Afrikannorsut

Hampaat

Norsuilla on kussakin leukaluussa (kahdessa ylä- ja kahdessa alaleuassa) aina yksi poskihammas. Kukin niistä painaa noin 11 kiloa ja on noin 12 tuumaa pitkä. Kun ne kuluvat etupuolelta, uusia poskihampaita syntyy suun takaosaan, ja ne korvaavat vähitellen vanhat poskihampaat. Norsut vaihtavat hampaansa kuusi kertaa. Jos norsu selviää 60-vuotiaaksi, sillä ei ole enää hampaita ja se kuolee nälkään.

Niiden syöksyhampaat ovat myös hampaita, ja niiden toinen yläetuhampaiden ryhmä on syöksyhampaat. Niitä käytetään juurien kaivamiseen ja puiden kuoren irrottamiseen ravinnoksi sekä tappeluun keskenään paritteluaikana tai puolustautumiseen saalistajia vastaan. Ne painavat 50-100 kiloa ja voivat olla 5-8 jalkaa pitkiä. Salametsästäjät ovat kuitenkin tappaneet norsuja, joilla on suurimmat syöksyhampaat, minkä seurauksena populaatio, jolla on paljon pienemmät syöksyhampaat, on jäänyt henkiin. Sekä sonnilla että lehmällä on syöksyhampaat.

Laji

• Loxodonta adaurora, sukupuuttoon kuollut, nykyisten afrikanelefanttien oletettu esi-isä.
• Afrikkalainen puskanorsu (Loxodonta africana).
• Afrikkalainen metsänorsu (Loxodonta cyclotis).

Pensas- ja metsänorsuja pidetään nykyään yleisesti kahtena eri lajina. Afrikkalaisella metsänorsulla on pidempi ja kapeampi alaleuka, pyöreämmät korvat, erilainen määrä varpaankynsiä, suoremmat ja alaspäin suuntautuvat syöksyhampaat ja huomattavasti pienempi koko. Varpaankynsien lukumäärästä voidaan todeta, että afrikkalaisella pensasnorsulla on tavallisesti 4 varpaankynttä etujalkaterässä ja 3 takajalkaterässä, kun taas afrikkalaisella metsänorsulla on tavallisesti 5 varpaankynttä etujalkaterässä ja 4 takajalkaterässä (kuten aasianorsulla). Näiden kahden lajin välillä esiintyy risteymiä.

Conservation

Salametsästys vähensi norsukantoja Afrikassa huomattavasti 1900-luvulla. Tšadin itäisellä alueella elefanttilaumat olivat huomattavia vielä vuonna 1970, ja niiden arvioitu kanta oli 400 000 yksilöä. Vuoteen 2006 mennessä määrä oli kuitenkin laskenut noin 10 000:een. Afrikannorsu on nimellisesti valtion suojeluksessa, mutta salametsästys on vakava ongelma.

Ihmisten siirtyminen alueille tai niiden läheisyyteen, joilla norsuja esiintyy luonnostaan, on ongelma. On tutkittu menetelmiä, joilla norsuryhmät voidaan ajaa turvallisesti pois ihmisten luota. Vihaisen mehiläisen äänitallenteen soittaminen on erittäin tehokas keino saada norsut pakenemaan alueelta. Joskus norsuyhteisöt ovat kasvaneet niin suuriksi, että ekosysteemin ylläpitämiseksi on tarvittu teurastusta.

Galleria