Paavi Benedictus IX (n.1012–1056) – paavi kolmesti 1032–1048

Tutustu paavi Benedictus IX:n epätavalliseen uraan: roomalainen paavi, joka toimi kolmesti vuosina 1032–1048 — tarina vallasta, perhesuhteista ja kirkon murroksesta.

Paavi Benedictus IX (lat. Benedictus Nonus; n. 1012–1056), syntyjään Teofilatto eli Theophylactus Tusculumista, kuului vaikutusvaltaiseen Tusculumin aatelissukuun, jonka jäseniä olivat myös aiemmat paavit. Hän oli roomalaiskatolisen kirkon italialainen pappi ja toimi paavina kolmessa erillisessä jaksossa 1032–1048 välisenä aikana. Häntä on eri lähteissä luettu myös 146. paaviksi, mutta paavien numerointi vaihtelee, koska tuon ajan paavivalintojen ja vastakkaisten vaatimusten vuoksi luetteloissa on eroja.

Elämä ja tausta

Teofilatto syntyi arviolta noin vuonna 1012 ja oli Tusculumin suvun jäsen. Tusculumin suku hallitsi merkittävää poliittista ja kirkollista vaikutusvaltaa antiikin Rooman ja keskiajan välimaastossa. Teofilatto valittiin paaviksi hyvinkin nuorena — nykytutkimukset arvioivat iäksi hiukan alle kaksikymmentä vuotta — mistä seurasi paljon kritiikkiä ja epäilyjä hänen kypsyydestään tehtävään.

Kolme paavakautta ja poliittinen sekasorto

Benedictus IX:n paavakausi oli epävakaa ja täynnä ristiriitaisia vaatimuksia. Hänen paavuutensa jaettiin pääpiirteissään kolmeen ajanjaksoon: ensimmäinen kausi alkoi vuonna 1032 ja päättyi, kun hänet syrjäytettiin tai pakotettiin eroamaan 1044–1045; lyhyt palautuminen vuoden 1045 aikana; ja viimeinen kausi 1047–1048. Tämän lisäksi samaan aikaan esiintyi muita pappeja ja vastapaaveja, kuten Sylvester III, ja myöhemmin paavien valintaan puuttui myös Saksan keisari Henrik III.

Syytökset ja paavinviran myyminen

Benedictus IX:n nimeen on liitetty useita vakavia syytöksiä: moraalittomuus, vallan väärinkäyttö ja simonia eli kirkollisten virkojen tai etuoikeuksien kaupallinen myyminen. Vuoden 1045 tienoilla hänen väitetään myyneen paavinviran Johannekselle Grazianukselle, joka otti nimekseen Gregorius VI. Tapahtuma johti laajaan skandaaliin ja lisäsi halua puuttua Rooman tilanteeseen sekä kirkollista uudistusliikettä tukeneiden voimien että maallisten valtiaiden keskuudessa.

Sutrin kirkolliskokous ja viimeinen vaihe

Keisari Henrik III puuttui tilanteeseen ja kutsui koolle kokouksen Sutriin (vuonna 1046), jossa kilpailijat, mukaan lukien Sylvester III ja Benedictus IX, todettiin sopimattomiksi jatkamaan. Gregorius VI luopui virasta. Seurasi keisarin tukema valinta, jolloin Suidger Bambergilainen valittiin paaviksi nimellä Klemetti II (Clemens II). Benedictus IX yritti palata valtaan myöhemmin (1047–1048), mutta hänet lopulta karkotettiin ja hän vietti viimeiset elinvuotensa pääosin Tusculumissa, kuollen noin vuonna 1056.

Perintö

Benedictus IX:n paavius jäi historiaan esimerkkinä aikakauden kirkollisesta korruptiosta, aatelissukujen valtapolitiikasta ja siitä, kuinka maalliset voimat saattoivat vaikuttaa paavinvalintaan. Hänen aikansa konflikteista nousi osaltaan paavivallan uudistusajatus, joka myöhemmin johdatti niin kutsuttuun gregoriaaniseen reformaation ja voimakkaampiin toimenpiteisiin simonian ja epäpuhdasta vaalimenettelyä vastaan.

Nykyhistoriografia korostaa, että monissa yksityiskohdissa lähteet ovat ristiriitaisia ja osin sensaatiomaisia, joten Benedictus IX:n elämästä ja toimista ei aina ole yksiselitteistä kuvaa.

Hae kirjaimella