Robert Falcon Scott (1868–1912) — brittiläinen meriupseeri ja etelänaparetkeilijä
Robert Falcon Scott (1868–1912) — brittiläinen meriupseeri ja etelänaparetkeilijä, Discovery- ja Terra Nova -retkien johtaja; traaginen tutkimusmatka Etelämantereelle.
Kapteeni Robert Falcon Scott CVO, RN (6. kesäkuuta 1868 - 29. maaliskuuta 1912) oli englantilainen kuninkaallisen laivaston upseeri ja tutkimusmatkailija, joka kuoli etelänavalle suuntautuneella tutkimusmatkalla. Hänet tunnetaan laajalti nimellä Etelämantereen Scott, joka on vuonna 1948 julkaistun elokuvan nimi.
Scott johti kahta retkikuntaa Etelämantereelle: Discovery-retkikuntaa vuosina 1901-04 ja epäonnekasta Terra Nova -retkikuntaa vuosina 1910-13. Ennen nimittämistään Discovery-retkikunnan johtajaksi Scott oli noudattanut tavanomaista laivastoupseerin uraa rauhanajan viktoriaanisessa Britanniassa, jossa kunnianhimoiset upseerit etsivät kiihkeästi urakehitysmahdollisuuksia.
Mahdollisuus henkilökohtaiseen kunniaan sai Scottin hakeutumaan Discoveryn komentajaksi. Hänen nimensä yhdistettiin Etelämantereeseen, joka oli hänen työalansa elämänsä viimeiset kaksitoista vuotta.
Varhaiselämä ja laivastoura
Robert Falcon Scott syntyi Plymouthissa vuonna 1868. Hän liittyi kuninkaalliseen laivastoon nuorena, sai koulutuksensa merisotilaaksi ja eteni urallaan kunnioitettuun asemaan. Scott tunnettiin kurinalaisuudestaan, johtajuudestaan ja vahvasta velvollisuudentunteestaan. Laivastossa hän osallistui eri tehtäviin, mutta kiinnitti huomiota erityisesti tutkimusmatkailuun, joka tarjosi mahdollisuuden sekä seikkailuun että tieteellisiin saavutuksiin.
Discovery-retkikunta (1901–1904)
Discovery-retkikunta oli Scottin ensimmäinen suuri etelänaparetki. Laiva RRS Discovery toi retkikunnan Etelämantereelle, missä he perustivat tukikohdan ja tekivät laajoja tutkimuksia. Retkikunta saavutti tuolloin tuon ajan ennätyksellisen etelän leveyden ja paljasti runsaasti uutta tietoa alueen geologiasta, ilmastosta, eläimistöstä ja magneettisista ilmiöistä. Retkikunnan aikana esiin nousi myös ristiriitoja ihmisten ja olosuhteiden kanssa; esimerkiksi Ernest Shackleton erosi retkikunnasta ennen sen loppua ja myöhemmin johti omaa retkikuntaansa.
Discovery-retkikunta perusti mm. hut-rakenteita ja keräsi runsaasti näytteitä, jotka olivat tärkeitä myöhemmälle tutkimukselle. Retkikunnan tieteelliset tulokset lisäsivät ymmärrystämme Etelämantereesta ja vakiinnuttivat Scottin aseman merkittävänä naparetkeilijänä.
Terra Nova -retkikunta (1910–1913) ja Etelänavan saavuttaminen
Terra Nova -retkikunta oli laajempi ja kunnianhimoisempi yritys. Scott halusi saavuttaa etelänavan ja toteuttaa samanaikaisesti laajan tieteellisen ohjelman. Retkikunta käytti monipuolisia kulkuvälineitä: moottoroituja kelkkoja, laamoja ja koiria sekä miehillä vedettäviä kelkkoja. Käytännöt ja varustelu aiheuttivat myöhemmin paljon keskustelua: osa tutkijoista on arvostellut modaliteettivalintoja (mm. hevosten ja moottoreiden käyttöä ja koirien hyödyntämättä jättämistä tehokkaammin), jotka saattoivat vaikuttaa matkan lopputulokseen.
