Henrik II (1154–1189) — Englannin kuningas, Anjoun ja Normandian herttua
Tutustu Henrik II:een (1154–1189) — voimakas Englannin kuningas ja Anjoun sekä Normandian herttua, joka uudisti oikeusjärjestelmän, laajensi valtakuntaansa ja vaikutti keskiajan Eurooppaan.
Englannin Henrik II, joka tunnettiin myös nimellä Henrik II Curtmantle (Le Mans, Ranska, 5. maaliskuuta 1133 - Chinon, Ranska, 6. heinäkuuta 1189), oli merkittävä keski-ajan hallitsija. Hän oli muun muassa Anjoun kreivi, Mainen kreivi, Normandian herttua, Akvitanian herttua, Gascognen herttua, Nantesin kreivi, Irlannin herra ja hallitsi eri aikoina osia Walesista, Skotlannista ja Länsi-Ranskasta. Hän huolehti yhtä lailla valtakiinteyksistä sekä Ranskassa että Englannissa, ja hänen valtakuntansa laajuus joskus kuvataan nimellä angevinksi imperiumiksi.
Henrik oli Anjoun kreivin Geoffrey V:n ja keisarinna Matildan poika. Vuonna 1152 hän avioitui merkittävän perinnön tuoneen Akvitanian Eleanorin kanssa; avioliitto liitti hänen hallintaansa suuren osan Länsi-Ranskaa. Sopimus valtaistuimesta tehtiin vuonna 1153, ja hän nousi Englantia hallitsemaan Stephen I:n kuoltua vuonna 1154. Hän oli kieliltään ja koulutukseltaan tyypillinen aikansa korkea-arvoinen ritari: perhe oli kotoisin Normandiasta, joten hän ei koskaan oppinut englannin kieltä, vaan puhui normannien ranskaa ja sujuvasti latinaa, jonka avulla hän hoiti hallinnolliset asiakirjat ja lakiasiat.
Hallinto ja oikeusreformit
Henrikin valtakaudelle oli ominaista valtakunnan keskittäminen ja hallinnon tehostaminen. Hän vähensi suurten vapaaherrojen itsenäisyyttä ja vahvisti kuninkaallista oikeutta. Vuonna 1166 hän esimerkiksi otti käyttöön valamiesoikeudenkäynnin ja muita menettelyjä, jotka veivät oikeudenkäyntejä yhä enemmän kuninkaan tuomioistuinten piiriin. Hän perusti vakituisia kiertäviä kuninkaallisia tuomareita (justices in eyre), laajensi kirjoitettujen writ-määräysten käyttöä ja kehitti verotuksen sekä rahoituksen järjestelmiä, kuten pukinmaksun (scutage), joka korvasi sotapalveluksen rahamaksulla. Nämä uudistukset loivat pohjaa myöhemmälle englantilaiselle oikeuskäytännölle.
Riita arkkipiispa Thomas Becketin kanssa
Yksi Henrik II:n valtakauden tunnetuimmista kiistakysymyksistä oli väliintulo kirkon ja valtavallan suhteeseen. Henrik pyrki rajaamaan kirkon erioikeuksia ja saamaan papiston myös kuninkaallisen oikeuden alaisuuteen, minkä hän yritti muotoilla mm. niin kutsutuissa Constitutions of Clarendon - määräyksissä vuonna 1164. Tämä johti jyrkkään vastakkainasetteluun arkkipiispa Thomas Becketin kanssa. Becket vastusti kuninkaan vaatimuksia, joutui maanpakoon ja palattuaan Englantiin hänen ja kuninkaan välinen kiista kärjistyi. Vuonna 1170 Becketin murha katedraalissa ja siitä seurannut julkinen paheksunta jättivät arvet Henrikin maineeseen; Henrik joutui lopulta tekemään julkisen katumuksen ja sovinnon kirkon kanssa.
Perhesuhteet, kapinat ja valtataistelut
Henrikin perhe-elämä oli täynnä valtataisteluita. Hänellä ja Eleanorlla oli useita lapsia, joista tunnetuimmat ovat kuninkaaksi myöhemmin noussut Rikhard ja myöhempi kuningas Johannes. Lisäksi heidän lapsiaan olivat mm. vanhin poika Henry (ns. Henry the Young King), Geoffrey ja useita tyttäriä, joita käytettiin liittojen solmimiseen.
