Napoléon III — Ranskan presidentti ja viimeinen keisari
Napoléon III: Louis‑Napoléon Bonaparten elämä, nousu Ranskan presidentiksi ja viimeiseksi keisariksi, valtakausi 1852–1870 sekä sodat, poliittiset mullistukset ja perintö.
Napoléon III, joka tunnetaan myös nimellä Louis-Napoléon Bonaparte (1808-1873), oli Ranskan tasavallan ensimmäinen presidentti ja Ranskan viimeinen monarkki. Napoleon III nousi valtaistuimelle 2. joulukuuta 1852, jolloin tuli kuluneeksi 48 vuotta hänen setänsä Napoleon I:n kruunajaisista. Hän hallitsi Ranskan keisarina syyskuuhun 1870 asti, jolloin hän jäi vangiksi Ranskan ja Preussin sodassa.
Varhaiselämä ja poliittinen nousu
Louis-Napoléon syntyi Pariisissa 20. huhtikuuta 1808 Bonaparten perheeseen, isänä Napoleonin veli Louis Bonaparte ja äitinä Hortense de Beauharnais. Keisari Napoleon I:n tultua syrjäytetyksi 1815 Bonaparten perhe joutui maanpakoon, ja Louis-Napoléon vietti osan nuoruudestaan ulkomailla yrityksissä palauttaa Bonaparten valta. Hän osallistui epäonnistuneisiin kapinoihin (mm. Boulognessa 1836) ja vietti myös vankeutta. Vuonna 1848, Ranskan vallankumouksen ja kuningasmallin kaatumisen jälkeen, hänet valittiin laajalla kannatuksella ensimmäiseksi Ranskan tasavallan presidentiksi.
Presidentiksi ja keisariksi
Presidenttikautensa alussa Louis-Napoléon pyrki yhdistämään bonapartismin ja vahvan toimeenpanovallan. Kun hänen mandaattinsa lähestyi loppua, hän toteutti vallankaappauksen 2. joulukuuta 1851. Vuotta myöhemmin hän julisti itsensä keisariksi nimellä Napoléon III, ja näin alkoi Toisen keisarikunnan (Second Empire) kausi. Hallintotapansa oli aluksi autoritaarinen, mutta 1850–1860-luvuilla hän salli vähittäistä parlamentin ja lehdistön vapautumista ja käynnisti eräitä sosiaali- ja työoikeudellisia uudistuksia.
Sisäpolitiikka ja talousuudistukset
Napoléon III vaikutti merkittävästi Ranskan modernisaatioon. Hänen valtakaudellaan toteutettiin laajoja kaupunkirakennushankkeita — tunnetuimpana Georges-Eugène Haussmannin johtama Pariisin perusparannus, joka uudisti katuverkoston, viemäröinnin ja asuinalueet. Taloudessa hallitus edisti rautateiden, pankkien ja teollisuuden kasvua, kannusti investointeihin ja tuki suuria infrastruktuurihankkeita, kuten Suez-kanavan rakentamista ranskalaisten investoijien kautta. Myös työoloihin puututtiin: muun muassa yhdistymisoikeutta ja oikeutta lakkoihin laajennettiin 1860-luvulla.
Ulkopolitiikka ja sotaretket
Napoléon III pyrki palauttamaan Ranskan vaikutusvaltaa Euroopassa ja ulkomailla. Hän osallistui Krimin sotaan (1853–1856) yhdessä Britannian ja Osmanien imperiumin kanssa Venäjää vastaan, mikä nosti Ranskan kansainvälistä asemaa. Lisäksi hän tuki Italian yhdistymistä liittoutumalla Sardinian kuningaskunnan kanssa Itävallan vastaisessa sodassa 1859, mikä johti Lombardiaan yhdistämiseen. Toisaalta hänen interventionistiset pyrkimyksensä Meksikossa (1862–1867) — jossa Ranska tuki keisari Maximilianin valtakuntaa — päättyivät epäonnistumiseen ja vahingoittivat Ranskan mainetta ja resursseja.