Scottin ja hänen miehistönsä saapuivat Etelänavalle 17. tammikuuta 1912, mutta löysivät norjalaisen Roald Amundsenin käyneen siellä 14. joulukuuta 1911. Amundsen oli siten voittanut ns. kilpailun napareitillä. Scottin paluumatka oli raskas: yksi retkikunnan jäsenistä, Edgar Evans, menehtyi jo aiemmin, ja muiden terveydentila heikkeni nopeasti. Lawrence Oates teki kuuluisan uroteon 16.–17. maaliskuuta 1912, kun hän poistui teltasta toivoen pelastavansa kameransa jäätyvien toveriensa hengen — hän ei palannut. Scott, Edward Wilson ja Henry Bowers jatkoivat, mutta he eivät selviytyneet. Heidän kuolemansa tapahtui paluumatkalla ja heidän viimeiset päiväkirjamerkintänsä löytyivät myöhemmin paluumatkalla olleen etsijäryhmän toimesta marraskuussa 1912.
Kuolema ja löydöt
Scottin ja hänen toveriensa ruumiit sekä retkikunnan päiväkirjat ja tieteelliset näytteet löydettiin myöhemmin samana vuonna. Löytö toi julkisuuteen koskettavan kertomuksen kärsimyksestä, sitoutumisesta ja tieteellisestä päättäväisyydestä. Scottin viimeiset päiväkirjamerkinnät antoivat yksityiskohtaista tietoa olosuhteista, retkikunnan päätöksistä ja tuntemuksista viimeisinä päivinä.
Perintö ja arvioinnit
- Julkkis ja kansallinen sankari: Ennen kaikkea Scottista tuli Britannian kansallinen surun ja ihailun symboli. Hänen kuolemansa aiheutti laajaa joukkotunteiden purkausta ja muistojen vaalimista.
- Tieteellinen panos: Vaikka retkikunta epäonnistui tavoitteessaan olla ensimmäinen Etelänavalla, sen tieteelliset löydöt ja mittaukset olivat arvokkaita ja hyödynnettävissä myöhemmissä tutkimuksissa.
- Kriittinen arviointi: Myöhemmät tutkijat ja historioitsijat ovat analysoineet Scottin johtamistapaa, varustelua ja retkisuunnitelmia kriittisesti. Keskustelu liittyy mm. päätöksiin varusteiden, kulkuvälineiden ja tavaroiden jakamisesta sekä logistiikan suunnitteluun ankarissa olosuhteissa.
- Muistomerkit ja kulttuurivaikutus: Scottin kunniaksi on pystytetty muistomerkkejä ja museoita; hänen tukikohdistaan, kuten Scottin hut (esim. Discoveryn tukikohta ja myöhemmin Cape Evansin Scottin hut), on tullut historiallisia kohteita. Scottin retket ovat myös inspiroineet lukemattomia kirjoja, elokuvia ja tutkimuksia.
Miksi Scott on edelleen tärkeä
Robert Falcon Scottin tarina yhdistää tutkimusinnon, ihmisyyden rajoja koettelevan selviytymistaistelun ja tieteellisen kiinnostuksen. Hänen elämäntyönsä muistuttaa siitä, miten vaativia ja riskialttiita suuret löytöretket olivat 1900-luvun alkupuolella sekä siitä, miten tutkimuksen ja henkilöstöjohtamisen valinnat voivat muokata sekä yksilöllistä että kansallista historiaa.
Artikkeliin voi halutessa lisätä tarkempia tietoja esim. retkikuntien jäsenistä, tieteenalakohtaisista löydöistä tai yksityiskohtaisesta kronologiasta. Scottin perintö on monitasoinen: hän on samanaikaisesti sankari, kiistanalainen johtaja ja merkittävä tiedonkerääjä Etelämantereen tuntemuksen laajentamisessa.
Scottin ryhmä otti tämän valokuvan itsestään käyttämällä narua sulkimen käyttämiseen 17. tammikuuta 1912, päivä sen jälkeen, kun he olivat huomanneet Amundsenin saavuttaneen navan ensimmäisenä.
Scottin (vihreä) ja Amundsenin (punainen) reitit etelänavalle vuosina 1911-1912.
Scott kirjoittaa päiväkirjaansa Cape Evansin majassa talvella 1911.
