Afrikannorsu on kaksi Loxodonta-suvun norsulajia. Tämä on toinen Elephantidae-suvun kahdesta elävästä suvusta.

Naarasnorsut liikkuvat laumoissa ja urosnorsut yksin ja joskus eränorsulaumoissa.

Fossiilisia Loxodontoja on löydetty vain Afrikasta, jossa ne kehittyivät plioseenin puolivälissä.

Afrikkalaisen puskanorsun urokset voivat kasvaa 3,64 metrin pituisiksi olkapäästä ja painaa 5455 kiloa. Se on suurin elävä elefantti. Naaraat voivat saavuttaa 3 metrin (10 jalkaa) korkeuden ja painaa 3636 kg - 4545 kg (8 000 - 10 000 lbs).

Lajit

Afrikannorsuja on nykykäsityksen mukaan kaksi erillistä lajia: savanninorsun eli puskanorsun (Loxodonta africana) ja metsänorsun (Loxodonta cyclotis). Ne eroavat toisistaan kooltaan, elinympäristöltä ja osittain myös käyttäytymiseltä. Molemmat kuuluvat samaan Elephantidae-sukuun, mutta monet tutkimukset ja kansainväliset suojeluarvioinnit pitävät niitä erillisinä lajeina.

Ulkonäkö ja koko

Savanninorsu (puskanorsu) on yleensä suurempi: urokset voivat yleisesti olla 3–4 metriä olankorkeudelta ja painaa useita tuhansia kiloja (usein 4 000–6 000 kg, yksilökohtaisesti enemmän tai vähemmän). Naaraat ovat selvästi pienempiä. Metsänorsu on pienempi ja verrattain hoikempi, sen olankorkeus on tyypillisesti noin 2–3 metriä ja paino yleensä pienempi kuin savannilajilla.

Afrikannorsujen tunnuspiirteitä ovat suuret korvat (auttavat lämmönsäätelyssä), pitkä kärsä (yhdistelmä nenää ja ylähuulta), sekä suurina jyrsijöinä toimivat määrittyneet torahampaat eli tökäleet (ivory). Metsänorsulla tökäleet ovat usein suoremmat ja ojentuvat enemmän alaspäin kuin savanninorsulla.

Elintavat ja sosiaalinen rakenne

Afrikannorsut elävät matriarkaalisissa laumoissa, joita johtaa vanhin ja kokenein naaras (matriarkki). Laumat muodostuvat yleensä emojen ja niiden jälkeläisten pienryhmistä (tyypillisesti muutamasta yksilöstä kymmeneen tai useampaan kymmeneen yksilöön). Urokset lähtevät yleensä laumasta nuorina ja elävät joko yksin tai muodostavat eränorsuryhmiä.

Laumakäyttäytyminen on hyvin kehittynyttä: naaraat oppivat reitit vesipaikoille ja ruokailualueille, hoitavat toistensa vasoja ja suojaavat nuoria laumassa. Urokset voivat liittyä laumoihin lisääntymisaikoina tai etsiessään naaraita.

Lisääntyminen

Lisääntyminen tapahtuu hitaasti: tiineysaika on erittäin pitkä, noin 22 kuukautta. Yksi vasikka syntyy kerrallaan ja syntymäpaino on tyypillisesti noin 90–120 kg. Naaras saavuttaa sukukypsyyden tyypillisesti 10–12 vuoden iässä, urokset myöhemmin (uudet urokset aloittavat lisääntymiskäyttäytymisen usein 20 ikävuoden jälkeen, erityisesti kun ne ovat kilpailukykyisiä).

Urokset voivat joutua kilpailemaan lisääntymisoikeudesta ja ajautuvat joskus voimakkaisiin yhteenottoihin. Lisäksi urokset kokevat niin kutsutun musth-vaiheen, jolloin hormonitasot nousevat ja käyttäytyminen muuttuu aggressiivisemmaksi; tämä liittyy lisääntymismenestykseen.

Ruokavalio ja rooli ekosysteemissä

Afrikannorsut ovat kasvinsyöjiä: niiden ruokavalioon kuuluu ruohoa, lehtiä, oksia, kuorta ja hedelmiä. Ne syövät päivittäin suuria määriä (satoja kiloja kasvimaa-ainesta), mikä tekee niistä tärkeitä elinympäristöjen muokkaajia. Norsut levittävät siemeniä, muodostavat kulkureittejä ja avartavat vesialueita — toisin sanoen ne ovat ekosysteemien rakentajia (keystone species).

Levinneisyys ja elinympäristöt

Afrikannorsut esiintyvät laajasti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Savanninorsut elävät avoimemmilla alueilla kuten savanneilla, ruohikoilla ja puskamisissa Etelä- ja Itä-Afrikassa. Metsänorsut asuvat tiheissä trooppisissa sademetsissä Länsi- ja Keski-Afrikassa. Eri populaatiot liikkuvat sesonkien ja sadekauden mukaisesti etsien ravintoa ja vettä.

Viestintä ja aistit

Norsut käyttävät monipuolista viestintää: niillä on kuulo- ja näköaistin lisäksi erinomainen hajuaisti ja erittäin herkkä tuntoaisti kärsässä. Ne tuottavat matalataajuisia rummutuksia (infrapuhina), jotka leviävät pitkien etäisyyksien päähän maaperän välityksellä ja ilman kautta. Lisäksi eleet, kosketus ja äänteet (trumpetit, murahdukset) ovat osa sosiaalista kanssakäymistä.

Uhat ja suojelu

Afrikannorsut kohtaavat useita uhkia: salametsästys norsunluun vuoksi, elinympäristöjen pirstoutuminen ja väheneminen maankäytön muutosten takia, sekä ihmisen ja norsun väliset konfliktit (esim. viljelyksiin kohdistuva tuho). Lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa veden ja ravinnon saatavuuteen.

Suojelutoimet sisältävät metsästyskiellot, kansallispuistot ja suojelualueet, paikallisyhteisöjen kanssa tehtävän työn, kansainväliset ivory-kaupan rajoitukset sekä rikollisuuden vastaisten toimien tehostamisen. Kansainväliset arvioinnit tunnustavat savanninorsun ja metsänorsun uhanalaisuuden eri asteina: metsänorsu on useimpien arvioiden mukaan kriittisemmässä asemassa, ja molempien populaatiot ovat monin paikoin laskussa ilman tehokkaita suojelutoimia.

Elinikä luonnossa on tyypillisesti 50–70 vuotta, riippuen elinympäristöstä ja uhkatekijöistä. Afrikannorsut ovat älykkäitä, sosiaalisia ja ekologisesti merkittäviä eläimiä, joiden säilyttäminen vaatii laaja-alaista kansainvälistä ja paikallista yhteistyötä.