Hollannin kieli

Historia

Hollannin kieli on länsigermaaninen kieli Länsigermaaninen kieli jakautuu englannin, friisin, saksan ja hollannin kieliin. Siksi hollannin kieli muistuttaa sanastoltaan ja kieliopiltaan hyvin paljon englantia, vaikka se muistuttaakin enemmän saksaa kuin englanti.

Pohjoistermaaniset kielet tanska, norja, ruotsi ja islanti kuuluvat myös germaaniseen kielihaaraan. Myös hollanti on joissakin tapauksissa näiden kielten kaltainen.

Ennen vuotta 1170 puhuttua hollantia kutsutaan vanhaksi hollanniksi (Oudnederlands). Vuosien 1170 ja 1500 välistä hollantia kutsutaan keskihollanniksi (Middelnederlands), jota kutsutaan myös nimellä Diets. Siksi hollantia kutsutaan englanniksi hollantilaiseksi. Sana "hollanti" itsessään on peräisin protogermaanisesta sanasta theodiscus, joka tarkoittaa "rahvaan kieltä" ja jota tuolloin käytettiin myös viittaamaan saksalaisiin ja heidän kieleensä. Ajan myötä nykyistä englanninkielistä käyttötapaa käytetään nykyään viittaamaan Alankomaiden eikä saksalaisten kieleen. Hollantilainen sana saksan kielelle, Duits, on peräisin samasta alkuperästä.

Vanhin tunnettu hollantilainen kirja on Wachtendonckse Psalmen, joka on kirjoitettu vuonna 900. Ensimmäinen nimeltä tunnettu hollantilainen kirjailija on Hendrik van Veldeke, joka syntyi noin vuonna 1150.

Kirjeet

Hollannin kielessä käytetään samoja roomalaisia aakkosia (kirjaimia) kuin englannissa.

Vokaalit

Huomautus: e voi olla myös skwa (kuten sanassa the).

• oe - kuten "ou" sinussa
• eu - kuten ranskankielinen "eu" sanassa fleur
• ui - tyypillinen hollantilainen äänne, mutta lähes identtinen ranskalaisen sanan oeuil (= silmä) kanssa.
• ou/au - kuten ääni
• ij/ei - tyypillinen hollantilainen äänne, sama kuin "ej" esperantossa (ei puolaksi).
• aai - kuten "i" sanassa ice.
• eeuw - tyypillinen hollantilainen ääni
• ieuw - hieman kuten "iew" näkymässä

Avoimet ja suljetut tavut

Se, miten vokaalit lausutaan, riippuu siitä, onko tavu avoin vai suljettu. Jos tavu on avoin, lyhyet kirjoitetut vokaalit lausutaan pitkinä. Lyhyet kirjoitetut vokaalit lausutaan lyhyinä vain, jos tavu on suljettu. Esimerkki:

Sana praten voidaan jakaa kahteen tavuun: Pra|ten. Koska pra on avoin, a lausutaan kuten aa.

Sanassa plat on vain yksi tavu, joten a on lyhyt (vain a).

Tähän sääntöön on kuitenkin poikkeus. Tämä on "e". Tämä johtuu siitä, että "e" voi olla myös "mykkä e" (Schwa) (IPA-merkki ə). Useimmissa sanoissa, joissa avoin tavu päättyy e:hen, se on lyhyt e. Siksi avoimet tavut, joissa on pitkä e (ee), kirjoitetaan ee:nä. Esimerkki:

Sana "me" sisältää e-kirjaimen, eikä sitä lausuta "mee". (Mee:llä on täysin eri merkitys).

Tähänkin sääntöön on kuitenkin poikkeuksia. Tämä näkyy sanassa meenemen. Tämä sana voidaan jakaa kolmeen tavuun: mee|ne|men. Kahden ensimmäisen tavun e:t ovat pitkiä, mutta viimeinen tavu on mykkä e.

Mykkä e esiintyy myös verbien päätteissä (yleensä -en).

Konsonantit

• b
• c
• d
• f
• g/ch - ei lausuta kuten englannin G; hollannin G lausutaan kurkun takaosasta "raapivalla" äänellä. Alankomaiden eteläosassa g:tä puhutaan eri tavalla (ns. pehmeä g) kuin pohjoisessa (kova g).
• h
• j - kuten "y" sanassa you
• k
• l
• m
• n
• p
• q - käytetään vain harvoin; puhutaan kuten k
• r - ei niin kuin englannissa; hollannin R on rullaavampi R
• s
• t
• v
• w
• x - käytetään vain harvoin, enimmäkseen vierasperäisissä sanoissa, lausutaan ks:nä
• z

Huomautus: Sanoissa, joiden lopussa on "-d", "-d" lausutaan kuten "-t".

