Ranskan Ludvig (Louis Ferdinand; 4. syyskuuta 1729 - 20. joulukuuta 1765) oli Ranskan kuningas Ludvig XV:n ja hänen vaimonsa Marie Leszczyńskan ainoa elossa oleva poika. Hän oli Ranskan Dauphin koko ikänsä. Hän oli kolmen Ranskan kuninkaan, Ludvig XVI:n, Ludvig XVIII:n ja Kaarle X:n, isä.
Elämä ja asema hovissa
Ludvig Ferdinand syntyi 4. syyskuuta 1729 Versailles'ssa ja oli kuninkaan perijä eli dauphin koko elämänsä ajan. Dauphinina hän oli muodollisesti kuningasperheen keskeinen jäsen, mutta hänen isänsä Ludvig XV:n pitkä valtaistuin ja hovin rakenne rajoittivat hänen suoraa vaikutusvaltaansa valtion asioihin. Ludvig oli kasvultaan ja luonteeltaan hillitty ja vakaamielinen; hänet tunnettiin uskonnollisuudesta ja perhekeskeisyydestä enemmän kuin valtiollisista intohimosta.
Koulutus ja tehtävät
Kuten arvonimelleen tyypillisesti, Ludvig sai perusteellisen koulutuksen sotataidosta, hallinnosta, kielistä ja tieteistä. Hän osallistui myös hovin muotitilaisuuksiin ja erinäisiin seremoniallisiin tehtäviin, mutta ei koskaan kruunattu kuninkaaksi, sillä hän kuoli ennen isäänsä. Hänen asemansa vuoksi hänen elämänsä ja kasvatuksensa suunniteltiin pitkälti valmistamaan hänet valtaistuimelle, vaikka hän ei koskaan ehtinyt sitä saavuttaa.
Perhe ja lapset
Ludvig avioitui vuonna 1747 saksalais‑saksiläisen hoviin kuuluneen Marie‑Josèphen kanssa (Marie‑Josèphe de Saxe). Pariskunnalla oli useita lapsia, joista monet kuolivat lapsina. Merkittävin perintö oli kuitenkin se, että kolmesta heidän eloon jääneestä pojastaan tuli myöhemmin Ranskan kuninkaita: Ludvig XVI:, Ludvig XVIII: ja Kaarle X:. Perheen arki hovissa oli tiukka ja säädelty, ja Marie‑Josèphe tunnettiin äitinä, joka pyrki turvaamaan lasten moraalisen ja uskonnollisen kasvatuksen.
Kuolema ja perintö
Ludvig kuoli 20. joulukuuta 1765 Versailles'ssa. Kuolinsyyksi on perinteisesti mainittu isorokko (pocken), joka tuohon aikaan oli yleinen ja usein kohtalokas tauti. Hänen ennenaikainen kuolemansa vaikutti Ranskan hoviin ja valtakunnan dynastiseen jatkumoon: perijän rooli siirtyi hänen pojilleen, ja myöhemmin heidän kohtalonsa liittyi tiiviisti Ranskan poliittiseen myllerrykseen, vallankumouksen ja restauraatioajan tapahtumiin.
Ludvigin hautapaikka on kuninkaiden perinteisessä lepopaikassa, Basilique Saint‑Denisissä Pariisissa. Häntä muistellaan erityisesti isänä, jonka lapset nousivat historian merkittäviin mutta vaikeisiin rooleihin. Vaikka hän ei itse hallinnut, hänen elämäkertansa ja ennenaikainen kuolemansa ovat osa 1700‑luvun Ranskan dynamiikkaa ja vaikuttivat moniin myöhempiin tapahtumiin.
Muistiinpanot: Ludvigin elämä oli sidoksissa Bourbon‑dynastian perinteisiin ja hovin odotuksiin. Hänen henkilökohtainen maineensa hovissa oli hillitty ja vastuullinen, ja hänen sukunsa kautta seurasi merkittävä osa Ranskan myöhemmästä historiasta.
