Faunin iltapäivä (L'après-midi d'un faune) - Nijinskyn ja Debussyn baletti
Faunin iltapäivä — Nijinskyn kiistanalainen koreografia ja Debussyn lumoava musiikki: historiikki, skandaalit ja vaikutus moderniin balettiin.
Faunin iltapäivä (ranskaksi L'après-midi d'un faune) on moderni baletti, jonka koreografian teki Nijinsky Claude Debussyn lyhyeen sinfoniseen teokseen Prélude à l'après-midi d'un faune. Sekä musiikki että baletti saivat innoituksensa Stéphane Mallarmén runosta L'après-midi d'un faune. Tämä oli Nijinskyn merkittävä ensimmäinen koreografinen teos; Nijinsky myös itse esitti faunin roolin. Ensiesitys järjestettiin Diagilevin Ballets Russes -seurueen toimesta Pariisissa Théâtre du Châtelet'ssa 29. toukokuuta 1912. Puvut ja lavastukset suunnitteli tunnettu lavastaja Léon Bakst.
Tausta ja taiteelliset vaikutteet
Debussyn orkesteriteos oli jo itsenäisenä musiikkikappaleena arvostettu esitys, ja Nijinskyn koreografia pyrki tulkitsemaan sen herkkää, väreilevää tunnelmaa tanssikielellä. Mallarmén symbolistinen runo tarjosi materiaalin myyttisistä ja sensuaalisista kuvista, joita baletti toi näyttämölle: faunin ja nymfien kohtaamisen sekä unenomaiset, ajattomuutta korostavat hetket. Taiteilijapiireissä tuotanto nähtiin osana modernismin ja symbolismin laajempaa liikettä, joka etsi uudenlaisia ilmaisumuotoja perinteisen balletin raameissa.
Koreografian kiista ja ensi-illan kohu
Koreografian syntyyn liittyy ristiriitaisia väitteitä. Kirjailija Grace Robert toteaa teoksessaan The Borzoi Book of Ballet, että lavastaja Bakst olisi ollut ratkaisevassa asemassa koreografian toteutuksessa ja että Nijinsky olisi noudattanut tämän ohjeita. Nijinskyn sisaren kertomus taas kiisti Bakstin ja Diagilevin osallistumisen koreografiaan, väittäen heidän päässeen harjoituksiin vasta loppuvaiheessa. Koska osapuolet ovat kuolleet, lopullinen totuus on vaikeasti todettavissa.
Varsinainen eskaloiva skandaali syntyi teoksen loppukohtauksesta, jossa faunin eleet ja kohtaaminen nymfin kanssa tulkittiin monien mielestä liian avoimen seksuaalisiksi. Faunin käyttäytyminen huivin äärellä herätti voimakkaita moraalikriitikoita; Le Figaron -lehden päätoimittaja Gaston Calmette hyökkäsi koreografiaa vastaan moraalisista syistä. Toisaalta taiteen puolelta puolustajia löytyi, muun muassa kuvanveistäjä Auguste Rodin. Kohu lisäsi esityksen julkisuutta ja varmistui sen pitkäaikaisen kiinnostuksen yleisössä.
Levittäminen Yhdysvalloissa ja myöhemmät esitykset
Baletin ensimmäinen amerikkalainen esitys tapahtui New Yorkissa 17. tammikuuta 1916. Paikallinen katolinen teatteriliike vaati muutoksia erityisesti teoksen loppuun, ja esitystä muokattiin vastaamaan tiukempia moraalivaatimuksia. Tällaisen sensuurin jälkeen Metropolitan-oopperatalon johtajalle Diagilev kommentoi sarkastisesti: "Amerikka on pelastettu". Myöhemmin teos nähtiin eri versioina ja tulkinnoissa useita kertoja, kunnes vuonna 1936 eversti W. de Basilin Ballets Russes pyrki palaamaan alkuperäiseen esitystapaan ja esitti faunin iltapäivän alkuperäistä versiota faksimilena Metropolitanissa.
Merkitys ja perintö
Faunin iltapäivä on jäänyt taidehistoriaan uudistavana ja kiistanherättävänä teoksena. Se edustaa siirtymää kohti modernimpaa, tunne- ja mielikuvapainotteista balettikerrontaa, jossa perinteinen tanssitekniikka yhdistyy symbolistisiin teemoihin ja lavastukselliseen rooliin. Teoksen radikaali tulkinta liikekielestä vaikutti myöhempiin koreografeihin ja modernin tanssin kehittymiseen. Debussyn musiikki elää edelleen konserttiohjelmissa itsenäisenä orkesteriteoksena, ja Nijinskyn koreografia on esimerkki ensimmäisen vuosikymmenen 1900-luvun kokeilevasta taiteellisesta ilmapiiristä.
Grace Robert on myös nähnyt, että alkuperäisen baletin taiteellinen ilmaisu saattoi syntyä vastauksena aikansa tanssitrendeihin: hän ehdottaa, että teos tuotettiin esteettisenä vastalääkkeenä Isadora Duncanin ja tämän kaltaisten kreikkalaisten tanssien vaikutukselle, tarjoten vaihtoehdon niiden muotokielelle ja ideologialle.
Tarina
Lincoln Kirstein kuvailee tarinaa: "Fauni löhöilee kukkulalla ... Seitsemän nymfiä ketjuaskelissa hipsuttelee hänen ohitseen ... Fauni laskeutuu uteliaana katsomaan. Uteliaina ja sitten säikähtäen ne pakenevat ja palaavat ujosti takaisin. Fauni yrittää leikkiä niiden kanssa, mutta ne pelästyvät tätä puoliksi poikaa, puoliksi petoa. Vähiten ujo ... palaa takaisin, ja ne yhdistävät kätensä. Kosketus säikäyttää hänet; hän pakenee, pudottaen huivinsa ... hän haluaa jäädä, mutta olento vaikuttaa liian teatterimaiselta. Se hyppää kalliolleen ja kantaa huivin... "Se kaareutuu ja työntää pituuttaan huiviin."
Kysymyksiä ja vastauksia
K:Mikä on baletin nimi?
V: Faunin iltapäivä.
K: Kuka kirjoitti runon, joka inspiroi tätä balettia?
V: Stéphane Mallarmé kirjoitti runon L'après-midi d'un faune, joka inspiroi tätä balettia.
K: Kuka sävelsi tämän baletin musiikin?
V: Claude Debussy sävelsi Prélude à l'après-midi d'un faune, joka on tässä baletissa käytetty sinfoninen teos.
K: Kuka koreografoi Faunin iltapäivä -teoksen?
V: Nijinsky koreografoi Faunin iltapäivän.
K: Milloin se esitettiin ensimmäisen kerran?
V: Diagilevin Ballets Russes esitti sen ensimmäisen kerran Pariisissa Théâtre du Châtelet'ssa 29. toukokuuta 1912.
K: Kuka suunnitteli esityksen puvut ja lavasteet?
V: Léon Bakst suunnitteli tämän esityksen puvut ja lavasteet.
K: Milloin teoksen ensimmäinen amerikkalainen esitys oli?
V: Ensimmäinen amerikkalainen esitys oli New Yorkissa 17. tammikuuta 1916.
Etsiä