Maria Amalia (24. marraskuuta 1724 – 27. syyskuuta 1760) oli Wettinin sukuun kuuluva Saksin herttuatar, joka tuli tunnetuksi sekä Napolin kuningattarena että lyhyen aikaa Espanjan kuningattarena. Hän oli Charlesin puolisona Napolissa ja, veljensä puolison kuoltua, myös Espanjan hovivaimo ja kuningatar.
Wettinin sukuun syntynyt Maria Amalia kasvoi Dresdenissä ja sai huolellisen aatelisperheen kasvatuksen. Hän oli Augustus III:nen ja Maria Josephan tytär, ja jo nuorena hänelle annettiin koulutusta, joka painotti kielen, musiikin ja taiteiden tuntemusta sekä hovitapojen hallintaa.
Avioliitto ja asema Napolissa
Maria Amalia meni naimisiin Bourbonin suvusta olevan Charlesin kanssa, joka oli aikaisemmin ottanut vastaan Napolin ja Sisilian kuninkaan arvon. Avioliitto vakiinnutti dynastisia suhteita ja toi Maria Amalian merkittävään rooliin eteläitalialaisessa hovissa. Napolissa hänet tunnettiin sivistyneenä ja vaikutusvaltaisena kuningattarena, joka tuki hovielämän kulttuuria, musiikkia ja uskonnollisia instituutioita.
Kulttuurin ja arkkitehtuurin suojelija
Maria Amalia tunnettiin kiinnostuksestaan taiteisiin ja arkkitehtuuriin. Hän osallistui hovin kulttuurielämään, edisti taidekokoelmien hankintaa ja tuki rakennushankkeita, joiden tarkoituksena oli modernisoida hovin asuinympäristöä ja julkisia tiloja. Hänen ja miehensä paras vaikutus näkyi esimerkiksi suurissa palatsi‑ ja museohankkeissa sekä hovipiirien suosion kohottamisessa taiteiden suojelualueena.
Espanjan kuningattarena
Vuonna 1759, kun Espanjan kuningas Espanjan kuningas Ferdinand VI: kuoli ilman perillistä, Maria Amalian aviomies peri Espanjan kruunun ja matkasi sinne hallitsemaan. Maria Amaliasta tuli näin Espanjan kuningatar, mutta vain lyhyeksi ajaksi: hän kuoli vuonna 1760 noin vuoden kuluttua Espanjan kruunustaastamisesta. Tämän vuoksi häntä muistetaan yhtenä Espanjan historian lyhytaikaisimmista kuningattarista.
Perhe ja henkilökohtainen elämä
Maria Amalia sai avioliitostaan useita lapsia, joista monet saivat myöhemmin merkittäviä asemia Euroopan dynastioissa. Henkilökohtaiselta luonteeltaan hänet kuvailtiin sivistyneeksi, uskonnolliseksi ja hovietiketin tuntevaksi naiseksi, joka pyrki yhdistämään oman saksalaisen kasvatuksensa eteläisen hovikulttuurin kanssa.
Kuolema ja perintö
Maria Amalia kuoli 27. syyskuuta 1760. Vaikka hänen aikaansa Espanjan kuningattarena oli lyhyt, hänen vaikutuksensa Napolin hovin kulttuuriin ja arkkitehtuuriin säilyi pidempään. Hän jätti jälkeensä maininnan hovin suojelijana, joka edisti taiteita ja tuki merkittäviä rakennus‑ ja museohankkeita adoptiomaassaan.
Merkitys: Maria Amalia edustaa 1700‑luvun eurooppalaista hovinainen‑archetyyppiä: kansainvälisesti kytkeytyvää, kasvatuksellisesti vahvaa ja kulttuurisesti aktiivista kuningatarpuolisoa, jonka vaikutus näkyi erityisesti taiteiden ja arkkitehtuurin tukemisessa.
