä on suoraan taisteluun liittyviä, osa on tukitehtäviä, jotka mahdollistavat taistelun – kuten huolto, tiedustelu, viestintä ja joukkojen liikuttaminen. Sotilaiden koulutus ja erikoistuminen vaihtelevat: he oppivat käyttämään aseita, ajamaan erilaista kalustoa kuten ajoneuvoja ja panssarivaunuja, sekä huoltamaan ja korjaamaan laitteita. Jotkut sotilaat erikoistuvat lentämään tai huoltamaan lentokoneita, ohjaamaan laivoja tai korjaamaan moottoreita. Modernissa sodankäynnissä käytetään myös drooneja, tietoverkkoja ja muita teknologisia ratkaisuja. Sotilaat käyttävät usein erityisiä vaatteita eli uniformua (univormuksi kutsuttu), ja taistelutilanteissa univormu voi sisältää naamiointikuvion, jonka tarkoitus on tehdä henkilöstä vaikeammin havaittava esimerkiksi metsässä tai aavikolla. Helikoptereita käytetään sekä maa- että merivoimissa, ja niihin viitataan usein esimerkiksi termillä helikoptereita.

Armeijaan voi liittyä eri tavoin. Monissa maissa yksilöt hakeutuvat palvelukseen vapaaehtoisesti, koska he haluavat palvella maata tai kehittyä ammatillisesti. Joissain maissa on kuitenkin olemassa pakollinen palvelusjärjestelmä: lainsäädäntö määrää tietyn ikäluokan suorittamaan palveluksen. Tällöin puhutaan kutsunnasta tai asevelvollisuudesta. Pakollisen palveluksen soveltuvuus riippuu useista tekijöistä, kuten iästä ja fyysisestä kunnosta. Palveluksen jälkeen monet jäävät sotilasreserviin, ja vanhoja tai entisiä sotilaita kutsutaan usein "veteraaneiksi". Reserviläisten osaamista voidaan hyödyntää kriisitilanteissa tai suuremmassa mobilisaatiossa.

Armeijan haarat ja erikoisjoukot

Maan armeija on yleensä jaettu organisaatioihin, jotka tekevät erilaisia tehtäviä. Perinteiset päähaarat ovat:

• Armeija (maa) - Sotilaista koostuva joukko, joka liikkuu pääasiassa maalla tai kulkee panssarivaunuilla. Maavoimat käyttävät usein myös maata tukevia ilma-aluksia ja helikoptereita esimerkiksi miehistönkuljetukseen ja tulituen tuottamiseen. Maavoimien tehtäviin kuuluvat joukkojen taistelu, alueiden valtaaminen ja pitäminen sekä joukkojen suojaaminen.
• Merivoimat - Sotilaallinen voima, joka käyttää laivoja ja veneitä. Merivoimilla voi olla myös merilentotoimintaa. Niiden tehtäviin kuuluvat merialueiden puolustaminen, kauppalaivojen suojaaminen, merisodankäynti ja asema valtamerellä. Merivoimissa työskenteleviä kutsutaan usein merimiehiksi.
• Ilmavoimat - Sotilasvoimat, jotka käyttävät pääasiassa lentokoneita ja muita ilma-aluksia. Ilmavoimien tehtäviin kuuluvat ilma-alueen puolustaminen, ilmavalvonta, pommitus, tiedustelu ja ilma-alusten kuljetus- ja tukitehtävät.

• Merijalkaväki - Erikoistuneet joukot, jotka palvelevat merivoimien yhteydessä ja on koulutettu taisteluun myös maalla. Merijalkaväen tärkeimpiä tehtäviä ovat rantautumishyökkäykset, rannikon valtaus ja operoinnit saaristossa. He työskentelevät tiiviisti laivaston kanssa, mutta heillä on omia taisteluyksiköitä sekä usein omaa kalustoa ja ilma-aluksia.