Kielioppi

Hollannin kielioppi eroaa hieman englannin kielestä. Monimutkaisissa lauseissa sanojen järjestys on erilainen. Yksinkertaisin lauserakenne on "Subjekti - verbi". Hollannin kielessä on vähän kieliopillisia aikamuotoja. Käytetyimmät ovat:

• onvoltooide tegenwoordige tijd (yksinkertainen preesens)
• onvoltooide verleden tijd (past simple)
• voltooide tegenwoordige tijd (preesens)
• voltooide verleden tijd (mennyt perfekti)

Vaihteleva ja tasapainoinen työaika

Yksinkertaisin verbi-aika on onvoltooide tegenwoordige tijd (ott; present simple). Ott-muotoa käytetään, kun jokin tapahtuu nyt tai säännöllisesti (esim: Hij eet regelmatig (Hän syö säännöllisesti)). Useimmat verbit konjugoidaan (muutetaan) säännölliseen muotoon (näitä verbejä kutsutaan nimellä regelmatige werkwoorden (säännölliset verbit)). Verbin sanavarsi säilyy kaikissa konjugaatioissa (muutoksissa). Oikea tapa on

Huomautus*: Verbin kanta on verbin infinitiivi ilman -en-loppua. Joissakin verbeissä ensimmäinen tavu on avoin, ja kaikki vokaalit ovat siksi pitkiä. Varsi muuttuu kirjoitettuna pitkäksi vokaaliksi. Niinpä lopen kanta muuttuu loopiksi. Jos kantaan lisätään -en (esimerkiksi wij), kirjoitettu muoto muuttuu jälleen lyhyeksi (mutta se puhutaan edelleen pitkänä vokaalina).

Onvoltooid verleden tijd

Ottin menneisyyden muoto on onvoltooid verleden tijd (ovt; past simple). Sitä, miten verbit konjugoituvat (muuttuvat) ovt:ssä, ei ole helppo ymmärtää, ja se on usein virheellinen. Tämä johtuu siitä, että jotkut verbit liitetään lisäämällä D, kun taas toiset liitetään lisäämällä T. Eräs tapa ratkaista tämä ongelma on niin sanottu 't kofschip. Jos verbi, jossa ei ole -en (kanta useimmissa verbeissä, mutta ei aina), päättyy konsonanttiin, joka on myös "'t kofschipissä", verbi muutetaan T:llä. Esimerkki:

Verbi praten (puhua) muutetaan T:llä, koska prat päättyy T:hen.

Verbi voidaan nyt muuttaa seuraavasti:

On kuitenkin sanoja "'t kofschip" eivät ole niin helppoa. Tällainen on esimerkiksi sana vrezen (pelätä). Verbin kanta on vrees, joten näyttää siltä, että verbi on muuttunut T:llä. Tämä ei pidä paikkaansa (se on muuttunut D:llä), koska vrezen miinus -en on vrez. Z ei ole "'t kofschip", joten verbi muuttuu D:llä.

Verbi voidaan nyt muuttaa seuraavasti:

Jatkuvat verbit

Vaikka hollantilaisilla on eräänlainen jatkuva preesens (englannin verbien -ing-muoto), he eivät käytä sitä paljon. Esimerkki:

Sanonta "minä syön" on hollanniksi "Ik eet", joka tarkoittaa kirjaimellisesti "minä syön".

Jatkuva preesens olisi hollanniksi "Ik ben etende", mutta sitä ei käytetä juuri koskaan.

Hollannin kielessä on itse asiassa kolmenlaisia jatkuvia verbejä.

1. Ensimmäinen tyyppi on zijn-verbin (olla) muoto, jossa on varsinainen jatkuva verbi. Tämä tapahtuu lisäämällä infinitiiviin de. Ei ole väärin käyttää tätä hollanniksi, mutta se kuulostaa hyvin oudolta. Sitä käytetään vain hyvin muodollisissa teksteissä.
2. Toinen tyyppi on tyyppi, jossa verbi toimii itse asiassa adverbina. Subjektista riippuen verbi muutetaan lisäämällä infinitiiviin joko "d" tai "de". Tällöin verbillä on while..... funktio. Esimerkki: Hij liep drinkend de supermarkt uit. Englanniksi tämä on He walked out of the supermarket, while drinking .
3. Kolmas tyyppi on paljon käytetty tyyppi. Tämän tyypin käyttöä voidaan verrata englantilaiseen jatkuvan tyypin käyttöön. Sitä käytetään silloin, kun jotakin tehdään juuri sillä hetkellä, mutta se ei ole vielä valmis. Se muodostuu muodosta zijn + aan het + infinitiivi. Esimerkki: Ik ben aan het lopen, joka tarkoittaa, että kävelen (tällä hetkellä).

Esimerkkejä

hallo (hei)
Ik heet ... (nimeni on...)
Ik hou van je (rakastan sinua).
ja (kyllä)
nee (ei)

Numerot

een (yksi)
twee (kaksi)
drie (kolme)
neljä (neljä)
vijf (viisi)
zes (kuusi)
zeven (seitsemän)
acht (kahdeksan)
negen (yhdeksän)
tien (kymmenen)
elf (yksitoista)
twaalf (kaksitoista)

Kolminumeroisissa luvuissa (esim. 100) hollantilaiset vaihtavat u:n o:ksi ja korvaavat yhden r:n. Esimerkki:

Luvusta 100 tulee: honderd, joka tarkoittaa kirjaimellisesti sataa.

Hollannin kielen perusilmaukset