Franco-Preussin sota ja syksy
Napoléon III:n valtakauden loppu tuli äkillisesti syyskuussa 1870, kun Ranska ja Preussi ajautuivat sotaan. Sodan käännekohtana oli Preussin voitto Sedanissa 1.–2. syyskuuta 1870, jossa Napoléon III vangittiin. Tapahtuma johti keisarikunnan romahtamiseen ja kolmannen tasavallan julistamiseen Ranskassa. Louis-Napoléon pakeni vangitsemisen jälkeen Englantiin, missä hän vietti loppuelämänsä maanviljelyalueella Chislehurstissa ja kuoli 9. tammikuuta 1873. Hänet haudattiin Farnborough’n St Michael’s Abbeyyn.
Perintö
Napoléon III:n perintö on kaksijakoinen: hän modernisoi Ranskaa taloudellisesti ja kaupunkirakenteellisesti, mutta hänen autoritaarinen hallintonsa ja epäonnistuneet sotaprojektinsa heikensivät maan poliittista vakautta ja johtivat lopulta sotilaalliseen katastrofiin. Hänen hallintonsa vaikutukset — erityisesti Pariisin uudistukset, rautatieverkoston laajeneminen ja talouden teollistuminen — näkyivät kuitenkin pitkään Ranskan kehityksessä.
Henkilökohtaiset tiedot: Napoléon III meni naimisiin Eugénie de Montijon kanssa vuonna 1853. Heidän ainoa poikansa, Napoléon Eugène (Prince Impérial), kuoli Nuoren sotilaan roolissa vuonna 1879 Etelä-Afrikassa.
Varhainen elämä
Napoleon III, joka tunnettiin yleisesti nimellä "Louis Napoléon" ennen kuin hänestä tuli keisari, oli Louis Bonaparten poika. Hän avioitui Hortense de Beauharnais'n kanssa, joka oli Napoleonin vaimon Josephine de Beauharnais'n ensimmäisen avioliiton tytär. Louis-Napoléon oli toinen poika ja sijaislapsi. Hänen vanhempi veljensä Napoléon Charles Bonaparte kuoli nelivuotiaana. Napoleon I:n valtakaudella Louis-Napoléonin vanhemmista oli tehty Ranskan nukkevaltioon, Hollannin kuningaskuntaan, kuningas ja kuningatar. Napoleon I:n kärsimien sotilaallisten tappioiden ja vuonna 1815 tapahtuneen syrjäyttämisen sekä Bourbonien monarkian palauttamisen jälkeen kaikki Bonaparten dynastian jäsenet joutuivat maanpakoon. Hänet karkotettiin kaikessa hiljaisuudessa Yhdysvaltoihin, ja hän vietti neljä vuotta New Yorkissa. Hän purjehti myös Keski-Amerikkaan. Sitten hän palasi salaa Ranskaan ja yritti jälleen vallankaappausta elokuussa 1840 purjehtien palkattujen sotilaiden kanssa Boulogneen. Vuonna 1844 hänen setänsä Joseph kuoli, joten hänestä tuli Bonaparten suora perillinen. Kaksi vuotta myöhemmin hänen isänsä Louis kuoli, joten Louis-Napoléon oli selvä bonapartistien ehdokas Ranskan hallitsijaksi.
Louis-Napoléon asui Yhdistyneen kuningaskunnan rajojen sisäpuolella, kunnes Ranskassa helmikuussa 1848 tapahtunut vallankumous syrjäytti Louis-Filippe ja perusti tasavallan. Hän oli nyt vapaa palaamaan Ranskaan, minkä hän teki välittömästi.
Ranskan hallitsija
Vuonna 1848 hänet valittiin Ranskan presidentiksi maaliukuvoitolla. Hän voitti vaalit suositun nimensä ansiosta, ja ranskalaiset toivoivat, että hän palauttaisi setänsä kunnian. Hän käytti arvoaan ponnahduslautana kohti suurempaa valtaa. Lopulta vuonna 1852 hän kruunautti itsensä keisari Napoleon III:ksi, ja toinen Ranskan keisarikunta oli syntynyt. 1856 Eugenie synnytti laillisen pojan ja perillisen, Louis Napoléonin, prinssi Impérialin.