• Avaruusjoukot (avaruus) - Avaruusaluksia käyttävät sotilasjoukot. Avaruusjoukkojen tehtäviin voi kuulua satelliittien käyttö, avaruustiedustelu, viestintä ja avaruusoperaatioiden suojaaminen. Avaruusoperaatiot ovat nopeasti kasvava alue nykyaikaisessa puolustuksessa.

Monissa maissa on myös muita erikoistuneita yksiköitä, kuten erikoisjoukkoja, jotka suorittavat vaativia ja salaista toimintaa edellyttäviä tehtäviä: tiedustelua, vastatiedustelua, sissi- ja pelastusoperaatioita sekä terrorismin vastaista toimintaa.

Tukea ja sivutehtäviä

Armeija ei rajoitu vain taisteluun. Useat tukiyksiköt pitävät huolta siitä, että taistelijat voivat toimia: logistiikka huolehtii varusteista ja polttoaineesta, sotilasterveydenhuolto hoitaa sairaudet ja haavat, insinöörijoukot rakentavat siltoja ja esteitä, ja viestintä- sekä kyberturvallisuusjoukot varmistavat tiedonvälityksen ja järjestelmien suojan. Tiedustelu antaa johtajille tietoja vastustajan liikkeistä ja suunnitelmista.

Oikeudet, velvollisuudet ja kansainvälinen oikeus

Armeijat toimivat kansallisen lainsäädännön puitteissa, ja sodankäynnissä sovelletaan myös kansainvälistä humanitaarista oikeutta (esim. Geneven sopimukset), jotka säätelevät siviilien suojelemista, vangittujen kohtelua ja sodankäynnin rajoja. Sotilaita koskee tiukka kurinpito ja määräykset, ja sotaoloissa toimivien tulee noudattaa lakeja ja sääntöjä, joilla pyritään vähentämään inhimillistä kärsimystä.

Siviilirahoitteiset soturit ja muut toimijat

Lisäksi on olemassa yksityisiä sotilaita, kuten palkkasotilaita, jotka taistelevat usein vain palkkiota vastaan, ja erilaisia yksityisiä sotilas- ja turvallisuusyrityksiä (PMC, private military contractors). Historiallinen esimerkki vastaavasta ilmiöstä ovat keskiaikaiset italialaiset condottierit. Joillakin rikollisilla johtajilla tai sotapäälliköillä voi olla käytössään yksityisiä joukkoja, ja tällaiset ryhmät eivät välttämättä noudata samoja sääntöjä tai lojaalisuutta kuin valtion armeija. Sotapäälliköllä voi olla yksityinen armeija, mutta tällaisen toiminnan legitimiteetti ja laillisuus ovat usein kyseenalaisia.

Roolit sodan ulkopuolella

Monet armeijat osallistuvat myös rauhanturvaamiseen, kriisinhallintaan ja humanitaariseen apuun. Kansainväliset operaatiot voivat sisältää siviilien suojelua, pelastustöitä luonnonkatastrofien jälkeen ja infrastruktuurin korjaamista. Armeijat osallistuvat myös monissa maissa kansalliseen valmiuteen, kuten pandemiavalmiuteen ja suuronnettomuuksien hallintaan.

Koulutus, johtamisjärjestelmä ja reservit

Sotilaskoulutus kattaa peruskoulutuksen, erikoiskoulutuksen ja johtajakoulutuksen. Johtamisjärjestelmä on hierarkkinen: komentajat antavat määräyksiä, ja alaiset toteuttavat ne. Monet maat ylläpitävät reservijärjestelmiä, joissa asepalveluksen suorittaneita kutsutaan takaisin palvelukseen kriisin sattuessa. Reservit toimivat yhtenä tärkeänä keinona ylläpitää suurta mobilisoitavaa voimavaraa ilman pysyvän armeijan jatkuvaa laajentamista.

