Richard Nixon | Yhdysvaltain 37. presidentti

Varhaiselämä, usko & kalifornialainen perintö

Nixon syntyi 9. tammikuuta 1913 perheensä kotona Yorba Lindassa, Kaliforniassa, Hannah ja Francis Nixonille. Hän on ainoa Kaliforniassa syntynyt presidentti. Hänet nimettiin kuningas Rikhard Leijonasydämen mukaan, ja hänet kasvatettiin kveekarina. Hänen veljensä Edward oli liikemies. Herbert Hoover oli ainoa toinen Yhdysvaltain presidentti, joka kuului kveekariuskontoon (sattumalta Hoover oli myös yksi kolmesta Kaliforniasta kotoisin olevasta presidentistä, joista yksi oli Nixon). Nixon varttui Whittierissä, Kaliforniassa. Hänen isänsä oli skotlantilais-irlantilaisia sukujuuria ja hänen äitinsä saksalaisia, englantilaisia ja irlantilaisia sukujuuria. Hän kävi Whittier High Schoolin, Whittier Collegen ja Duken yliopiston. Hän palveli laivastossa toisen maailmansodan aikana. Myöhemmin hän meni naimisiin Thelma Nixonin (myöhemmin Patricia Nixon) kanssa, ja heillä oli kaksi tytärtä, Tricia ja Julie.

Harvardin stipendi & Lisää

Nixon sai stipendin Harvardiin, mutta kieltäytyi auttamasta perhettään maatilalla. Nixon pääsi myös FBI:n palvelukseen. Hän oli hyvin tyytyväinen, mutta viime hetkellä hänet hylättiin budjettileikkausten vuoksi.

Varhainen poliittinen ura

Ura kongressissa

Kalifornian kongressiedustaja (1947-1950)

Nixon valittiin edustajainhuoneeseen vuonna 1946. Parlamentissa ollessaan hän oli jäsenenä House Un-American Activities Commissionissa, joka oli kongressiedustajista koostuva ryhmä, joka yritti paljastaa Yhdysvalloissa asuvia ihmisiä, jotka saattoivat olla kommunisteja.

Yhdysvaltain senaatti (1950-1953)

Myöhemmin hänet valittiin senaattoriksi vuonna 1950 hänen johdettuaan kiistanalaista kampanjaa Helen Gahagan Douglasia vastaan.

Varapuheenjohtaja (1953-1961)

Vuoden 1952 presidentinvaaleissa Dwight D. Eisenhower valitsi Nixonin varapresidentiksi. Nixonia syytettiin laittomien rahalahjoitusten vastaanottamisesta hänen kampanjaansa, ja jotkut halusivat Eisenhowerin valitsevan toisen varapresidentin, mutta Eisenhower valitsi silti Nixonin. Syytösten jälkeen Nixon piti puheen, jossa hän sanoi, että riippumatta siitä, mitä ihmiset syyttävät häntä laittomista kampanjan aikana saaduista rahoista, hän pitää silti yhden kampanjalahjan: koiransa nimeltä Checkers.

Republikaaninen puolue päätti pitää Nixonin varapresidenttiehdokkaana, ja kun Eisenhower voitti vaalit, Nixonista tuli Yhdysvaltain varapresidentti vuosina 1953-1961. Varapresidenttinä ollessaan hän oli hyvin kiireinen ja matkusti ympäri maailmaa esimerkiksi Etelä-Amerikkaan. Varapresidenttinä ollessaan hän kävi Neuvostoliitossa ja väitteli Neuvostoliiton johtajan Nikita Hruštšovin kanssa. Molemmat väittivät, että heidän maansa oli parempi.

Vuoden 1960 presidentinvaalit

Vuoden 1960 presidentinvaaleissa hän asettui ehdolle demokraattien John F. Kennedyä vastaan. Kennedyn odotettiin aluksi voittavan (koska hän voitti ensimmäisen televisiokeskustelun Nixonia vastaan), mutta vaalipäivän lähestyessä Nixon alkoi ottaa kiinni. Loppujen lopuksi Kennedy voitti, mutta vaalit olivat hyvin tiukat.

1962 Kalifornian kuvernöörinvaalit

Vuonna 1962 Nixon hävisi Kalifornian kuvernöörinvaalit Pat Brownille. Hävittyään Nixon sanoi: "Teillä ei ole enää Nixonia potkittavaksi, koska, hyvät herrat, tämä on viimeinen lehdistötilaisuuteni." Monet asiantuntijat päättelivät, että Nixonin poliittinen ura oli ohi.

1968 presidentinvaalit

Vuonna 1968 Richard Nixon voitti Hubert Humphreyn presidentinvaaleissa, ja hänestä tuli Yhdysvaltain presidentti vuonna 1969. Vaikka Humphrey hävisi niukasti kansanäänestyksen, hän hävisi valitsijakunnan murskaavasti, sillä hän voitti vain viisitoista osavaltiota.