Terra Nova -retkikunta 1910-1913
Tämän toisen yrityksen aikana Scott johti viiden hengen ryhmää, joka saavutti etelänavan 17. tammikuuta 1912, mutta huomasi, että Roald Amundsenin norjalainen retkikunta oli päässyt sinne ensin. Paluumatkalla Scott ja hänen neljä toveriaan kuolivat uupumukseen, nälkään ja äärimmäiseen kylmyyteen. Hänen retkikuntansa traaginen kohtalo muistetaan yhä kaikkialla maailmassa.
Scottin johtajuus
Kuolemansa jälkeen Scottista tuli brittiläinen sankari. Hänen maineensa kärsi useista myöhemmin 1900-luvulla kirjoitetuista kirjoista. Vielä myöhemmin Scottin ansioita arvioitiin myönteisemmin. Pääsyynä retkikunnan epäonnistumiseen sanotaan nyt olleen poikkeuksellisen epäsuotuisa sää napapaluun loppupuolella.
Scott otti mukaan poneja, moottorikelkkoja ja tavallisia kelkkoja, joita hän ja hänen miehensä vetivät. Hän oli sitä mieltä, että ylikuormitettujen ja tapettujen eläinten määrä olisi pidettävä mahdollisimman pienenä, ja piti kilpailijansa Roald Amundsenin lähestymistapaa julmana. Amundsen puolestaan tappoi koiran toisensa jälkeen ruokkiakseen itsensä, miehensä ja loput koirat. Hän ei tuntenut siitä huonoa omaatuntoa. Ponit auttoivat matkustamaan osan matkasta napaan, mutta osa niistä oli niin itsepäisiä, että retkikunnan jäsenet, erityisesti Lawrence Oates, menettivät paljon energiaa, jota tarvittiin napalta palaamiseen. Moottorikelkat (jotka toimivat aluksi hyvin) jäätyivät lopulta. Koirat, joita oli 36, jäivät jäljelle viimeisellä yrityksellä navalle.
Yksi uudelleen esiin tullut seikka on se, että Scott antoi koirakuski Mearesille kirjalliset käskyt ennen lähtöään viimeiselle paalupaikkayritykselle. Käskyn mukaan koirat oli tuotava ylös kohti palaavaa ryhmää. Tätä käskyä täydennettiin siten, että Scott pyysi Atkinsonia tekemään samanlaisen yrityksen (Atkinson oli yksi niistä, joita ei valittu viimeisen yrityksen ryhmään). Kumpikaan näistä toimista ei kuitenkaan toteutunut.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli kapteeni Robert Falcon Scott?
A: Kapteeni Robert Falcon Scott oli Englannin kuninkaallisen laivaston upseeri ja tutkimusmatkailija.
K: Millä nimellä kapteeni Robert Falcon Scott tunnettiin?
V: Kapteeni Robert Falcon Scott tunnettiin laajalti nimellä Etelämantereen Scott, joka oli vuonna 1948 julkaistun elokuvan nimi.
K: Kuinka monta tutkimusmatkaa kapteeni Robert Falcon Scott johti Etelämantereelle?
V: Kapteeni Robert Falcon Scott johti kahta retkikuntaa Etelämantereelle: Discovery-retkikuntaa vuosina 1901-04 ja epäonnekasta Terra Nova -retkikuntaa vuosina 1910-13.
K: Millainen ura kapteeni Robert Falcon Scottilla oli ennen Discovery-retkikunnan johtamista?
V: Ennen kuin kapteeni Robert Falcon Scott nimitettiin Discovery-retkikunnan johtajaksi, hän oli tehnyt tavanomaisen laivastoupseerin uran rauhanajan viktoriaanisessa Britanniassa.
K: Miksi kapteeni Robert Falcon Scott haki Discoveryn komentajaksi?
V: Kapteeni Robert Falcon Scott hakeutui Discoveryn komentajaksi, koska hänellä oli mahdollisuus henkilökohtaiseen kunniaan.
K: Miten kapteeni Robert Falcon Scott liittyi Etelämantereeseen?
V: Kapteeni Robert Falcon Scottin nimi yhdistettiin Etelämantereeseen, joka oli hänen työalansa elämänsä viimeiset kaksitoista vuotta.
K: Miten kapteeni Robert Falcon Scott kuoli?
V: Kapteeni Robert Falcon Scott kuoli etelänavalle suuntautuneella tutkimusmatkalla.
Etsiä