Brexit (2016): Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestys ja seuraukset
Brexit 2016: syväluotaava katsaus Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestykseen, 51,9% äänestäjistä, poliittisiin seurauksiin ja vaikutuksiin EU-suhteissa.
Yhdistyneen kuningaskunnan ja Gibraltarin kansanäänestys Euroopan unionin jäsenyydestä järjestettiin 23. kesäkuuta 2016. Siinä oli tarkoitus päättää, pysyisikö Yhdistynyt kuningaskunta Euroopan unionissa (EU).
Kansanäänestyksen tuloksena 51,9 prosenttia äänistä kannatti EU:sta eroamista (”Leave”), kun taas noin 48,1 prosenttia äänesti jäämisen (”Remain”) puolesta. Äänestysprosentti oli korkea, noin 72 prosenttia äänioikeutetuista käytti äänioikeuttaan.
Kesäkuun 24. päivänä silloinen konservatiivipuolueen johtaja ja pääministeri David Cameron ilmoitti eroavansa. Hänen tilalleen tuli 13. heinäkuuta Theresa May.
Tausta ja kampanjat
Ennen kansanäänestystä keskustelu keskittyi muun muassa talouteen, maahanmuuttoon, lainsäädännön valtaan ja kansallisesta suvereniteetista. Leave-kampanja vetosi kontrollin palauttamiseen ja maahanmuuton rajoittamiseen, kun taas Remain-kampanja painotti taloudellisia seurauksia, investointien ja kaupan turvaamista sekä EU-jäsenyyden tuomia etuja.
Tulosten alueellinen jakauma
Tulokset erosivat merkittävästi alueittain. Suurin osa Englannista ja Walesista äänesti eroamisen puolesta, kun taas Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa enemmistö äänesti jäämisen puolesta. Gibraltar äänesti selvästi EU-jäsenyyden puolesta. Alueelliset erot nostivat esiin poliittisia jännitteitä, esimerkiksi Skotlannin itsenäisyyspyrkimysten uudelleenheräämisen.
Hallinnolliset ja poliittiset seuraukset
Seuraavat tärkeät vaiheet ja päätökset:
- Lokakuussa 2016 Theresa May ilmoitti tarkoituksestaan käynnistää erosopimusneuvottelut, ja hallitus aktivoi myöhemmin EU:n toimielimissä niin sanotun Artikkeli 50:n prosessin (Artikkeli 50), mikä aloitti kahden vuoden erosopimusneuvottelujen aikataulun.
- Neuvottelut EU:n kanssa johtivat vuoden 2019 ja 2020 aikana pitkäkestoisiin keskusteluihin vetäytymisen ehdoista, siirtymäajasta, kauppasuhteista ja erityiskysymyksistä kuten Pohjois-Irlannin rajasta.
- Theresa Mayn sopimuspaketti kohtasi toistuvia parlamentin hylkäyksiä, mikä johti hänen eroamiseensa vuonna 2019. Hänen seuraajakseen nousi Boris Johnson (ei linkitetty tässä), joka neuvotteli uudelleen ja vei prosessin eteenpäin.
- Yhdistynyt kuningaskunta jätti muodollisesti EU:n jäsenyyden 31. tammikuuta 2020. Tämän jälkeen alkoi siirtymäkausi, joka päättyi 31. joulukuuta 2020.
- Joulukuun 2020 lopulla osapuolet saavuttivat kauppa- ja yhteistyösopimuksen (Trade and Cooperation Agreement, TCA), joka määritteli uusia sääntöjä kauppaan, turvallisuuteen ja yhteistyöhön vuoden 2021 alusta lähtien.
Taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset
Brexit on vaikuttanut Britannian talouteen, kauppaan, investointeihin ja valuuttamarkkinoihin. Heti 2016 jälkeen punta heikkeni merkittävästi, ja yritykset sopeuttivat investointi- ja toimintastrategioitaan. Pitkän aikavälin vaikutuksista on käyty laajaa tieteellistä ja taloudellista keskustelua; vaikutukset vaihtelevat toimialoittain ja alueittain.
Muutoksia on myös ollut maahanmuutossa ja kansalaisoikeuksissa: vapaaehtoisen liikkumisen päättymisen myötä työntekijöiden, opiskelijoiden ja muiden liikkuvuus on muuttunut uusien maahanmuuttojärjestelyjen mukaan. Vetäytymissopimus sisälsi määräykset EU-kansalaisten oikeuksien suojaamisesta niille, jotka jo asuivat Isossa-Britanniassa ennen eroa.
