Nigel Farage – brittiläinen brexit-poliitikko ja EU-kriitikko
Nigel Paul Farage (s. 3. huhtikuuta 1964) on brittiläinen poliitikko, joka tunnetaan vahvasti EU-kriittisistä näkemyksistään ja roolistaan Britannian Euroopan unionista eroamisen kannalta. Hän on ollut näkyvä hahmo konservatiivisen valtavirran haastajana ja populistisen liikkeen johtajana 2000-luvulta lähtien. Hän perusti vuonna 2019 Brexit-puolueen, joka nosti asemaansa nopeasti samana vuonna pidetyissä Euroopan parlamentin vaaleissa.
Tausta ja varhaiselämä
Farage syntyi 3. huhtikuuta 1964 ja kasvoi Etelä-Englannissa. Ennen politiikkauraansa hän työskenteli useita vuosia rahoitusalalla, muun muassa hyödyke- ja johdannaiskaupan parissa Lontoon finanssikeskuksessa. Tausta kaupankäynnissä ja suhteet liikemaailmaan ovat vaikuttaneet hänen poliittiseen tyyliinsä, joka korostaa markkinavapautta ja kritiikkiä byrokratiaa kohtaan.
Poliittinen ura
Farage nousi kansalliseen tietoisuuteen Yhdistyneen kuningaskuntien itsenäisyyspuolueen (UKIP) johtajana. Hän johti puoluetta useaan otteeseen ja oli sen näkyvin kasvot 2000-luvun lopulta 2010-luvulle. Farage valittiin Euroopan parlamenttiin Kaakkois-Englannin alueelta, ja hän toimi siellä pitkään edustaen EU-kriittisiä näkemyksiä. Europarlamentissa hän oli mukana muodostamassa Vapaan ja suoran demokratian Eurooppa -nimistä ryhmää, jossa hän toimi ryhmäjohtajana ja tunnettiin yhteistyöstä muiden kansallismielisten ja euroskeptisten edustajien kanssa.
Vaikka Farage on ollut useissa kansallisissa vaaleissa ehdolla, hän ei ole koskaan tullut valituksi Britannian alahuoneeseen (House of Commons). Sen sijaan hänen vaikutusvaltansa on tullut ennen kaikkea Euroopan parlamentin toiminnasta, puoluejohtajuudesta ja mediassa käydystä kampanjatyöstä.
Brexit ja vaikutus Britannian politiikkaan
Farage on yksi keskeisistä henkilöistä, jotka vaikuttivat siihen, että Yhdistynyt kuningaskunta järjesti kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä vuonna 2016. Hänen kampanjointinsa ja puheensa EU:ta, maahanmuuttoa ja kansallisvaltion itsemääräämisoikeutta koskevista kysymyksistä innostivat laajaa kannattajakuntaa. Brexit-asiassa hän toimi pitkään liikkeen veturina ja piti tiukkaa linjaa EU-eron toteuttamisen puolesta.
Vuonna 2019 perustettu Brexit-puolue voitti suuren osan Yhdistyneen kuningaskunnan äänistä vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaaleissa, mikä korosti Faragen ja hänen liikkeensä kykyä mobilisoida äänestäjiä EU-vastaisuuden ympärille. Tämän seurauksena hän vaikutti myös konservatiivisen puolueen politiikkaan, joka lopulta johti Brexitin toteutumiseen.
Poliittinen linja ja kiistat
Faragen poliittinen viesti on ollut johdonmukaisesti kansallisvaltion korostamista, EU:n byrokratian kritiikkiä, tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja vapaata kauppaa. Häntä on kuitenkin myös kritisoitu voimakkaasti; vastustajat ja osa mediasta pitävät hänen retoriikkaansa polarisoivana ja syyttävät häntä maahanmuuttovastaisten ja joskus myös vihamielisten kannanottojen tukemisesta. Farage on kiistänyt syytökset rasismista ja korostanut, että hänen tavoitteensa ovat ennen kaikkea poliittisia ja kansallisen suvereniteetin palauttamiseen liittyviä.
Mediatöissä ja julkisuudessa
Farage on aktiivinen esiintyjä mediassa: hän on osallistunut paneeleihin, pitänyt puheita, kirjoittanut kolumneja ja esiintynyt televisiossa ja radiossa. Hänen suorasukainen tyylinsä on tehnyt hänestä halutun kommentaattorin ja puhujan, mutta samalla myös kiistanalaisen julkisuuden henkilön.
Perhe-elämä ja yksityisyys
Farage on pitänyt osan yksityiselämästään poissa julkisuudesta, mutta hänestä tiedetään, että hänellä on perhe ja hän on asunut pääosin Etelä-Englannissa. Hän on myös julkaissut kirjoituksia ja muistelmatekstityyppisiä teoksia, joissa käsittelee poliittista uraansa ja näkemyksiään.