Napoleon selvisi 28. huhtikuuta 1855 murhayrityksestä. Tammikuun 14. päivänä 1858 Napoleon ja hänen vaimonsa välttyivät toiselta salamurhayritykseltä, jonka oli suunnitellut Felice Orsini. Napoleonin hallinto oli vuoteen 1861 asti selvästi autoritaarinen, sillä se käytti lehdistösensuuria estääkseen opposition leviämisen, manipuloi vaaleja ja riisti parlamentilta oikeuden vapaaseen keskusteluun tai todellisen vallan.
Napoleonia uhkasi kuitenkin paljon vaarallisempi uhka. Ranskan valta-asema Euroopan mantereella heikkeni, kun Preussi oli voittanut Itävallan Itävallan ja Preussin välisessä sodassa kesä-elokuussa 1866. Estääkseen liittokansleri Otto von Bismarckin johtaman Preussin vahvistumisen Napoleon aloitti Ranskan ja Preussin sodan. Tämä sota osoittautui tuhoisaksi, ja se oli ratkaiseva tekijä Saksan keisarikunnan synnyssä, joka otti Ranskan paikan Euroopan mantereen suurimpana maavaltana. Vuoden 1870 Sedanin taistelussa Preussin joukot ottivat keisarin vangiksi. Kolmannen tasavallan joukot syrjäyttivät hänen hallituksensa Pariisissa kaksi päivää myöhemmin.
Kuolema
Napoleon vietti elämänsä viimeiset vuodet maanpaossa Englannissa Eugenien ja heidän ainoan poikansa kanssa. Perhe asui Camden Place Chislehurstissa (tuolloin Kentissä), jossa hän kuoli 9. tammikuuta 1873. Katkerat katumukset ja tuskalliset muistot taistelusta, jossa hän menetti kaiken, vainosivat häntä loppuun asti.
Napoleon haudattiin alun perin Chislehurstin katoliseen Pyhän Marian kirkkoon. Kun hänen poikansa kuoli vuonna 1879 taistellessaan Britannian armeijassa Zuluja vastaan Etelä-Afrikassa, sureva Eugenie päätti kuitenkin rakentaa luostarin. Rakennukseen sijoitettaisiin munkkeja, jotka kolmannen tasavallan uskonnonvastaisten lakien vuoksi ajettiin pois Ranskasta, ja se tarjoaisi sopivan leposijan hänen miehelleen ja pojalleen.
Legacy
Napoleon III:n valtakauden tärkeä perintö oli Pariisin jälleenrakentaminen Georges-Eugène Haussmannin johdolla. Yhtenä tarkoituksena oli vähentää tulevien vallankumouksellisten mahdollisuuksia haastaa hallitus tukkimalla Pariisin pienet, keskiaikaiset kadut barrikadeilla. Tärkein syy Pariisin täydelliseen muuttamiseen oli kuitenkin Napoleon III:n halu modernisoida Pariisi sen perusteella, mitä hän oli nähnyt Lontoon modernisoinneista maanpaossaan siellä 1840-luvulla.
Otsikot ja tyylit
- 20. huhtikuuta 1808 - 9. heinäkuuta 1810: Hänen keisarillinen ja kuninkaallinen korkeutensa Louis Napoléon Bonaparte, Hollannin prinssi.
- 20. huhtikuuta 1808 - 25. heinäkuuta 1846: Hänen keisarillinen korkeutensa Louis Napoléon Bonaparte, Ranskan keisarillinen prinssi.
- 20. joulukuuta 1848 - 2. joulukuuta 1852: Hänen ylhäisyytensä Louis Napoléon Bonaparte, Ranskan tasavallan presidentti ("fr: Le Prince-President").
- 2. joulukuuta 1852 - 4. syyskuuta 1870: Hänen keisarillinen majesteettinsa Ranskan keisari
- 4. syyskuuta 1870 - 9. tammikuuta 1873: Hänen keisarillinen majesteettinsa Ranskan entinen keisari.
Etsiä