Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue (UKIP) on poliittinen puolue Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Sen politiikka edistää konservatismia, kansalliskonservatismia ja euroskeptisyyttä. Heidän tärkein politiikkansa on, että Yhdistynyt kuningaskunta eroaa Euroopan unionista.

Puolue perustettiin vuonna 1993, ja se sai ensimmäisen kerran paikan Euroopan parlamentissa vuonna 1999. Vuonna 1999 se sai 3 paikkaa, ja vuonna 2004 se sai 12 paikkaa ja vuonna 2009 13 paikkaa. Nyt se on 9. Puolue ei menesty hyvin Britannian "First-past-the-post" -vaalijärjestelmässä, ja sillä on vain yksi paikka Britannian alahuoneessa, vaikka se sai 3,8 miljoonaa ääntä (12,6 % kaikista äänistä) Britannian vuoden 2015 parlamenttivaaleissa.

UKIP:n kannattajat uskovat useimmiten seuraaviin asioihin:

  • - Yhdistyneen kuningaskunnan olisi lähdettävä Euroopanunionista.
  • - Tietyistä asioista pitäisi järjestää enemmän kansanäänestyksiä.
  • - Brittien ei pitäisi joutua kantamaan mukanaan henkilökorttia.

Vuonna 2008 UKIP kielsi Britannian kansallisen puolueen (BNP) jäseniä liittymästä jäseneksi.

Douglas Carswellista tuli 9. lokakuuta 2014 UKIP:n ensimmäinen valittu kansanedustaja. Carswell erosi puolueesta maaliskuussa 2017.

Historia ja johtajuus

UKIP perustettiin 1993 konservatiivipuolueesta eronneiden euroskeptisten piirien toimesta. Puolueen nousu alkoi näkyä erityisesti 2000-luvulla, kun EU-kriittinen keskustelu voimallistui. UKIPin tunnetuimpia ja näkyvimpiä johtohahmoja on ollut Nigel Farage, joka toimi puolueen keulahahmona ja johtajana useaan otteeseen. Faragen karismaattinen esiintyminen ja kampanjointi EU-jäsenyyden kyseenalaistamiseksi lisäsivät puolueen julkisuusarvoa.

Politiikka ja tavoitteet

UKIP on profiloitunut ennen kaikkea euroskeptisenä ja kansallismielisenä puolueena. Sen keskeisiä tavoitteita ovat olleet:

  • Britannian ero Euroopan unionista ja kansallinen itsemääräämisoikeus
  • Tiukentuva maahanmuuttopolitiikka ja rajojen valvonnan palauttaminen kansalliselle tasolle
  • Useampien asioiden vieminen kansanäänestykseen (direktiivit, perustuslakiin liittyvät kysymykset jne.)
  • Valtion kontrollien vähentäminen tietyissä talous- ja sääntelyasioissa sekä painotus yrittäjyyteen

Puolueessa on myös esiintynyt erilaisia vapautta ja konservatismia korostavia näkökulmia, ja sen kannattajakuntaan kuuluu sekä libertaarisia että perinteisemmin kansallismielisiä äänestäjiä.

Vaikutus politiikkaan ja vaalimenestys

UKIPin tärkein menestys on saavutettu Euroopan parlamentin vaaleissa, joissa se on kerännyt huomattavasti ääniä ja paikkoja 2000-luvun alkupuolelta eteenpäin. Britannian kansallisissa parlamenttivaaleissa puolue on taas jäänyt heikommin edustetuksi, koska Britannian "first-past-the-post" -järjestelmä suosii suuria valtapuolueita; tästä esimerkkinä vuoden 2015 eduskuntavaalit, jolloin UKIP sai noin 3,8 miljoonaa ääntä mutta vain yhden paikan alahuoneessa.

UKIP vaikutti merkittävästi vuoden 2016 kansalliseen keskusteluun ja oli yksi suurimpia voimia, jotka vaativat kansanäänestystä EU-jäsenyydestä. Puolueen kampanjointi auttoi nostamaan EU-kriittiset näkemykset laajempaan julkiseen tietoisuuteen, ja Brexit-äänestyksen myötä puolueen strateginen tavoite toteutui, mikä myöhemmin vähensi sen aktiivista roolia monien kannattajien siirtyessä muihin liikkeisiin tai puolueisiin.

Kritiikki ja internal konfliktit

UKIP on ollut toistuvasti kriittisen huomion kohteena. Puoluetta on syytetty muun muassa rasistisesta ja islamofobista retoriikasta sekä joidenkin jäsenten yhteyksistä äärioikeistolaiseen toimintaan. Myös sisäiset riidat ja johtajakierrot ovat heikentäneet puolueen yhtenäisyyttä ja julkisuuskuvaa.

Vuonna 2008 UKIP kielsi Britannian kansallisen puolueen (BNP) jäseniä liittymästä jäseneksi — päätös, joka heijasti halua erottautua avoimemmin äärioikeistolaisista ryhmistä, mutta samalla puolueen sisällä on käyty jatkuvaa keskustelua jäsenten ja ehdokkaiden sopivuudesta.

Nykytila ja perintö

Brexit-äänestyksen jälkeen UKIP on menettänyt osan kannatuksestaan ja poliittisesta relevanssistaan. Osa äänestäjistä siirtyi muille euroskeptisille liikkeille ja puolueille, ja monet pitkän linjan jäsenet sekä johtajat erosivat tai jättivät puolueen. Vaikka UKIP ei enää ole samanlainen poliittinen voimatekijä kuin huippuvuosinaan, sen vaikutus Britannian EU-keskusteluun ja maahanmuuttoon liittyviin poliittisiin teemoihin on merkittävä: se auttoi viemään Brexit-ajatukset valtavirtaan ja muuttamaan konservatiivipuolueen ja koko poliittisen kentän prioriteetteja 2010- ja 2010-luvun puolivälissä.

UKIP pysyy esimerkkinä siitä, miten pienempi puolue voi vaikuttaa suurten poliittisten kysymysten asettamiseen julkiseen keskusteluun, vaikka se ei saavuttakaan laajaa edustusta kansallisissa vaaleissa.