Jean Louis Rodolphe Agassiz (28. toukokuuta 1807 - 14. joulukuuta 1873) oli sveitsiläissyntyinen ja Euroopassa koulutettu biologi ja geologi. Hänen työnsä Euroopan ja Amerikan luonnonhistorian alalla oli merkittävää.

Hänen maineensa on nyt vähemmän hyvä, koska hän taisteli evoluutioteoriaa vastaan ja oli väärässä käsityksessä ihmisroduista. Hänen mielestään eri ihmisrodut olivat eri alkuperää. Tätä ajatusta kutsutaan "polygenismiksi". Darwinin kommentti lopussa on mielenkiintoinen:

"...kun evoluution periaate on yleisesti hyväksytty, kuten varmasti pian tapahtuu, monogenistien ja polygenistien välinen kiista kuolee hiljaiseen ja huomaamattomaan kuolemaan."

Vierailtuaan Harvardin yliopistossa uransa puolivälissä hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1847 ja ryhtyi Harvardin eläintieteen ja geologian professoriksi. Hän perusti yliopiston vertailevan eläintieteen museon.

Agassiz teki mittavan panoksen iktyologiaan (myös sukupuuttoon kuolleiden lajien osalta). Hän perusti glaciologian eli jääkenttien ja jääkausien tutkimuksen.

Työ ja tärkeimmät julkaisut

Agassiz tunnetaan erityisesti laajasta työstä fossiilisten kalojen parissa. Hän julkaisi useita tieteellisiä teoksia, joista merkittävin on ranskankielinen moniosainen teos Recherches sur les poissons fossiles, jossa hän kuvasi ja luokitteli fossiilisia kaloja ja kehitti niiden järjestelmällistä tutkimusta. Agassiz teki myös laajoja kenttätyöretkiä, keräsi näytteitä ja ylläpiti suurta kokoelmaa, joka myöhemmin muodosti osan hänen perustamastaan museosta.

Harvardissa Agassiz perusti vertailevan eläintieteen museon (Museum of Comparative Zoology), joka avattiin ja laajeni 1800-luvun jälkipuoliskolla. Museo toimi paitsi tutkimuksen myös opetuksen ja julkisen luonnonhistorian esittelyn keskuksena.

Glasiologiset ja geologiset tutkimukset

Agassiz oli yksi ensimmäisistä tutkijoista, joka esitti laajasti ja perustellusti sen, että laajoilla alueilla esiintyi harvinaisemmin tapahtuneita jääkausia — hän oli merkittävä hahmo nykyaikaisen glaciologian synnyssä. Hän teki vertailuja nykyisten jäätiköiden ja muinaisjääpeitteiden välillä sekä analysoi niiden geologista vaikutusta maisemaan. Nämä ajatukset vaikuttivat voimakkaasti geologian ymmärrykseen maapallon historian suurista ilmasto- ja ympäristömuutoksista.

Evoluutio, polygenismi ja kiistanalainen perintö

Agassizin tieteellinen ura on kaksijakoinen: hänen työnsä paleontologiassa, iktyologiassa ja glasiologiassa on kestänyt aikaa, mutta hänen vastustuksensa Charles Darwinin evoluutioteorialle ja hänen kannattamansa polygenistinen ajatusmaailma ihmisten eri alkuperästä ovat nykykäsityksen mukaan virheellisiä ja lähtökohtaisesti rasistisia. Agassiz teki työtä morfologian ja anatomian parissa, mutta tulkinnat ihmisten alkuperästä perustuivat usein ennakkoluuloihin ja puutteelliseen aineistoon. Nämä näkemykset tukivat myöhemmin tieteellistä rasismia, ja niitä on nykyään laajalti kritisoitu.

Vaikka Agassiz toi merkittävää aineistoa ja menetelmiä luonnontieteisiin, hänen ihmisiä koskevat yleistyksensä ovat esimerkki siitä, miten tieteelliset ansiot eivät poista vastuun aiheista, jotka aiheuttavat haittaa yhteiskunnalle ja tieteelle.

Vaikutus ja perintö

Agassizin perustama museo ja hänen keräämänsä kokoelmat vaikuttivat pitkään luonnonhistorian opetukseen ja tutkimukseen Yhdysvalloissa. Hänen työnsä kaloista ja fossiileista loi perustan myöhemmälle taksonomialle ja paleontologialle. Samalla hänen poliittiset ja ideologiset kannanottonsa ovat johtaneet siihen, että hänen perintönsä arvioidaan nykyään sekä tieteellisestä että eettisestä näkökulmasta.

Agassizin seuraajiksi ja vaikutuspiiriin kuuluivat useat oppilaat ja myöhemmin hänen lapsensa, jotka jatkoivat luonnontieteellistä työtä ja museotoimintaa. Nykyään Agassiz muistetaan sekä merkittävänä tutkijana että varoituksena siitä, miten tieteellistä auktoriteettia voi väärin soveltaa ihmisten välisiin eroihin.

Yhteenveto: Jean Louis Rodolphe Agassiz oli merkittävä 1800-luvun luonnontieteilijä, jonka tutkimus avarsi ymmärrystämme fossiileista, kaloista ja jääkausista. Hänen vastustuksensa evoluutioteorialle ja polygenistiset näkemyksensä tekevät hänen perinnöstään monimutkaisen: hän on samaan aikaan tutkimuksen pioneeri ja esimerkki tieteellisen ajattelun rajoista, kun sitä ei soviteta eettiseen ja empiiriseen kriittisyyteen.