Teknologia ja tulevaisuuden haasteet

Teknologian kehitys muuttaa sotilaallista toimintaa: automatisointi, tekoäly, kyberhyökkäykset, satelliitit, dronet ja tarkkuusaseet ovat lisänneet sodankäynnin etäisyyttä ja tiedon merkitystä. Samalla korostuvat eettiset kysymykset ja kansainvälisen sääntelyn tarve uusille teknologioille.

Yhteenvetona: armeija on monipuolinen organisaatio, jonka tehtävänä on sekä suojella valtiota että osallistua vakauden ylläpitämiseen eri tilanteissa. Sen toiminta kattaa taistelun, tuen, logistiikan, erikoisoperaatiot ja useita ei-sotilaallisia tehtäviä, ja se on tiukasti sidoksissa kansalliseen lainsäädäntöön sekä kansainväliseen oikeuteen.

Liittyminen ja koulutus

Useimmissa maailman maissa maansa hallitus voi pakottaa 17-18-vuotiaat terveet nuoret miehet ja (muutamissa maissa) naiset liittymään armeijaan ja suorittamaan sotilaskoulutuksen. Tätä kutsutaan asevelvollisuudeksi. Asevelvollisuutta ei ole Australiassa, Bangladeshissa, Kanadassa, Ranskassa, Unkarissa, Intiassa, Italiassa, Japanissa, Maltalla, Uudessa-Seelannissa, Saudi-Arabiassa, Sloveniassa, Etelä-Afrikassa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Joissakin maissa, kuten Argentiinassa ja Yhdysvalloissa, asevelvollisuus on laillinen, mutta sitä ei tällä hetkellä käytetä.

Kun henkilö haluaa liittyä armeijaan vapaaehtoisena, hän "värväytyy". (Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että hän laittaa nimensä luetteloon.) Hänen on oltava tietyn iän ylittänyt, useimmissa maissa 17 tai 18 vuotta. Heidän on läpäistävä fyysinen kuntotesti osoittaakseen, että he ovat riittävän hyväkuntoisia tehtäviin, joita heidän on tehtävä. Heillä on myös oltava riittävän hyvä kuulo, jotta he kuulevat käskyt, ja riittävän hyvä näkö kiväärin käyttämiseen.

Uusia sotilaita kutsutaan usein "alokkaiksi". Heidät koulutetaan erityisellä leirillä, jota kutsutaan joskus "boot campiksi" tai "peruskoulutukseksi". Koulutuksen aikana alokkailla on yleensä hyvin vähän vapaa-aikaa. He oppivat ymmärtämään "käskyjä" tai "komentoja", joita upseerit antavat "joukoille". (Joukot ovat sotilaita ryhmässä.) He oppivat oikeat tavat totella käskyjä. He harrastavat paljon liikuntaa parantaakseen kuntoaan ja voimiaan. He oppivat aseista, ensiaputaidoista sekä univormuistaan ja "varusteistaan". (Heidän varusteensa on heidän varusteensa.) Alokkaat oppivat myös marssimaan. (Tämä on tapa kävellä yhdessä, "askel askeleessa".) Marssimaan oppimista kutsutaan joskus "drilliksi". Kun sotilaat ovat suorittaneet "alokasleirin" loppuun, heidän pitäisi osata tarpeeksi ollakseen hyödyllinen henkilö ryhmässään. Leiri päättyy yleensä paraatiin, jossa vastavalmistuneet alokkaat esittelevät marssimiseen ja muihin oppimiinsa taitoihin liittyviä taitojaan tärkeiden vierailijoiden edessä. Kun alokkaat ovat saaneet täyden koulutuksen, he ovat valmiita puolustamaan (suojelemaan) maataan hyökkäyksiltä tai lähtemään tarvittaessa [sotaan].

 
Yhdysvaltain armeijan valmistavan koulun opiskelijat  

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on armeija?

K: Mistä sana "armeija" tulee?

K: Millaisia töitä armeijassa voi tehdä?

K: Miten ihmiset liittyvät armeijaan?

K: Keitä ovat veteraanit?

K: Mitkä haarat muodostavat tyypillisen sotilasorganisaation?

Hae kirjaimella