Hollanti (Nederlands) on Alankomaista peräisin oleva kieli, joka on maan virallinen kieli. Sitä puhutaan myös Belgian pohjoisosassa (Flanderin alueella) ja Etelä-Amerikan Surinamessa. Eteläisen Afrikan asukkaat kehittivät hollannin kielestä afrikaansin, jota puhutaan nykyään pääasiassa Etelä-Afrikassa mutta myös läheisessä Namibiassa. Noin 22 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa puhuu hollantia.
Arviolta noin 23 miljoonaa ihmistä puhuu hollantia äidinkielenään, ja jos mukaan lasketaan toisen kielen taitajat, puhujien määrä nousee yli 25–28 miljoonaan. Kieli kuuluu länsigermaanisiin kieliin ja on läheistä sukua saksalle ja englannille, mutta sillä on omat äänne- ja rakenteelliset piirteensä.
Murteet ja standardikieli
Hollannissa ja Flanderissa on useita murteita ja alueellisia variaatioita. Tunnetuimpia murrealueita ovat esimerkiksi hollantilaiset (Hollandic), brabantilaiset (Brabantian), zeelandilaiset ja limburgilaiset murteet. Belgialaisessa flaamissa (Flemish) on omat piirteensä, mutta virallinen standardikieli pohjautuu samaan kirjalliseen hollantiin.
Standardihollanti (Algemeen Nederlands) on normi, jota käytetään virallisissa yhteyksissä, koulutuksessa ja mediassa sekä Alankomaissa että Flanderissa. Afrikaans syntyi 1600–1700-lukujen siirtomaaväestön hollannista ja on nykyään erillinen kieli, mutta se on edelleen hyvin läheistä ja osittain ymmärrettävää hollannille.
Virallinen asema ja levinneisyys
Hollanti on virallinen kieli Alankomaissa ja Flanderissa (Belgian pohjoisosassa). Lisäksi hollanti on yksi virallisista kielistä Surinamessa. Hollantia käytetään myös kuningaskunnan yhteisissä instituutioissa Karibian osissa (kuten Aruba, Curaçao ja Sint Maarten) ja karibian osa-Alankomaissa (Bonaire, Sint Eustatius ja Saba), vaikkakin paikalliset kielet ja kreolit ovat arkipäiväisemmässä käytössä monin paikoin.
Ääntäminen ja kirjoitus
Hollannin kirjoitusjärjestelmä perustuu latinalaiseen aakkostoon. Kielet tunnistaa mm. kaksikirjaimisista diftongeista kuten "ij" ja selvästi kuultavista frikatiiveista G- ja CH-äänteissä, jotka eroavat monien muiden germaanisten kielten vastaavista. Kielessä on myös runsas tavujen ja yhdyssanan käyttö. Historiallisesti hollannissa oli kolme sukua (mies-, nais- ja neutri), mutta nykykielessä käytetään usein kahta sukua (yhteinen ja neutri) arkikielessä ja määräytymättömästi.
Kielioppi lyhyesti
Hollannin kielioppi on germaaninen: se käyttää modaalisia apuverbejä, taipuvia verbejä persoonamuodoissa ja sanajärjestys muuttuu kysymyksissä ja sivulauseissa (subjektin ja predikaatin paikka). Verbien taivutus on selkeämpi ja yksinkertaisempi kuin esimerkiksi saksassa, mutta sanajärjestysvaatimukset voivat vaatia totuttelua englannista tuleville oppijoille.
Opiskelu ja resurssit
Hollantia voi opiskella sekä Alankomaissa että Belgiassa, ja monissa maissa kielikursseja järjestetään yliopistoissa ja kansalaisopistoissa. Verkossa on runsaasti oppimateriaaleja, kielikursseja ja vaihto-ohjelmia. Hollanti on tärkeä kieli kaupan, merenkulun ja EU‑asioiden kannalta, ja kielen osaamisesta on hyötyä sekä työelämässä että kulttuurisessa vaihdossa.
Vaikutus ja kulttuuri
Hollannin kielellä on laaja kulttuuriperintö: se on tiedekirjallisuuden, klassisen ja nykylukutaiteen sekä elävän median kieli. Hollannilla on ollut merkittävä rooli kansainvälisessä kaupassa ja siirtomaahistoriassa, mikä on osaltaan levittänyt kieltä ja vaikuttanut sen kontaktikieliin eri puolilla maailmaa. Monet hollantilaiset kirjailijat, kuvaamataiteilijat ja tutkijat ovat kansainvälisesti tunnettuja.
Yhteenvetona hollanti on monimuotoinen ja laajalle levinnyt länsigermaaninen kieli, jolla on sekä vahvat alueelliset murteet että yhtenäinen kirjallinen standardi. Se tarjoaa hyvän pohjan myös lähisukujen kielten, kuten afrikaansin, ymmärtämiselle.