Perintö ja vaikutus
Nigel Farage on vaikuttanut merkittävästi Britannian poliittiseen keskusteluun 2000-luvulla. Hänen kampanjansa muutti pysyvästi keskustelua EU:sta, maahanmuutosta ja kansallisesta itsemääräämisoikeudesta. Farage on polarisoiva hahmo: kannattajat pitävät häntä rohkeana ja rehellisenä poliittisena kapinallisena, kun taas kriitikot näkevät hänen vaikuttamistyönsä ja retoriikkansa uhkana moniarvoiselle yhteiskunnalle.
Poliittinen ura
Nigel Farage erosi konservatiivipuolueesta vuonna 1992 sen jälkeen, kun John Majorin konservatiivihallitus oli allekirjoittanut Maastrichtin sopimuksen. Hänet valittiin ensimmäisen kerran Euroopan parlamentin jäseneksi vuonna 1999, ja hänet valittiin uudelleen vuosina 2004 ja 2009. Syyskuussa 2006 hänet valittiin UKIP:n johtajaksi, ja hän toimi puolueen johtajana vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleissa, joissa UKIP sai toiseksi eniten ääniä konservatiivipuolueen jälkeen.
Marraskuussa 2009 Farage erosi UKIP:n johtajan tehtävästä, koska hän halusi keskittyä siihen, että hänet valittaisiin parlamentin alahuoneeseen vuoden 2010 parlamenttivaaleissa. Yleisvaaleissa Farage ei tullut valituksi, ja hänestä tuli jälleen UKIP:n johtaja marraskuussa 2010.
Farage asettui ehdolle South Thanetin kansanedustajaksi vuonna 2015. Hän hävisi Craig Mackinlaylle. Hän erosi johtajan tehtävästä. Neljä päivää myöhemmin Faragesta tuli jälleen puolueen johtaja.
Farage oli keskeisessä asemassa Brexit-kampanjassa, ja monet pitävät häntä tärkeimpänä tekijänä, jonka ansiosta Leave-kampanja voitti ja Yhdistynyt kuningaskunta äänesti Euroopan unionista eroamisen puolesta. 25. elokuuta 2016 Farage kutsuttiin Donald Trumpin tilaisuuteen Jacksonissa Mississippin osavaltiossa, jotta hän voisi antaa tukensa Yhdysvaltain marraskuun 2016 vaalien alla. Tilaisuuden aikana hän sanoi kuuluisan sitaatin: "Jos olisin Yhdysvaltain kansalainen, en äänestäisi Hillary Clintonia, vaikka minulle maksaisi. Itse asiassa en äänestäisi Hillary Clintonia, vaikka hän maksaisi minulle"."
Faragen uskotaan olevan ensimmäinen brittiläinen poliitikko, joka puhuu republikaanien presidentinvaalikokouksessa. Puhuessaan Yhdysvalloista Farage sanoi The Daily Telegraph -lehdelle: Farage sanoi: "Brexit on valtava asia täällä. Kävin [republikaanien] puoluekokouksessa Clevelandissa, enkä voinut uskoa, että tavalliset ihmiset puhuvat minulle Brexitistä. He näkevät sen tavallisten ihmisten voittona suuryrityksistä, suurpankeista ja suurpolitiikasta. "Täällä olevat republikaanien aktivistit ja johtajat ovat innokkaita kuulemaan Brexit-tarinan, kuulemaan, miten saimme 2,5 miljoonaa ihmistä, jotka eivät yleensä äänestä lainkaan, menemään äänestyspaikalle." Siitä lähtien, kun väitteet Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltain vaaleihin ovat tulleet julki, FBI on pitänyt Faragea "kiinnostavana henkilönä" selvittääkseen, missä hänkin sekaantui vaaleihin Venäjän hallituksen tavoin.
Tiistaina 4. joulukuuta 2018 Nigel Farage jätti UKIP-puolueen, koska hän uskoi, että sen uusi johtaja Gerard Batten oli alkanut suhtautua Tommy Robinsoniin ja islaminuskoon liian vakavasti.
Henkilökohtainen elämä
Parikymppisenä Faragella todettiin kivessyöpä. Hän toipui täysin.
Farage on ollut naimisissa kahdesti. Hän avioitui Gráinne Hayesin kanssa vuonna 1988. He saivat kaksi lasta: Samuel (1989) ja Thomas (1991). Avioliitto päättyi avioeroon vuonna 1997. Vuonna 1999 hän meni naimisiin saksalaisen Kirsten Mehrin kanssa. Heillä on kaksi lasta, Victoria (syntynyt 2000) ja Isabelle (syntynyt 2005).
