Henrik II (Englanti)

Vaikutus lakiin ja järjestykseen

Henryllä oli valtava vaikutus Law and Orderiin. Henrik oli tyytymätön siihen, että lakia ei sovellettu samalla tavalla kaikkialla Englannissa, ja hänen tekemänsä muutokset auttoivat kehittämään common lawa. Näin lakeja sovellettiin samalla tavalla kaikissa kaupungeissa ja kylissä, jotta kaikkia kohdeltaisiin samalla tavalla ja oikeudenmukaisesti. Tätä varten Henrik teki useita muutoksia:

• Perustetaan tuomareita, jotka kiertävät ympäri maata ja tuomitsevat lain rikkomisesta syytettyjen ihmisten tapauksia. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki rikokset tuomitsi kuningas tai hänen tuomarinsa, eivätkä paikalliset ihmiset, jotka saattoivat olla puolueellisia tai vaikuttuneita.
• Sallii tuomareiden kerätä pienistä rikoksista tuomituista rangaistuksista saadut sakot, jotka annettiin sitten kuninkaalle.
• Luotu valamiesoikeudenkäynti. Tämä tarkoitti sitä, että joukko paikallisia miehiä, yleensä 12, tuomitsi rikoksesta syytetyn henkilön tapauksen. Jos he uskoivat, että hän oli syyllinen, häntä rangaistiin, ja jos he uskoivat, että hän oli syytön, hänet vapautettiin.

Valamiesoikeudenkäynnistä tuli turvallisempi vaihtoehto oikeudenkäynneille, jotka saattoivat johtaa loukkaantumiseen tai kuolemaan. Vuonna 1215, kun paavi Innocentius III kielsi pappeja valvomasta oikeudenkäyntejä, valamiesoikeudenkäynneistä tuli yleisin tapa tuomita rikollisia.

Yksi suurista tapahtumista Henrikin hallitsijan aikana oli Thomas Becketin surmaaminen. Henrik ja Becket olivat vanhoja ystäviä, jotka ajautuivat riitoihin, kun Becketistä tuli Canterburyn arkkipiispa. Heidän kiistansa koski kirkon roolia Englannissa. Becket yritti lisätä kirkollisten tuomioistuinten valtaa, joka oli menettänyt valtaansa, kun Henrik oli tehnyt suuria muutoksia oikeusjärjestelmään. Neljä ritaria surmasi Becketin Canterburyn katedraalissa. Legendan mukaan ritarit olivat kuulleet Henrikin sanovan: "Kuka hankkiutuu eroon tästä myrskyisästä (kapinallisesta) papista?".

Henrikin ensimmäinen poika, Vilhelm, Poitiersin kreivi, kuoli vauvana. Vuonna 1170 Henrikin ja Eleanorin viisitoistavuotias poika Henrik kruunattiin kuninkaaksi (toinen syy siihen, että Henrik riiteli Thomas Becketin kanssa, joka ei hyväksynyt Henrikin kruunaamista). Nuori Henrik ei koskaan hallinnut, eikä häntä mainita Englannin kuninkaiden ja kuningattarien luettelossa; hänet tunnettiin nimellä Nuori Henrik, jotta häntä ei sekoitettaisi veljenpoikaansa Henrik III:een.

Henrikillä ja hänen vaimollaan Eleanor Akvitanialaisella oli viisi poikaa ja kolme tytärtä: William, Henry, Richard, Geoffrey, John, Matilda, Eleanor ja Joan. Henrik yritti viedä Eleanorilta (ja heidän pojaltaan Rikhardilta) maat. Tämä johti konfliktiin toisaalta Henrikin ja toisaalta hänen vaimonsa ja poikiensa välillä.

Henrikillä oli myös monia avioliiton ulkopuolisia lapsia, muun muassa William de Longespee, Salisburyn jaarli, jonka äiti oli Norfolkin kreivitär Ida, Yorkin arkkipiispa Geoffrey, joka oli Ykenai-nimisen naisen poika, Durhamin piispa Morgan ja Barkingin abbedissa Matilda.

Henrikillä oli jatkuvia kamppailuja ja taisteluita Ranskan kuningasta Ludvig VII:tä vastaan, mutta hänellä oli myös monia konflikteja oman vaimonsa ja poikiensa kanssa. Hänen lailliset lapsensa olivat hänen mukaansa "todellisia äpäröitä". Kun he eivät taistelleet toisiaan vastaan, he taistelivat Henrikiä vastaan. Ensin Rikhard ja nuori Henrik taistelivat isäänsä vastaan saadakseen haltuunsa maita, jotka heille oli luvattu. He kärsivät tappion ja saivat kovat sakot. Myöhemmin Eleanor ja nuori Henrik johtivat sisällissotaa kuningas Henrikiä vastaan (1173/74). Tämänkin Henrik voitti, juuri ja juuri. Rikhard kukisti Henrikin lopulta Anjoun taisteluissa (1189). Rikhardilla oli apunaan Filip II, joka oli nyt Ranskan kuningas.

Heikko, sairas ja kaikkien muiden paitsi aviottoman poikansa hylkäämä Henrik kuoli Ranskassa vuonna 1189 56-vuotiaana. Hän hallitsi 35 vuotta, ja hänen seuraajakseen tuli Richard.