Puheenjohtajuus, 1969-74

Nixon otti Vietnamin sodan haltuunsa Lyndon Johnsonilta ja jatkoi sitä strategialla, jonka mukaan Yhdysvaltain joukot vetäytyivät hitaasti, jotta etelävietnamilaiset joukot voisivat ottaa taistelut itse haltuunsa. Nixon pommitti salaa monia viholliskohteita Kambodžassa ja Pohjois-Vietnamissa samalla kun hän toi amerikkalaisia joukkoja kotiin, jotta Etelä-Vietnamin olisi helpompi voittaa. Kun hänen pommitustensa levittäminen Kambodžaan ja Laosiin tuli vuonna 1970 julki, se aiheutti Amerikassa suurempia mielenosoituksia kuin koskaan aiemmin, muun muassa Kent State -yliopistossa ja jopa Washingtonissa, jossa toukokuussa 1971 mielenosoitusten huipulla pidätettiin yli 12 000 ihmistä. Osittain vastustuksen määrän vuoksi Nixon nopeutti joukkojen vetämistä ja lopetti kutsuntojen suorittamisen.

Nixon menestyi hyvin diplomatiassa (suhteita koskevat neuvottelut ulkomaisten maiden kanssa). Hän aloitti "liennytyspolitiikan", joka vähensi jännitteitä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä. Nämä kaksi maata tulivat toimeen keskenään ja allekirjoittivat sopimuksia, jotka rajoittivat ydinaseiden tuotantoa molempien osapuolten välillä. Nixon matkusti kommunistiseen Kiinaan ja solmi erittäin hyvät suhteet siihen. Sitä ennen Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä ei ollut juuri minkäänlaisia suhteita. Se avasi oven vuosikymmenten kaupankäynnille tulevaisuudessa, minkä vuoksi monet Yhdysvalloissa myytävät tavarat valmistettiin Kiinassa. Hänen diplomatiaansa Kiinan kanssa pidetään yhtenä hänen suurimmista saavutuksistaan. Myöhemmin presidentti Carterin aikana Yhdysvallat katkaisi suhteet Kiinan tasavaltaan ja tunnusti kommunistisen Kiinan, ei Taiwanin, Kiinan lailliseksi hallitukseksi.

Kotimaassa Nixon toteutti monia uudistuksia. Hän perusti ympäristönsuojeluviraston, tuki huumausaineiden vastaisia lakeja, rikollisuuden vastaisia lakeja ja syrjinnän vastaisia lakeja. Kun inflaatio (eli rahan arvo laskee ja hinnat nousevat) oli korkea, hän määräsi, että hinnat on jäädytettävä 90 päiväksi. Vaikka hänet tunnettiin konservatiivisena republikaanina ennen presidentiksi tuloaan, presidenttinä ollessaan hän tuki joitakin liberaaleja ajatuksia, joita demokraatit kannattivat. Vuonna 1974 Nixon piti puheen, jossa hän esitteli suunnitelman yleisestä terveydenhuollosta.

Nixon valittiin uudelleen murskavoitolla vuonna 1972, ja suurin osa amerikkalaisista hyväksyi hänet, mutta pian sen jälkeen Nixonin maine tuhoutui ja suurin osa amerikkalaisista paheksui häntä. Watergate-skandaalin vuoksi, jonka aikana Nixon yritti suojella (tai mahdollisesti määräsi) miehiä murtautumaan demokraattien kansalliseen päämajaan, kongressi aikoi asettaa Nixonin syytteeseen impeachment-prosessissa (hänen erottamisekseen vallasta). Nixon yritti peitellä skandaalia, mutta lopulta korkein oikeus määräsi hänet lähettämään nauhoitetut keskustelut (joissa hän puhui Watergaten peittelystä) heille. Alexander Haig arveli, että Nixon tuomittaisiin ja potkittaisiin pois virasta. Estääkseen tämän Nixon erosi (lopetti) presidentin tehtävistä vuonna 1974.

Puheenjohtajakauden jälkeen

Nixonin toinen varapresidentti Gerald Ford armahti Nixonin Watergaten aikana tekemistä rikoksista. Ford halusi lopettaa kriisin mahdollisimman nopeasti, koska kansakunnalla oli edessään tärkeämpiä ongelmia. Monet ihmiset syyttivät Fordia siitä, että hän päästi Nixonin vapaaksi, ja äänestivät häntä vastaan, kun hän asettui ehdolle vuoden 1976 vaaleissa.

Nixonin julkisuuskuva ei koskaan täysin toipunut, mutta hän sai silti jonkin verran hyväksyntää takaisin republikaanien keskuudessa, koska hän puolusti usein perintöään. Hän toimi edelleen myöhempien presidenttien ja muiden hallituksen ja tiedotusvälineiden henkilöiden, erityisesti brittiläisen toimittajan David Frostin, neuvonantajana. Hänen muistelmiaan pidetään tärkeänä lukemistona. Hänen työtään neuvotteluissa Kiinan kanssa 1970-luvun alussa kiiteltiin hänen maansa ja Kiinan välisten suhteiden parantamisesta. Nixon kuoli aivohalvaukseen vuonna 1994, kymmenen kuukautta vaimonsa Patin kuoleman jälkeen. Koska hän ei enää pystynyt puolustamaan perintöään, hänen yleinen kannatuslukunsa laski, ja nykyään lähes kaikki myöntävät hänen Watergateen liittyvät vääryydet. Talo, jossa hän syntyi, on nykyään osa Richard M. Nixonin presidentin kirjastoa ja museota. Hänet haudattiin kirjastoon.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Richard Nixonin kuolema ja valtiolliset hautajaiset