Maria Luisa Parman (9. joulukuuta 1751 – 2. tammikuuta 1819) oli Espanjan kuninkaan Kaarle IV: puoliso ja Espanjan kuningatar vuosina 1788–1808. Hän syntyi Parmaassa Parman herttuan Filipin ja tämän vaimon, Ranskan kuningas Ludvig XV: vanhimman tyttären, Louise Élisabethin perheeseen. Hän kuului Bourbon-Parman sukuun, joka oli läheisessä sukuyhteydessä muihin eurooppalaisiin Bourbon-dynastioihin.
Maria Luisa kasvatettiin Parmaassa hovin tavoille ja naitettiin nuorena Espanjan prinsille, myöhemmälle Kaarle IV:lle, mikä vakiinnutti hänen asemansa Espanjan hovissa. Avioliitto solmittiin vuonna 1765, ja pariskunta asettui pian Espanjaan. Maria Luisa synnytti useita lapsia; tunnetuimpia heistä ovat myöhemmin kuninkaaksi noussut Ferdinand VII sekä infante Francisco de Paula.
Kuningattarena Maria Luisa oli näkyvä hahmo hovin elämässä. Häntä on historiallisesti pidetty vaikutusvaltaisena — toisaalta hovipolitiikassa ja päätöksenteossa on korostettu hänen, kuninkaan ja suosikin Manuel de Godoyn välistä dynamiikkaa. Godoysta tuli nopeasti voimakas poliittinen vaikuttaja, ja hänen läheinen asemansa herätti laajaa arvostelua ja riitelyä. Maria Luisaa on arvosteltu hovin ylellisyydestä, suosikkien suosimisesta ja vallankäytöstä; samanaikaisesti häntä on myös kuvattu ajan muodin, hovietiketin ja kulttuurin edistäjänä.
1800-luvun alun myllerrykset, erityisesti Espanjan sisäpoliittinen tyytymättömyys, 1808 tapahtunut Aranjuezin mellakka ja Napoleonin vaikutus johtivat Kaarle IV:n syrjäytymiseen ja hallitsijasuvun kriisiin. Napoleon kutsui kuninkaan perheen Bayonneen, jossa molemmat vapaaehtoisesti tai pakotettuna luopuvat kruunusta. Tämän seurauksena Maria Luisa eli suurimman osan loppuelämästään poissa Espanjasta, pakolaisena ja erossa aiemmasta asemastaan.
Maria Luisan maine Espanjassa on vaihdellut; hän oli aikalaiskirjoituksissa ja myöhemmissä tulkinnoissa usein syynä maan vaikeuksiin ja epädemokraattiselle vallankäytölle liitetyksi tekijäksi, mutta nykypäivän historiantutkimus pyrkii tarkastelemaan hänen rooliaan laajemmassa poliittisessa ja suvullisessa kontekstissa. Hän kuoli 2. tammikuuta 1819 oltuaan pitkän ajan poissa kotimaastaan; hänen elämänvaiheensa heijastavat 1700–1800-lukujen suurvaltojen dynastisten siteiden, hovipolitiikan ja Napoleonin sotien vaikutusta Euroopan monarkioihin.
