Norjan Nobel-komitea: miten Nobelin rauhanpalkinto valitaan

Tutustu Norjan Nobel-komitean toimintaan ja siihen, miten Nobelin rauhanpalkinnon viisi jäsentä valitaan — selkeä selvitys valintaprosessista ja politiikasta.

Norjan Nobel-komitea on ryhmä, joka jakaa Nobelin rauhanpalkinnon joka vuosi. Siinä on viisi jäsentä, jotka Norjan parlamentti valitsee, ja sen poliittinen kokoonpano on sama kuin parlamentin.

Komitean tehtävä ja oikeusperusta

Alfred Nobelin tahto määrää, että rauhanpalkinnon jakamisesta vastaa viiden hengen komitea, jonka valitsee Norjan parlamentti (Storting). Komitea toimii itsenäisenä elimenä: sen tehtävänä on käsitellä ehdotukset, laatia ehdokaslista ja päättää palkinnon saajasta sekä perustella valintansa julkistuksessa.

Komitean kokoonpano ja toimikausi

Komiteassa on viisi jäsentä, jotka yleensä ovat poliitikkoja, entisiä ministereitä, kansanedustajia tai muita tunnettuja yhteiskunnallisia henkilöitä. Jäsenet valitaan parlamentin päätöksellä siten, että komitean poliittinen jakautuma heijastaa parlamentin voimasuhteita.

Toimikausi vaihtelee käytännössä: jäsenet valitaan yleensä useiksi vuosiksi ja voivat tulla uudelleen valituiksi. Komitean työskentelyä avustaa Norjan Nobel-instituutin sihteeristö, joka tekee taustatutkimusta ja järjestää käytännön valmistelun.

Kenellä on ehdokasoikeus?

Rauhanpalkinnon ehdokkaiksi voivat asettaa vain tietyt tahot. Tyypillisesti ehdokaslistan laatii tai täydentää:

• valtionpäämiehet ja hallitusten jäsenet,
• kansallisten parlamenttien jäsenet,
• kansainvälisten oikeusistuimien jäsenet,
• yliopistojen rehtorit sekä tietyt professorit ja tutkijat,
• aiemmat Nobel-palkinnon saajat,
• tietyt kansainvälisten organisaatioiden johtajat.

Ehdotukset tulee yleensä toimittaa komitealle määräaikaan mennessä (perinteisesti helmikuun alkuun mennessä). Itseilmoittautuminen ei kelpaa.

Valintaprosessi

Valintaprosessi etenee tyypillisesti näin:

• komiteeri vastaanottaa satoja ehdotuksia ja tutkii ne,
• Nobel-instituutin asiantuntijat tekevät taustatutkimusta ja antavat analyysejä,
• komitea laatii kapeamman ehdokaslistan (shortlist) ja kuulee mahdollisesti ulkopuolisia asiantuntijoita,
• lopullinen päätös tehdään komitean sisäisessä äänestyksessä; päätös perusteluineen julkistetaan yleensä lokakuussa.

Päätös syntyy komiteassa enemmistöpäätöksellä; yksimielisyys ei ole vaatimus. Komitean valinnasta julkistetaan myös perustelu, joka kertoo valinnan motiiveista.

Salassapito ja läpinäkyvyys

Komitean työ on perinteisesti hyvin salassa tehtävää. Kaikki nimitykset, asiakirjat ja komitean keskustelut pysyvät salassa 50 vuotta, minkä jälkeen arkistot avautuvat tutkijoille. Tämä salassapito perustuu käytäntöön, jonka tarkoituksena on suojella ehdottajien ja komitean jäsenten vapautta ilmaista näkemyksiään ilman välitöntä julkista painetta.

Aikataulu ja palkinnon jako

• Ehdotusten jättö: yleensä helmikuun alkuun mennessä.
• Preliminäärinen käsittely ja asiantuntijakuulemiset: kevät–kesä.
• Lopullinen valinta ja julkistus: lokakuussa (yleensä ensimmäisellä tai toisella viikolla).
• Palkinnon jakotilaisuus: 10. joulukuuta Oslossa, jolloin palkinto luovutetaan komitean nimissä.

Asema, kritiikki ja julkinen keskustelu

Norjan Nobel-komitean päätökset herättävät usein laajaa kansainvälistä huomiota ja myös kritiikkiä. Kritiikki voi kohdistua esimerkiksi:

• valintojen poliittisuuteen tai siihen, miltä poliittiselta suunnalta komitean jäsenet tulevat,
• päätösten ajoitukseen ja vaikutuksiin kansainvälisissä suhteissa,
• lobbyukseen ja julkisuudessa käytyihin kampanjoihin.

Toisaalta monet korostavat, että komitean riippumattomuus ja pitkä salassapitokäytäntö antavat sille mahdollisuuden tehdä ratkaisuja, jotka perustuvat laajaan harkintaan eikä välittömään julkiseen paineeseen.

