Norjan Nobel-komitea

Historia

Alfred Nobel kuoli joulukuussa 1896, ja hän jätti testamentissaan suuren summan rahaa, jonka turvin hän perusti vuosittain jaettavan Nobel-palkinnon, jota kutsuttiin Nobel-palkinnoksi. Rahoista huolehtisi Nobel-säätiö, ja palkinnot jakaisivat useat eri ryhmät.

Muut Nobel-palkinnot jakaisivat nykyiset ruotsalaiset ryhmät, Ruotsin akatemia, Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia ja Karolinska Institutet. Nobelin rauhanpalkinnon jakaminen annettiin Norjan parlamentille. Viiden hengen ryhmä, jota kutsuttaisiin Norjan Nobel-komiteaksi, päättäisi, kuka palkinnon saisi. Rauhanpalkinto annettaisiin henkilölle, joka oli tehnyt eniten työtä saadakseen maat toimimaan yhdessä, pienentääkseen maailman armeijoita tai järjestääkseen tarvittaessa rauhanneuvotteluja.

Oikeusasiantuntija Fredrik Heffermehl on todennut, että parlamentin ei voida odottaa hoitavan testamentin kaltaisia oikeudellisia tehtäviä. Parlamentit säätävät ja muuttavat lakeja, mutta testamenttia ei voi muuttaa, ellei se ole selvästi vanhentunut. Tuolloin tästä ongelmasta ei puhuttu kovin paljon, koska Norjan parlamentti katsoi, että sen oli toimittava nopeasti, jotta rahat eivät häviäisi oikeustaisteluissa. Parlamentti suostui myöntämään rauhanpalkinnon 26. huhtikuuta 1897, ja 5. elokuuta 1897 se laati säännöt siitä, ketkä voitiin valita Norjan Nobel-komiteaan.

Ensimmäinen rauhanpalkinto myönnettiin vuonna 1901 Henri Dunantille ja Frédéric Passylle. Aluksi komitea oli täynnä parlamentin aktiivisia jäseniä, ja sen mietinnöistä keskusteltiin joka vuosi parlamentin istunnoissa. Näitä yhteyksiä Norjan parlamenttiin heikennettiin myöhemmin niin, että komiteasta tuli itsenäisempi.

Nimi muutettiin Norjan Nobel-komiteasta Norjan parlamentin Nobel-komiteaksi (norjaksi: Det norske Stortings Nobelkomité) vuonna 1901, mutta se muutettiin takaisin vuonna 1977. Nyt parlamentin jäsenet eivät voi kuulua komiteaan, elleivät he ole ilmoittaneet lähiaikoina jättävänsä parlamenttia. Tällä hetkellä komiteassa on viisi henkilöä, jotka kaikki ovat jättäneet parlamentin.

Komitea koostuu kuitenkin edelleen pääasiassa poliitikoista. Vuonna 1903 esitetty ajatus valita lakiasiantuntija (Ebbe Hertzberg) hylättiin. Vuonna 1948 vaalijärjestelmää muutettiin siten, että valiokunnalla oli sama poliittinen kokoonpano kuin parlamentilla. Norjan työväenpuolue, jolla oli enemmistö paikoista Norjan parlamentissa, teki tämän muutoksen. Monet eivät pidä tästä muutoksesta, mutta valiokunta valitaan edelleen tällä tavalla. On ehdotettu, että valiokunnassa olisi myös muita kuin norjalaisia jäseniä, mutta näin ei ole koskaan tapahtunut.

Norjan Nobel-komiteaa auttaa Norjan Nobel-instituutti, joka perustettiin vuonna 1904. Komitea saattaa saada yli sata erilaista nimeä palkinnon saajaksi. Se pyytää Nobel-instituuttia joka vuosi helmikuussa tutkimaan noin kahtakymmentä mahdollista voittajaa.

Nobel-instituutin johtaja on myös Norjan Nobel-komitean sihteeri. Tällä hetkellä tätä tehtävää hoitaa Geir Lundestad. Thorbjørn Jagland on ollut Norjan Nobel-komitean johtaja vuodesta 2009.

 
Norjan Nobel-komitean kokoushuone  

Ihmiset

Jäsenet (lokakuussa 2009)

• Thorbjørn Jagland (puheenjohtaja, s. 1950), entinen kansanedustaja ja Stortingin puheenjohtaja sekä työväenpuolueen entinen pääministeri, Euroopan neuvoston nykyinen pääsihteeri. Norjan Nobel-komitean jäsen ja puheenjohtaja vuodesta 2009.
• Kaci Kullmann Five (varapuheenjohtaja, s. 1951), entinen kansanedustaja ja konservatiivipuolueen ministeri. Norjan Nobel-komitean jäsen vuodesta 2003, varapuheenjohtaja vuodesta 2009.
• Sissel Rønbeck (s. 1950), varajohtaja, Norjan kulttuuriperintöosasto (Riksantikvaren), entinen kansanedustaja ja työväenpuolueen ministeri. Norjan Nobel-komitean jäsen vuodesta 1994.
• Inger-Marie Ytterhorn (s. 1941), edistyspuolueen entinen kansanedustaja. Norjan Nobel-komitean jäsen vuodesta 2000.
• Ågot Valle (s. 1945), entinen vasemmistoliiton kansanedustaja. Norjan Nobel-komitean jäsen vuodesta 2009.