Llewellyn Sherman Adams (8. tammikuuta 1899 – 27. lokakuuta 1986) oli yhdysvaltalainen poliitikko, joka nousi merkittävään rooliin sekä osavaltion että liittovaltion tasolla. Hän toimi New Hampshiren kuvernööri 6. tammikuuta 1949–1. tammikuuta 1953 ja myöhemmin Valkoisen talon organisaation keskeisenä henkilönä, kun hän oli Valkoisen talon esikuntapäällikkö 20. tammikuuta 1953–7. lokakuuta 1958. Hän oli Valkoisen talon toinen esikuntapäällikkö, ja presidentti Dwight D. Eisenhower nimitti Adamsin tähän tehtävään.
Ura ja tehtävänkuva Valkoisessa talossa
Adams toimi Eisenhowerin läheisenä neuvonantajana ja keskeisenä organisaattorina presidentin toiminnan keskuksessa. Esikuntapäällikkönä hänen tehtäviinsä kuului muun muassa pääsyn valvominen presidentille, hallinnon päivittäisten asioiden koordinointi ja eri osastojen sekä neuvonantajien työn ohjaus. Adamsista tuli nopeasti yksi Valkoisen talon vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, ja hänet tunnettiin tehokkaasta, tiukasta ja järjestelmällisestä työskentelytavastaan.
Goldfine‑kiista ja ero
Adamsin julkinen ura sai käänteen vuonna 1958, kun kävi ilmi, että hän oli vastaanottanut lahjoja liikemieheltä Bernard Goldfinelta ja tämän seurauksena joutui syytteiden ja tutkinnan kohteeksi liittyen mahdolliseen vaikutusvallan väärinkäyttöön. Kiistan seurauksena Adams kutsuttiin todistamaan kongressin kuultavaksi, ja julkinen paine johti hänen eroamiseensa esikuntapäällikön tehtävästä 7. lokakuuta 1958. Tapaus herätti laajaa huomioita Valkoisen talon etiikasta ja avasi keskustelun läpinäkyvyydestä ja avainvirkamiesten vastuusta.
Jälkeenpäin ja perintö
Eron jälkeen Adams vetäytyi pitkälti pois kansallisen politiikan eturintamasta ja palasi yksityiselämään. Hänen aikansa Valkoisessa talossa muistetaan sekä siitä, että hän toi toimistoon tiukan organisaation ja tehokkaan hallinnon, että siitä, että hänen eronsa korosti tarvetta tarkemmalle valvonnalle ja eettisille säännöille liittovaltion virkamiesten suhteen. Adams kuoli 27. lokakuuta 1986.