Pohjois-Irlanti ja rajakysymys
Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan välinen raja oli yksi vaikeimmista neuvottelukohdista, koska kiinteää rajaa haluttiin välttää rauhantilan (Good Friday Agreement) turvaamiseksi. Ratkaisuna syntyi erityisjärjestely, Pohjois-Irlannin protokolla, joka on herättänyt poliittisia ja kaupallisia haasteita ja keskustelua unionin ja Britannian välisestä tullivalvonnasta ja sääntelyn yhtenäisyydestä.
Poliittinen perintö ja nykytilanne
Brexit on muovannut Britannian sisäpoliittista kenttää: se vaikutti puolueiden kannatukseen, synnytti uusia poliittisia liikkeitä ja vahvisti keskustelua kansallisesta suvereniteetista sekä alueellisesta itsemääräämisoikeudesta (esim. Skotlanti). Vaikutukset näkyvät myös suhteissa EU:hun, ja neuvotteluyhteistyö jatkuu eri aloilla. Brexitin pitkäaikaisvaikutukset yhteiskuntaan, talouteen ja kansainvälisiin suhteisiin arvioidaan edelleen monitieteisesti.
Yhteenvetona: kesäkuun 2016 kansanäänestys oli käännekohta Yhdistyneen kuningaskunnan ja Euroopan unionin suhteissa. Päätös irtautua EU:sta käynnisti pitkän poliittisen ja hallinnollisen prosessin, jonka seurauksena Britannia lopulta jätti unionin ja aloitti uudenlaisten suhteiden rakentamisen EU:n kanssa.
.jpg)
"Äänestä pysy" -banderolli Kirk Deightonissa, Pohjois-Yorkshiressä.
Remain-kampanja
Remain-kampanjan jäsenet halusivat Yhdistyneen kuningaskunnan pysyvän Euroopan unionissa. Poliittisia puolueita, jotka halusivat Yhdistyneen kuningaskunnan pysyvän EU:ssa, olivat muun muassa työväenpuolue, liberaalidemokraatit ja Skotlannin kansallispuolue. Heidän mukaansa EU:ssa oleminen antoi Yhdistyneelle kuningaskunnalle monia etuja kaupassa.
Pääministeri David Cameron kannatti EU:ssa pysymistä, mutta konservatiivipuolue oli puolueeton. Jokaisen kansanedustajan oma näkemys oli oma asiansa. Muita tunnettuja konservatiiveja, jotka halusivat pysyä EU:ssa, ovat George Osborne, Theresa May ja Philip Hammond.
Leave-kampanja
Leave-kampanjan, jota kutsutaan yleisesti Brexitiksi, jäsenet halusivat, että Yhdistynyt kuningaskunta eroaa Euroopan unionista. EU:sta eroamista kannattaneisiin poliittisiin puolueisiin kuuluvat muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue, Respect-puolue ja monet konservatiivipuolueen jäsenet. Lähtöä kannattaneet olivat erityisen huolissaan EU:n "avoimien rajojen" politiikasta ja massamaahanmuutosta.
Tunnettuja konservatiivipuolueen jäseniä, jotka halusivat erota EU:sta, olivat muun muassa Iain Duncan Smith, Michael Gove ja Boris Johnson.
Puolueiden politiikat
Taulukoissa luetellaan poliittiset puolueet, joilla oli kansanäänestyksen aikaan paikkoja parlamentin alahuoneessa, ylähuoneessa, Euroopan parlamentissa, Skotlannin parlamentissa, Pohjois-Irlannin yleiskokouksessa, Walesin yleiskokouksessa tai Gibraltarin parlamentissa.
