Thomas Midgley (s. 18. toukokuuta 1889; kuoli 2. marraskuuta 1944) oli yhdysvaltalainen keksijä. Hänen kaksi tunnetuinta keksintöään ovat nykyään kiellettyjä, koska ne ovat vaarallisia maailman ympäristölle: lyijyn käyttö bensiinissä ja kloorifluorihiilivetyjen käyttö jääkaapeissa. Midgley kuoli vahingossa johonkin, jota hän oli keksimässä.

 

Elämä ja ura

Thomas Midgley Jr. kouluttautui insinööriksi ja teki pitkän uran teollisuuden tutkimusosastoilla. Hän työskenteli muun muassa suurten teollisuusyritysten tutkimustoiminnassa, missä hänen tehtävänään oli kehittää käytännöllisiä ratkaisuja koneiden ja kotitalouslaitteiden ongelmiin. Midgleyn työ tunnetaan siitä, että hän etsi nopeasti käyttökelpoisia kemiallisia ja teknisiä ratkaisuja arkielämän riskeihin ja rajoituksiin — usein ilman täyttä ymmärrystä pitkän aikavälin ympäristö- ja terveysvaikutuksista.

Tärkeimmät keksinnöt ja niiden vaikutukset

  • Lyijy bensiinin lisäaineena: Midgley kehitti tetraetyylilyijyn (TEL) käytön moottoripolttoaineessa vaimentamaan niin kutsuttua nakutusta (engine knocking). Lyijyllä estettiin polttomoottoreiden ennenaikaista vauriota ja parannettiin suorituskykyä, mutta samaan aikaan TEL:n tuotanto ja käyttö johti vakaviin terveysongelmiin. Teollisuustyöntekijöillä esiintyi lyijymyrkytyksiä, ja lyijy päätyi laajasti ympäristöön ja ihmisten elimistöihin. Myöhemmin lyijyn neurotoksisuus, erityisesti lasten kehitykseen kohdistuvat haitat, johti lyijyllisen bensiinin käytön asteittaiseen lopettamiseen maailmassa.
  • Kloorifluorihiilivedyt (CFC, "Freon") jäähdytysaineina: Midgley oli mukana kehittämässä kyllästettä ja kemiallisia yhdisteitä, jotka korvasivat aikaisemmin käytettyjä myrkyllisiä ja syövyttäviä jäähdytyskaasuja. Kloorifluorihiilivedyt olivat aluksi terveydelle ja laitteille turvallisempia, eivätkä ne esimerkiksi olleet palavia. Kuitenkin myöhemmin havaittiin, että CFC-yhdisteet nousevat ilmakehään, missä ne edistävät stratosfäärisen otsonikerroksen hajoamista ja siten lisäävät UV-säteilyä maapallolle. Tämän seurauksena CFC-yhdisteiden käyttöä alettiin rajoittaa ja korvata ympäristöystävällisemmillä vaihtoehdoilla.

Terveyshaitat ja ympäristö

Midgleyn keksinnöillä oli valtava tekninen ja taloudellinen merkitys lyhyellä aikavälillä, mutta ne aiheuttivat myös pitkäaikaisia haittoja:

  • Lyijyn lisääminen bensiiniin johti laajoihin pitoisuuksiin ympäristössä ja ihmisten verenkierrossa; lyijy vaikuttaa haitallisesti erityisesti lasten aivojen kehitykseen.
  • CFC-yhdisteet ovat pitkäikäisiä ilmakehässä ja vapauttavat klooriatomeja, jotka katalysoivat otsonin hajoamista. Otsonikadon seuraukset näkyvät esimerkiksi lisääntyneinä ihosyövän ja silmävaurioiden riskeinä sekä vaikutuksina ekosysteemeihin.

Sairaus ja kuolema

Vuonna 1940 Midgley sairastui polioon, mikä jätti hänet vakavasti liikuntaesteiseksi. Hieman ennen kuolemaansa hän suunnitteli ja rakensi yksinkertaisen köysi- ja taljatelineen avuksi ylös- ja alas nostamiseen. Marraskuussa 1944 Midgley menehtyi, kun tämä apuväline pettää ja hän joutui tukehtumaan sen jaloissa — kuolema oli onnettomuus, joka liittyi hänen omiin sopeutumisratkaisuihinsa.

Perintö ja opit

Thomas Midgleyn elämä ja keksinnöt ovat nykyään varoittava esimerkki siitä, miten tekninen hyöty voi kätkeä vakavia ympäristö- ja terveydellisiä haittoja. Hänen työnsä myötä syntyi myös laaja keskustelu kemikaalien turvallisuudesta, riskinarvioinnista ja siitä, miten uusia teknologioita tulisi testata ennen laajamittaista käyttöönottoa. Seurauksena maailmanlaajuisia toimenpiteitä otsonikerroksen suojelemiseksi (esim. Montrealin pöytäkirja) ja lyijybensiinin käytön asteittainen lopettaminen on katsottu merkittäviksi ympäristöterveyden parannuksiksi.

Yhteenveto

Thomas Midgley oli tuottelias ja vaikutusvaltainen keksijä, jonka ratkaisut muuttivat arkea ja teollisuutta. Samalla ne kuitenkin tuottivat merkittäviä ympäristö- ja terveyshaittoja, joiden tunnistaminen ja korjaaminen kesti vuosikymmeniä. Midgleyn tarina muistuttaa varovaisuuden ja pitkäaikaisten vaikutusten huomioimisen tärkeydestä teknologian kehityksessä.