Yhteenveto

Norjan Nobel-komitea on parlamentin valitsema viiden hengen elin, jonka tehtävänä on noudattaen Alfred Nobelin tahtoa valita rauhanpalkinnon saaja. Komitea käsittelee ehdotuksia, kuulee asiantuntijoita ja tekee lopullisen valinnan, joka julkistetaan lokakuussa ja jaetaan 10. joulukuuta Oslossa. Vaikka prosessi on osin salainen, sen päätökset vaikuttavat laajasti kansainväliseen keskusteluun rauhasta ja ihmisoikeuksista.

Historia

Alfred Nobel kuoli joulukuussa 1896, ja hän jätti testamentissaan suuren summan rahaa, jonka turvin hän perusti vuosittain jaettavan Nobel-palkinnon, jota kutsuttiin Nobel-palkinnoksi. Rahoista huolehtisi Nobel-säätiö, ja palkinnot jakaisivat useat eri ryhmät.

Muut Nobel-palkinnot jakaisivat nykyiset ruotsalaiset ryhmät, Ruotsin akatemia, Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia ja Karolinska Institutet. Nobelin rauhanpalkinnon jakaminen annettiin Norjan parlamentille. Viiden hengen ryhmä, jota kutsuttaisiin Norjan Nobel-komiteaksi, päättäisi, kuka palkinnon saisi. Rauhanpalkinto annettaisiin henkilölle, joka oli tehnyt eniten työtä saadakseen maat toimimaan yhdessä, pienentääkseen maailman armeijoita tai järjestääkseen tarvittaessa rauhanneuvotteluja.

Oikeusasiantuntija Fredrik Heffermehl on todennut, että parlamentin ei voida odottaa hoitavan testamentin kaltaisia oikeudellisia tehtäviä. Parlamentit säätävät ja muuttavat lakeja, mutta testamenttia ei voi muuttaa, ellei se ole selvästi vanhentunut. Tuolloin tästä ongelmasta ei puhuttu kovin paljon, koska Norjan parlamentti katsoi, että sen oli toimittava nopeasti, jotta rahat eivät häviäisi oikeustaisteluissa. Parlamentti suostui myöntämään rauhanpalkinnon 26. huhtikuuta 1897, ja 5. elokuuta 1897 se laati säännöt siitä, ketkä voitiin valita Norjan Nobel-komiteaan.

Ensimmäinen rauhanpalkinto myönnettiin vuonna 1901 Henri Dunantille ja Frédéric Passylle. Aluksi komitea oli täynnä parlamentin aktiivisia jäseniä, ja sen mietinnöistä keskusteltiin joka vuosi parlamentin istunnoissa. Näitä yhteyksiä Norjan parlamenttiin heikennettiin myöhemmin niin, että komiteasta tuli itsenäisempi.

Nimi muutettiin Norjan Nobel-komiteasta Norjan parlamentin Nobel-komiteaksi (norjaksi: Det norske Stortings Nobelkomité) vuonna 1901, mutta se muutettiin takaisin vuonna 1977. Nyt parlamentin jäsenet eivät voi kuulua komiteaan, elleivät he ole ilmoittaneet lähiaikoina jättävänsä parlamenttia. Tällä hetkellä komiteassa on viisi henkilöä, jotka kaikki ovat jättäneet parlamentin.

Komitea koostuu kuitenkin edelleen pääasiassa poliitikoista. Vuonna 1903 esitetty ajatus valita lakiasiantuntija (Ebbe Hertzberg) hylättiin. Vuonna 1948 vaalijärjestelmää muutettiin siten, että valiokunnalla oli sama poliittinen kokoonpano kuin parlamentilla. Norjan työväenpuolue, jolla oli enemmistö paikoista Norjan parlamentissa, teki tämän muutoksen. Monet eivät pidä tästä muutoksesta, mutta valiokunta valitaan edelleen tällä tavalla. On ehdotettu, että valiokunnassa olisi myös muita kuin norjalaisia jäseniä, mutta näin ei ole koskaan tapahtunut.

Norjan Nobel-komiteaa auttaa Norjan Nobel-instituutti, joka perustettiin vuonna 1904. Komitea saattaa saada yli sata erilaista nimeä palkinnon saajaksi. Se pyytää Nobel-instituuttia joka vuosi helmikuussa tutkimaan noin kahtakymmentä mahdollista voittajaa.

Nobel-instituutin johtaja on myös Norjan Nobel-komitean sihteeri. Tällä hetkellä tätä tehtävää hoitaa Geir Lundestad. Thorbjørn Jagland on ollut Norjan Nobel-komitean johtaja vuodesta 2009.

 
Norjan Nobel-komitean kokoushuone  

Hae kirjaimella