Louis Bonaparte
Hollannin Ludvig I (hollanniksi Lodewijk Napoleon) (1779-1846) oli Napoleon Bonaparten nuorempi veli, joka teki hänestä Hollannin kuningaskunnan kuninkaan vuonna 1806. Hän palveli veljensä kanssa Italian sotaretkellä vuosina 1796-97 ja Egyptissä vuosina 1798-99. Napoleon nimitti hänet Hollannin kuninkaaksi vuonna 1806. Kun Ludvig oli eri mieltä hänen politiikastaan, Napoleon lähetti joukkoja Hollantia vastaan. Ludvig luopui vallasta vuonna 1810 ja asui suurimman osan loppuelämästään Italiassa.
Varhainen elämä
Ludvig syntyi Luigi Buonaparte Ajacciossa Korsikan saarella. Hän oli Josephin, Napoleonin, Lucienin ja Elisan nuorempi veli sekä Paulinen, Carolinen ja Jeromen vanhempi veli.
Hänen varhaisen uransa hän vietti armeijassa ja palveli Napoleonin kanssa Egyptissä. Napoleonin ansiosta hän oli kenraali 25-vuotiaana, vaikka hän itse koki nousseensa liian pitkälle liian lyhyessä ajassa. Palattuaan Ranskaan hän oli mukana Napoleonin juonessa, jonka tarkoituksena oli kaataa direktoraatti. Tultuaan ensimmäiseksi konsuliksi Napoleon järjesti Louisille avioliiton Hortense de Beauharnais'n kanssa, joka oli keisarinna Josephinen tytär ja Napoleonin tytärpuoli. Hortense vastusti avioliittoa, mutta hänen äitinsä suostutteli hänet naimisiin Louisin kanssa perheen vuoksi.
Hollannin kuningas
Napoleon teki hänestä Alankomaiden kuninkaan 5. kesäkuuta 1806. Hän otti kuninkaan tehtävänsä vakavasti ja kutsui itseään Koning Lodewijk I:ksi (käyttäen nimensä hollantilaista muotoa). Hän harjoitteli hollannin kielen puhumista ja pyrki olemaan vastuuntuntoinen, itsenäinen Hollannin hallitsija. Hänen yrityksensä puhua kieltä toi hänelle jonkin verran kunnioitusta alamaistensa keskuudessa. Hän ilmoitti olevansa hollantilainen ja luopui Ranskan kansalaisuudestaan. Hän myös pakotti hovinsa ja ministerinsä (jotka olivat enimmäkseen Napoleonin toimittamia) puhumaan vain hollannin kieltä, mikä oli liikaa hänen vaimolleen Hortenselle, joka kieltäytyi hänen pyynnöstään. Hänen valtakaudellaan tapahtui kaksi suurta tragediaa: ruudilla täytetyn laivan räjähdys Leidenin kaupungin sydämessä vuonna 1807 ja suuri tulva vuonna 1809. Molemmissa tapauksissa Ludvig johti henkilökohtaisesti ja tehokkaasti paikallisia avustustoimia, mikä auttoi häntä saamaan lempinimen Ludvig hyvä.
Hänen Alankomaiden valtakautensa jäi lyhyeksi, koska hän riitaantui veljensä kanssa. Napoleon I halusi alankomaalaisia joukkoja Venäjälle suuntautuvaa hyökkäystään varten. Ludvig kieltäytyi; Napoleon ei auttanut valtakunnan puolustamisessa, ja britit hyökkäsivät. Napoleon ehdotti
sitten, että Ludvig luopuisi vallasta, mutta hän kieltäytyi. Napoleon syrjäytti Ludvigin Alankomaiden valtaistuimelta ja otti haltuunsa koko Alankomaiden kuningaskunnan 1. heinäkuuta 1810.
Kun hänen valtakuntansa oli riistetty, Ludvig jäi Hollantiin lähes kolmeksi vuodeksi ja ryhtyi kirjoittamaan ja runoilemaan. Ludvig kirjoitti Napoleonille Venäjän katastrofaalisen sotaretken jälkeen ja pyysi palauttamaan hänet Alankomaiden valtaistuimelle. Napoleon kieltäytyi odotetusti, ja Ludvig palasi Ranskaan vuonna 1813.
Kolme päivää sen jälkeen, kun ruutilaiva räjähti tuhoisasti 12. tammikuuta 1807 hollantilaisessa Leidenin kaupungissa.
Bonaparten talon päämies
Vanhemman veljensä Josephin kuoltua vuonna 1844 Bonapartistit pitivät Ludvigia Ranskan oikeutettuna keisarina, vaikka hän itse ei juurikaan ryhtynyt toimiin vaatimuksen edistämiseksi. Hänen poikansa ja perijänsä Kaarle Louis-Napoleon Bonaparte puolestaan oli tuolloin vangittuna Ranskassa, koska hän oli yrittänyt järjestää bonapartistisen vallankaappauksen. Ludvig kuoli 25. heinäkuuta 1846, jolloin hänen pojastaan tuli Napoleon III.
