Velupillai Prabhakaran
Velupillai Prabhakaran (26. marraskuuta 1954 - 18. toukokuuta 2009) oli Tamil Eelamin vapautuksen tiikerien johtaja. Hän taisteli Sri Lankan sisällissodassa saadakseen aikaan itsenäisen valtion Sri Lankan pohjoisosassa asuvalle tamiliväestölle. Hänen johdollaan Tamilitigereistä tuli yksi maailman tappavimmista sissiryhmistä.
Varhainen elämä
Prabhakaran syntyi Valvettituraissa, kalastajakaupungissa Sri Lankan pohjoiskärjessä. Hänen isänsä työskenteli hallituksen palveluksessa. Ceylonin itsenäistyttyä vuonna 1948 pienen tamiliväestön elämästä tuli hyvin vaikeaa. Heidän mahdollisuuksiaan päästä yliopistoon tai työskennellä hallituksen palveluksessa rajoitettiin laeilla. Vuonna 1972 Prabhakaran perusti ryhmän nimeltä Tamil New Tigers (TNT). Heinäkuussa 1975 hän ampui Jaffnan pormestarin Alfred Duryappan. Duryappa oli myös tamili, mutta Prahbhakaran uskoi, että hän oli tullut liian lähelle Sri Lankan hallitusta.
Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit (Liberation Tigers of Tamil Eelam)
Prabhakaran lähti Intiaan paetakseen poliisia. Hän piiloutui Madrasin kaupunkiin (nykyisin Chenai), jossa hän muutti TNT:n Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit (LTTE) -järjestöksi. Jokaisella jäsenellä oli kaulakorussaan syanidia (myrkkyä), jonka he voisivat niellä, jos heidät vangittaisiin. Muita Prabhakaranin LTTE:lle asettamia sääntöjä olivat, että jäsenet eivät saaneet tupakoida, juoda alkoholia tai harrastaa seksiä. Viimeksi mainittua sääntöä muutettiin, kun Prabhakaran meni naimisiin Mathivathani Erambun kanssa. LTTE perusti salaa koulutusleirejä Intiaan. LTTE otti haltuunsa tai tuhosi muita tamilisissiryhmiä.
Sota
Heinäkuussa 1983 Sri Lankassa tapahtui laajoja hyökkäyksiä tamileja vastaan. Monet tamilit lähtivät maasta, ja monet nuoret lähtivät koulutusleireille Intiaan. LTTE taisteli hallitusta vastaan. Heillä oli oma laivasto, Meritiikerit, ja ilmavoimat. Heinäkuussa 1987 Prabhakaran perusti ryhmän nimeltä "Mustat tiikerit". He olivat ryhmä mies- ja naispuolisia itsemurhapommittajia. Heidän räjähdevyönsä ovat kopioineet ryhmiä Palestiinassa, Tšetšeniassa ja Irakissa. Intia lähetti 100 000 rauhanturvaajaa Sri Lankaan heinäkuussa 1987. Intian hallitus ja Sri Lankan hallitus allekirjoittivat sopimuksen, mutta Prabhakaran ei pitänyt siitä, koska siinä ei luotu erillistä tamilivaltiota. Intialaiset sotilaat taistelivat pian LTTE:tä vastaan.
Tamilin valvonta
Intian armeija lähti Sri Lankasta maaliskuussa 1990, kun 1200 sotilasta oli saanut surmansa. Prabhakaranista tuli Sri Lankan pohjoisosan hallitsija. Hän hyökkäsi kaikkien kimppuun, joiden katsoi olevan vastuussa sodasta. Toukokuussa 1991 naispuoliset itsemurhapommittajat tappoivat Intian entisen pääministerin Rajiv Gandhin vaalitilaisuudessa. Prabhakaran ei luottanut muihin ihmisiin. Hän joi vain omaa pullotettua vettä ja nukkui ase tyynynsä alla. Hän luuli serkkunsa Mahattayan juonittelevan häntä vastaan. Hän kidutti ja tappoi hänet ja monia muita.
Aselepo
Vuonna 2001 Sri Lankan hallitus ja LTTE pyysivät Norjaa auttamaan tulitauon aikaansaamisessa sodan lopettamiseksi. Tämä kesti neljä vuotta, ennen kuin taistelut alkoivat uudelleen. Tämä johti siihen, että Sri Lankan armeija lisäsi hyökkäyksiä LTTE:tä vastaan. LTTE pakotettiin hitaasti vetäytymään hyvin pienelle alueelle. Prabhakaran ja hänen poikansa Charles Anthony saivat surmansa taisteluissa, ja LTTE kukistui.