Perheen jännitteet purkautuivat avoimeksi kapinaksi vuosina 1173–1174, jolloin Henriğin nuorempi sukupolvi (ml. hänen pojat) kääntyi häntä vastaan ja sai tukea Ranskan kuninkaalta. Kapina järkytti kuninkaallista valtaa mutta kukistettiin lopulta. Myöhemmät vuosikymmenet toivat lisää ristiriitoja, kun Henrikin pojat kilpailivat isänsä perinnöstä ja alueellisesta vallasta.
Irlanti ja ulkopolitiikka
Henrik laajensi vaikutusvaltaansa myös Irlantiin. Vuonna 1171 hän lähti Irlantiin ja sai osittain paikallisten johtajien tunnustuksen, mikä loi pohjaa myöhemmälle normannivallankäynnille saarella. Irlannista kehittyi ajan myötä kuninkaan sidonnainen alue, jonka hallintaan liittyi niin sotilaallisia retkiä kuin linnoitusten perustamista.
Lopun vuodet ja perintö
Henrikin viimeiset vuodet kuluivat jatkuvissa sodissa ja neuvotteluissa, sekä perhesuhteiden vaikeuksissa. Hän kuoli Chinonissa 6. heinäkuuta 1189, sodan keskellä ja ilman sujuvaa rauhaa perintökiistoille. Kuoleman jälkeen valtakunta siirtyi lopulta pojalle Rikhardlle, mutta Henrikin jättämä laaja maallinen imperiumi alkoi pian hajota sisäisten ristiriitojen ja ranskalaisten kuninkaan toimintojen vuoksi.
Henrikin merkitys historiassa on kaksinainen: hän kehitti keskiaikaista hallintoa ja oikeusjärjestelmää siten, että niiden vaikutus näkyy pitkälle myöhempään Englannin lainsäädäntöön, mutta hänen valtakuntansa synty ja hajoaminen myös osoittavat maakuntien, sukujen ja kirkon välisen vallankäytön monimutkaisuuden keskiajalla. Hänet muistetaan taitavana mutta myös kiistellyn hallitsijana, jonka toimet muovasivat pysyvästi sekä Englannin että Länsi-Ranskan poliittista maisemaa.
Henrik II, Englannin kuningas
Vaikutus lakiin ja järjestykseen
Henryllä oli valtava vaikutus Law and Orderiin. Henrik oli tyytymätön siihen, että lakia ei sovellettu samalla tavalla kaikkialla Englannissa, ja hänen tekemänsä muutokset auttoivat kehittämään common lawa. Näin lakeja sovellettiin samalla tavalla kaikissa kaupungeissa ja kylissä, jotta kaikkia kohdeltaisiin samalla tavalla ja oikeudenmukaisesti. Tätä varten Henrik teki useita muutoksia:
- Perustetaan tuomareita, jotka kiertävät ympäri maata ja tuomitsevat lain rikkomisesta syytettyjen ihmisten tapauksia. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki rikokset tuomitsi kuningas tai hänen tuomarinsa, eivätkä paikalliset ihmiset, jotka saattoivat olla puolueellisia tai vaikuttuneita.
- Sallii tuomareiden kerätä pienistä rikoksista tuomituista rangaistuksista saadut sakot, jotka annettiin sitten kuninkaalle.
- Luotu valamiesoikeudenkäynti. Tämä tarkoitti sitä, että joukko paikallisia miehiä, yleensä 12, tuomitsi rikoksesta syytetyn henkilön tapauksen. Jos he uskoivat, että hän oli syyllinen, häntä rangaistiin, ja jos he uskoivat, että hän oli syytön, hänet vapautettiin.
Valamiesoikeudenkäynnistä tuli turvallisempi vaihtoehto oikeudenkäynneille, jotka saattoivat johtaa loukkaantumiseen tai kuolemaan. Vuonna 1215, kun paavi Innocentius III kielsi pappeja valvomasta oikeudenkäyntejä, valamiesoikeudenkäynneistä tuli yleisin tapa tuomita rikollisia.
Yksi suurista tapahtumista Henrikin hallitsijan aikana oli Thomas Becketin surmaaminen. Henrik ja Becket olivat vanhoja ystäviä, jotka ajautuivat riitoihin, kun Becketistä tuli Canterburyn arkkipiispa. Heidän kiistansa koski kirkon roolia Englannissa. Becket yritti lisätä kirkollisten tuomioistuinten valtaa, joka oli menettänyt valtaansa, kun Henrik oli tehnyt suuria muutoksia oikeusjärjestelmään. Neljä ritaria surmasi Becketin Canterburyn katedraalissa. Legendan mukaan ritarit olivat kuulleet Henrikin sanovan: "Kuka hankkiutuu eroon tästä myrskyisästä (kapinallisesta) papista?".
