Ludvig XV
Ludvig XV (15. helmikuuta 1710 - 10. toukokuuta 1774) oli Ranskan kuningas, joka hallitsi vuodesta 1715 kuolemaansa saakka. Hän on Ludvig XIV:n lapsenlapsenlapsenlapsi, jonka seuraajaksi hän tuli viisivuotiaana. Häntä kutsuttiin nimellä "Rakastettu" (ranskaksi: le Bien-Aimé). Hänen epäonnistumisensa vahvan johtajuuden ja kipeästi tarvittavien uudistusten toteuttamisessa vaikutti osaltaan kriisiin, joka johti Ranskan vallankumoukseen.
Varhainen elämä ja hallituskausi
Ludvig syntyi Versaillesissa 15. helmikuuta 1710 Ranskan Dauphinin Ludvigin ja hänen äitinsä Savoijin Marie Adélaïden poikana. Orléansin herttua Philippe, Ranskan regentti, hallitsi regenttinä, kunnes Ludvig saavutti täysi-ikäisyyden vuonna 1723. Vuonna 1725 kuningas avioitui Puolan Stanisław I:n tyttären Maria Leszczyńskan kanssa. Seuraavana vuonna hänen entisestä kotiopettajastaan André Hercule de Fleurysta tuli pääministeri. Fleury antoi Ranskalle vakaan hallinnon 17 vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Sen jälkeen Ludvig itse oli nimellisesti hallinnossa, mutta hän oli vain satunnaisesti kiinnostunut hallinnosta eikä koskaan noudattanut mitään johdonmukaista politiikkaa kotimaassa tai ulkomailla. Häneen vaikuttivat usein rakastajattaret, joista vaikutusvaltaisin oli markiisitar de Pompadour.
Sodat ja kuolema
Ranska osallistui Ludvigin valtakaudella kolmeen sotaan. Ensimmäisen sodan, Puolan perintösodan (1733-35), tuloksena Ranska sai Lothringenin maakunnan. Toinen, Itävallan perimyssota (1740-48), joka merkitsi siirtomaataistelun alkua Britannian kanssa, oli ratkaisematon. Viimeisessä, seitsenvuotisessa sodassa (1756-63), Ranska, jota rampautti korruptio ja huono hallinto, menetti suurimman osan merentakaisista omistuksistaan briteille. Ranskan ulkopolitiikasta aiheutti kaaoksen Ludvigin "salainen diplomatia", sillä hänen agenttinsa muissa maissa ajoivat toisinaan tavoitteita, jotka olivat ristiriidassa hänen omien ministeriensä tavoitteiden kanssa. Tilanne parani jonkin verran 1760-luvulla, kun uusi ministeri, duc de Choiseul, palautti jonkin verran järjestystä hallitukseen ja yritti korjata seitsenvuotisen sodan aiheuttamat vahingot. Hallintonsa viimeisinä vuosina Ludvig teki yhteistyötä kanslerinsa René de Maupeoun kanssa pyrkiessään uudistamaan maan epäoikeudenmukaista ja tehotonta verotusjärjestelmää. Vuonna 1771 uudistusta vastustaneet parlementit eli suvereenit tuomioistuimet järjestettiin uudelleen, ja niiltä otettiin valta estää kuninkaan asetuksia. Tämän jälkeen toteutettiin toimenpiteitä, joilla verotettiin aiemmin verovapaata aatelistoa ja papistoa, mutta nämä toimenpiteet kumottiin kuninkaan kuoltua Versailles'ssa 10. toukokuuta 1774. Ludvig XV kuoli isorokkoon hävinneenä ja epäsuosittuna kuninkaana. Hänen seuraajakseen tuli hänen pojanpoikansa Ludvig XVI, joka myöhemmin giljotoitiin Ranskan vallankumouksen aikana.
Lapset
- Louise Élisabeth Ranskan (14. elokuuta 1727 - 6. joulukuuta 1759) avioitui Parman herttuan Filipin kanssa ja sai jälkeläisiä.
- Ranskan Henriette (14. elokuuta 1727 - 10. helmikuuta 1752) kuoli naimattomana.
- Ranskan Louise (28. heinäkuuta 1728 - 19. helmikuuta 1733) kuoli lapsuudessa.
- Ranskan Dauphin Ludvig (4. syyskuuta 1729 - 20. joulukuuta 1765) avioitui Espanjan Infanta Maria Teresa Rafaelan kanssa; hänellä oli jälkeläisiä, sitten avioitui Saksin Marie Josèphen kanssa ja sai jälkeläisiä.
- Ranskan Philippe, Anjoun herttua (30. elokuuta 1730 - 17. huhtikuuta 1733) kuoli lapsuudessa.
- Ranskan Marie Adélaïde (23. maaliskuuta 1732 - 27. helmikuuta 1800) kuoli naimattomana.
- Ranskan Victoire (11. toukokuuta 1733 - 7. kesäkuuta 1799) kuoli naimattomana.
- Ranskan Sophie (17. heinäkuuta 1734 - 3. maaliskuuta 1782) kuoli naimattomana.
- Kuolleena syntynyt lapsi (28. maaliskuuta 1735 - 28. maaliskuuta 1735).
- Ranskan Thérèse (16. toukokuuta 1736 - 28. syyskuuta 1744) kuoli lapsuudessa.
- Louise Marie of France (5. heinäkuuta 1737 - 23. joulukuuta 1787) oli nunna.
