Ludvig XV: Ranskan 'Rakastettu' kuningas ja vallankumouksen alku

Ludvig XV (15. helmikuuta 1710 - 10. toukokuuta 1774) oli Ranskan kuningas, joka hallitsi vuodesta 1715 kuolemaansa saakka. Hän on Ludvig XIV:n lapsenlapsenlapsenlapsi, jonka seuraajaksi hän tuli viisivuotiaana. Häntä kutsuttiin nimellä "Rakastettu" (ranskaksi: le Bien-Aimé). Hänen epäonnistumisensa vahvan johtajuuden ja kipeästi tarvittavien uudistusten toteuttamisessa vaikutti osaltaan kriisiin, joka johti Ranskan vallankumoukseen.

Varhaiselämä ja regenssi

Ludvig XV nousi valtaistuimelle viisivuotiaana Ludvig XIV:n kuoleman jälkeen. Koska hän oli alaikäinen, maata hallitsi regenttinä Philippe II, Orléansin herttua, jonka kausi (1715–1723) vaikutti voimakkaasti nuoren kuninkaan ympäristöön. Ludvig vietti lapsuutensa ja nuoruutensa hovin muodollisuuksissa, ja hänen persoonallisuutensa muotoutui osin regentin ja myöhemmin luotettavien neuvonantajien vaikutuksesta.

Hallituskausi ja ulkopolitiikka

Ludvig XV:n yli kuuden vuosikymmenen pituisen hallituskauden aikana Ranska osallistui useisiin sotaan ja diplomaattisiin käänteisiin, jotka vaikuttivat maan asemaan Euroopassa:

• Sota Itävalta vastaan ja Itävallan perimyssota (1740–1748) — Ranska tuki useita liittolaisia ja sai alueellisia voittoja, mutta rauhansopimukset eivät tuoneet pysyvää etua.
• Seitsemänvuotinen sota (1756–1763) — sodan seurauksena Ranska kärsi merkittäviä tappioita, menetti osan siirtomaistaan Pohjois-Amerikassa ja Intiassa ja joutui maksamaan raskaat sotakorvaukset, mikä heikensi valtion taloutta.

Sotien aiheuttama velkaantuminen ja kansainvälisen aseman heikkeneminen lisäsivät paineita sisäpolitiikkaan ja olivat yksi syy myöhempiin uudistusyrityksiin.

Sisäpolitiikka, talous ja uudistukset

Ludvig XV:n kaudella Ranskan hallintoa ja verotusta vaivasi epäoikeudenmukaisuus: aatelisto ja kirkko nauttivat etuoikeuksia, kun kolmas sääty kantoi suurimman osan veroista. Kuningas ja ministerit yrittivät ajoittain tehdä uudistuksia, mutta useimmat ehdotukset kaatuivat etujen vastustukseen tai heikkoon poliittiseen tahtoon.

• Valtiovarainongelmat: sodista johtunut velka ja verojärjestelmän tehottomuus tekivät rahoista jatkuvasti pulaa.
• Oikeuslaitos ja parlamente: tuomioistuimet (parlementit) vastustivat usein kuninkaallisia päätöksiä ja estivät verouudistuksia. Myöhäisellä kaudella, vuosina 1771–1774, toteutettiin niin kutsuttu Maupeou’n ratkaisu, jolla yritettiin rajoittaa parlamenttien valtaa — toimenpide herätti paljon kiistaa ja palautettiin osin kuoleman jälkeen.
• Uudistusten epäonnistuminen: monet kokeilut eivät menestyneet politiikan, byrokratian ja eturyhmien vastustuksen takia, mikä kasvatti tyytymättömyyttä ja heikensi kuninkaan asemavaltaa pitkällä aikavälillä.

Hovielämä, kulttuuri ja henkilösuhteet

Ludvig XV oli merkittävä kulttuurin ja taiteen suojelija; hänen aikanaan kehittyi esimerkiksi rokokoo-tyyli. Samalla hovin elämä oli täynnä juonittelua, ja kuninkaan suosikit vaikuttivat usein myös politiikkaan:

• Erityisen vaikutusvaltainen oli Madame de Pompadour (Jeanne Antoinette Poisson), joka toimi hovin suosion myötä kuninkaallisena neuvonantajana ja suojelijana kulttuuriprojekteille.
• Myöhemmin kuninkaan suosikkeihin kuului Madame du Barry. Hovissa vallinnut moraalinen ja taloudellinen näyttävyys herätti kritiikkiä erityisesti valistuksen ajattelijoiden ja tavallisten kansalaisten keskuudessa.

Samalla Ludvig XV tuki tiedettä ja tutkimusmatkoja; hänen valtakautensa aikana ranskalaiset retket ja tiedeakatemiat vahvistuivat.

Valistuksen kritiikki ja maineen heikkeneminen

Valistuksen filosofit kuten Voltaire ja Rousseau analysoivat yhteiskuntaa ja kritisoivat vanhoja oikeuksia sekä vallanpitäjiä — osa heistä arvosti tieteellistä ja kulttuurista edistystä, mutta toiset olivat ankarampia poliittisessa kritiikissään. Kuningas, joka alun perin tunnettiin myönteisesti nimellä "Rakastettu", menetti mainettaan elämänsä loppua kohti hovin skandaalien, sotatappioiden ja talouskriisin vuoksi.

Kuolema ja perintö

Ludvig XV kuoli 10. toukokuuta 1774. Hänet seurasi valtaistuimella hänen poikansa poika, joka nousi valtaistuimelle nimellä Ludvig XVI. Ludvig XV:n perintö on monimutkainen: hän jätti jälkeensä sekä kulttuurillista saavutusta että vakavia poliittisia ja taloudellisia ongelmia.

Useat historioitsijat katsovat, että hänen hallintonsa epäonnistumiset suvaitsemattomassa verotuksessa, hallinnon tehottomuudessa ja kyvyttömyydessä järjestää kestäviä uudistuksia loivat edellytykset myöhemmälle tyytymättömyydelle, joka lopulta purkautui Ranskan vallankumouksessa.

Hae kirjaimella