Henrikin ensimmäinen poika, Vilhelm, Poitiersin kreivi, kuoli vauvana. Vuonna 1170 Henrikin ja Eleanorin viisitoistavuotias poika Henrik kruunattiin kuninkaaksi (toinen syy siihen, että Henrik riiteli Thomas Becketin kanssa, joka ei hyväksynyt Henrikin kruunaamista). Nuori Henrik ei koskaan hallinnut, eikä häntä mainita Englannin kuninkaiden ja kuningattarien luettelossa; hänet tunnettiin nimellä Nuori Henrik, jotta häntä ei sekoitettaisi veljenpoikaansa Henrik III:een.
Henrikillä ja hänen vaimollaan Eleanor Akvitanialaisella oli viisi poikaa ja kolme tytärtä: William, Henry, Richard, Geoffrey, John, Matilda, Eleanor ja Joan. Henrik yritti viedä Eleanorilta (ja heidän pojaltaan Rikhardilta) maat. Tämä johti konfliktiin toisaalta Henrikin ja toisaalta hänen vaimonsa ja poikiensa välillä.
Henrikillä oli myös monia avioliiton ulkopuolisia lapsia, muun muassa William de Longespee, Salisburyn jaarli, jonka äiti oli Norfolkin kreivitär Ida, Yorkin arkkipiispa Geoffrey, joka oli Ykenai-nimisen naisen poika, Durhamin piispa Morgan ja Barkingin abbedissa Matilda.
Henrikillä oli jatkuvia kamppailuja ja taisteluita Ranskan kuningasta Ludvig VII:tä vastaan, mutta hänellä oli myös monia konflikteja oman vaimonsa ja poikiensa kanssa. Hänen lailliset lapsensa olivat hänen mukaansa "todellisia äpäröitä". Kun he eivät taistelleet toisiaan vastaan, he taistelivat Henrikiä vastaan. Ensin Rikhard ja nuori Henrik taistelivat isäänsä vastaan saadakseen haltuunsa maita, jotka heille oli luvattu. He kärsivät tappion ja saivat kovat sakot. Myöhemmin Eleanor ja nuori Henrik johtivat sisällissotaa kuningas Henrikiä vastaan (1173/74). Tämänkin Henrik voitti, juuri ja juuri. Rikhard kukisti Henrikin lopulta Anjoun taisteluissa (1189). Rikhardilla oli apunaan Filip II, joka oli nyt Ranskan kuningas.
Heikko, sairas ja kaikkien muiden paitsi aviottoman poikansa hylkäämä Henrik kuoli Ranskassa vuonna 1189 56-vuotiaana. Hän hallitsi 35 vuotta, ja hänen seuraajakseen tuli Richard.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Englannin Henrik II?
V: Englannin Henrik II, joka tunnettiin myös nimellä Henrik II Curtmantle, oli Anjoun kreivi, Mainen kreivi, Normandian herttua, Akvitanian herttua, Gascognen herttua, Nantesin kreivi, Irlannin herra ja hallitsi osia Walesista, Skotlannista ja Länsi-Ranskasta. Hän oli Geoffrey V:n ja keisarinna Matildan poika.
Kysymys: Milloin hän meni naimisiin Eleanorin kanssa?
V: Hän avioitui Eleanorin kanssa vuonna 1152.
K: Mitä kieltä hän puhui?
V: Hänen perheensä oli tullut Normandiasta vuonna 1066, joten he puhuivat normannien ranskaa. Hän oli kuitenkin älykäs ja hyvin koulutettu, joten hän puhui sujuvasti latinaa, jota koulutetut ihmiset käyttivät Euroopassa tuohon aikaan.
K: Miten hän nousi valtaistuimelle?
V: Hänen perimästään Englannin valtaistuimelle sovittiin vuonna 1153, ja hän nousi lopulta valtaistuimelle Tapan I:n kuoltua vuonna 1154.
K: Mitä taisteluita hänen lapsensa kävivät?
V: Hänen lapsiinsa kuuluivat tulevat kuninkaat Richard, joka myöhemmin johti monia taisteluita, ja John.
K: Mitä valtaa Henrik vähensi valtakautensa aikana? V: Hallituskautensa aikana Henrik vähensi vapaaherrojen valtaa, josta oli tullut hyvin vaikutusvaltainen Tapanin valtakaudella.
K: Minkä lain Henrik otti käyttöön valtakautensa aikana? V: Vuonna 1166 Henrik otti hallituskautensa aikana käyttöön valamiesoikeudenkäynnin.
Etsiä