Iso-Britannia
| Asema | Poliittiset puolueet | Viite | |
| Pysy osoitteessa | Englannin ja Walesin vihreä puolue | ||
| Plaid Cymru - Walesin puolue | |||
| Skotlannin vihreä puolue | |||
| Jätä | |||
| Neutraali | |||
Pohjois-Irlanti
| Asema | Poliittiset puolueet | Viite | |
| Pysy osoitteessa | Pohjois-Irlannin allianssipuolue | ||
| Vihreä puolue Pohjois-Irlannissa | |||
| Sinn Féin | |||
| Ulsterin unionistipuolue (UUP) | |||
| Jätä | |||
| Demokraattinen unionistipuolue (DUP) | |||
| People Before Profit Alliance (PBP) | |||
| Traditional Unionist Voice (TUV) | |||
Gibraltar
| Asema | Poliittiset puolueet | Viite | |
| Pysy osoitteessa | Gibraltarin sosiaalidemokraatit | ||
| Gibraltarin sosialistinen työväenpuolue | |||
| Gibraltarin liberaalipuolue | |||
Lopulliset tulokset
| Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestys Euroopan unionin jäsenyydestä, 2016 | ||
| Valinta | Äänet | % |
| pysyä Euroopan unionin jäsenenä | 16,141,241 | 48.11 |
| Jätä Euroopan unioni | 17,410,742 | 51.89 |
| Ääniä yhteensä | 33,551,983 | 100.00 |
* Äänten kokonaismäärä sisältää vain kelvolliset äänet. Noin 25 359 ääntä oli mitätön tai tyhjä. Lähde: Tilastokeskus:
Yhdistyneen kuningaskunnan alueelliset tulokset
| Alue | Äänestysaktiivisuus, | Äänet | Äänestysprosentti | |||
| Pysy osoitteessa | Jätä | Pysy osoitteessa | Jätä | |||
|
| 74.2% | 1,033,036 | 1,475,479 | 41.18% | 58.82% | |
|
| Itä-Englannissa | 75.7% | 1,448,616 | 1,880,367 | 43.52% | 56.48% |
|
| Lontoo | 69.7% | 2,263,519 | 1,513,232 | 59.93% | 40.07% |
|
| 69.3% | 562,595 | 778,103 | 41.96% | 58.04% | |
|
| Luoteis-Englannissa | 70% | 1,699,020 | 1,966,925 | 46.35% | 53.65% |
|
| 62.7% | 440,707 | 349,442 | 55.78% | 44.22% | |
|
| 67.2% | 1,661,191 | 1,018,322 | 62.00% | 38.00% | |
|
| 76.8% | 2,391,718 | 2,567,965 | 48.22% | 51.78% | |
|
| 76.7% | 1,503,019 | 1,669,711 | 47.37% | 52.63% | |
|
| 71.7% | 772,347 | 854,572 | 47.47% | 52.53% | |
|
| West Midlands | 72% | 1,207,175 | 1,755,687 | 40.74% | 59.26% |
|
| Yorkshire ja Humber | 70.7% | 1,158,298 | 1,580,937 | 42.29% | 57.71% |

Jätä Pysy osoitteessa Paikalliset piirit
Reaktiot
Pian tulosten julkistamisen jälkeen David Cameron ilmoitti eroavansa lokakuussa 2016. Johtajavaalin jälkeen Theresa Maysta tuli pääministeri 13. heinäkuuta.
Skotlannin hallitus ilmoitti 24. kesäkuuta 2016 suunnittelevansa toisen itsenäisyyskansanäänestyksen järjestämistä. Myös Pohjois-Irlannin poliitikko Martin McGuinness vaati Irlannin yhdistymistä koskevaa kansanäänestystä. Lontoon itsenäisyyden puolesta syntyi jopa liike, ja verkossa esitetty vetoomus saavutti tuhansia allekirjoituksia.
William Oliver Healey ehdotti 24. toukokuuta 2016 "Bregret"/"Regrexit"-vetoomusta. Se tehtiin tukemaan toisen Euroopan unionin jäsenyyskansanäänestyksen järjestämistä. Kesäkuun 25. päivään mennessä yli kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä oli allekirjoittanut vetoomuksen. Pyynnöt toisesta kansanäänestyksestä hylättiin myöhemmin hallituksen toimesta.
Theresa May käynnisti 50 artiklan virallisesti 29. maaliskuuta 2017. Tämä tarkoittaa, että neuvottelut Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja Euroopan unionin välillä ovat alkaneet. Neuvottelujen odotetaan kestävän kaksi vuotta, ja niiden päätyttyä Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mistä kansanäänestyksessä oli kyse?
A: Kansanäänestyksessä oli tarkoitus päättää, pysyisikö Yhdistynyt kuningaskunta Euroopan unionissa (EU).
K: Milloin kansanäänestys järjestettiin?
V: Kansanäänestys järjestettiin 23. kesäkuuta 2016.
K: Missä se järjestettiin?
V: Se järjestettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Gibraltarilla.
K: Mikä oli kansanäänestyksen tulos?
V: 51,9 prosenttia äänistä kannatti EU:sta eroamista.
K: Kuka ilmoitti eroavansa kansanäänestyksen tuloksen jälkeen?
V: David Cameron, silloinen konservatiivipuolueen johtaja ja pääministeri, ilmoitti erostaan kansanäänestyksen tuloksen jälkeen.
K: Milloin Theresa Maysta tuli pääministeri?
V: Theresa Maysta tuli pääministeri 13. heinäkuuta.
Kysymys: Kuka korvasi David Cameronin pääministerinä tämän eron jälkeen?
V: Theresa May korvasi David Cameronin pääministerinä tämän eron jälkeen.
Etsiä