Paavi Aleksanteri III (Orlando Bandinelli) — paavi 1159–1181

Paavi Aleksanteri III (latinaksi Alexander Tertius; noin 1100 – 30. elokuuta 1181), syntyjään Orlando Bandinelli, oli italialainen roomalaiskatolisen kirkon pappi ja 171. paavi, joka toimi paavina vuosina 1159–1181.

Varhainen elämä ja uran alku

Orlando Bandinelli syntyi todennäköisesti noin vuonna 1100, mahdollisesti Sienanseudulla. Hän sai koulutuksensa kirkon palveluksessa ja toimi ennen paaviksi tuloaan eri kirkollisissa virkatehtävissä, muun muassa piispan- ja kardinaalivirkoihin liittyvissä tehtävissä. Bandinelli oli tunnettu oikeustajustaan ja kirjallisesta tuotannostaan, mikä vahvisti hänen asemaansa piispainkokouksissa ja paavin hoviin liittyvissä asioissa.

Paavinvalinta ja skisma

Aleksanteri valittiin paaviksi vuonna 1159. Valinta oli kiistanalainen: keisari Friedrich I Barbarossan kannattajat tukivat omaa vastavaaliaan, mistä seurasi pitkä skisma ja useiden niin sanottujen antipapien nousu, kuten Victor IV, Paschalis III ja Callixtus III. Vaikka skisma jakoi kristillisen maailman, Aleksanterin auktoriteetti vahvistui vähitellen, kun yhä useammat eurooppalaiset valtiot ja kirkolliset tahot tunnustivat hänet lailliseksi paaviksi.

Suhde keisari Barbarossaan ja Venetsian sopimus

Aleksanteri III oli keskeinen vastavoima keisarillisen valtaohjelman edessä. Pitkän jännityksen ja aseellisen paineen jälkeen syntyi merkittävä käänne vuonna 1177, kun paavin edustajat ja keisari Friedrich I solmivat neuvottelut Venetsiassa. Venetsian sopimus auttoi lopettamaan osan skismasta ja palauttamaan paavin aseman läntisessä kirkossa.

Thomas Becket ja kanonisaatio

Aleksanteri oli läheisessä yhteydessä Canterburyssa murhatun arkkipiispa Thomas Becketin tapaukseen. Becketin kuolema vuonna 1170 sai laajaa huomiota, ja Aleksanteri kanonisoiti Thomasin pyhimykseksi vuonna 1173. Tämä vahvisti paavin moraalista ja hengellistä valtaa suhteessa maallisiin hallitsijoihin.

Kolmas lateraanikonsiili 1179 ja kirkolliset uudistukset

Aleksanterin pontifikaatin aikana pidettiin vuonna 1179 merkittävä Kolmas lateraanikonsiili (Lateran III). Konsiilissa säädettiin useita kirkon tehtäviä ja järjestystä koskevia uudistuksia, muun muassa:

• selvennettiin ja vahvistettiin paavinvaalin menettelyä (vaatimuksena kahden kolmasosan enemmistö kardinaalien keskuudessa),
• käsiteltiin simoniaa ja kirkollisen moraalin vaatimuksia,
• vahvistettiin toimenpiteitä harhaoppisuutta vastaan ja määriteltiin papiston kelpoisuusvaatimuksia.

Oikeudellinen ja kirkollinen perintö

Aleksanteri III:n kirjeet, dekretaalit ja päätökset vaikuttivat voimakkaasti keskiajan kanoniseen oikeuteen. Hänen pontifikaattinsa aikana syntyi laaja aineisto, joka myöhemmin otettiin osaksi kanonista kirjallisuutta ja vaikutti kirkon oikeudelliseen järjestelmään. Aleksanteri korosti paavin ylivaltaa kirkollisissa asioissa ja pyrki turvaamaan kirkon itsenäisyyden maallisista hallitsijoista.

Kuolema ja perintö

Aleksanteri III kuoli 30. elokuuta 1181. Hänen pitkä ja tapahtumarikas pontifikaattinsa aikaa leimasi taistelu maallisen vallan kanssa, kirkolliset uudistukset ja oikeudellis-tieteellinen työ, jotka vahvistivat paavin asemaa keskiajalla. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä 1100-luvun paaveista, jonka päätöksillä oli pitkäaikaisia seurauksia katolisen kirkon rakenteelle ja kanoniselle oikeudelle.

Hae kirjaimella