Zine El-Abidine Ben Ali (3. syyskuuta 1936 – 19. syyskuuta 2019) oli Tunisian toinen presidentti vuosina 1987–2011. Hän nousi valtaan vuonna 1987, kun hän syrjäytti pitkäaikaisen presidentin Habib Bourguiban terveydentilaa koskevan väitteen perusteella — tapahtumaa on kutsuttu "verettömäksi vallankaappaukseksi" tai lääkärien vallankaappaukseksi. Ben Alin kausi kesti lähes 24 vuotta ja vaikutti syvästi maan poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Varhainen ura ja nousu valtaan
Ben Ali oli koulutukseltaan upseeri ja hän toimi ennen poliittista uraansa muun muassa sisäministerinä. Hän nousi nopeasti turvallisuusviranomaisten joukosta ja hallinnon keskeiseen asemaan 1980-luvulla. Vuonna 1987 hänesti julistettiin kyvykkääksi johtajaksi, joka kykenee vakauttamaan maata, ja hänet nimitettiin presidentiksi maan perustuslain tulkinnan avulla.
Hallinto ja politiikka
Ben Alin hallinto yhdisti taloudellisia uudistuksia ja modernisoinnin retoriikkaa sekä tiukkaa poliittista kontrollia. Hänen aikanaan perustettiin ja vahvistettiin Rassemblement Constitutionnel Démocratique (RCD) -puoluetta, joka ikään kuin hallitsi kaikkea poliittista toimintaa. Virallisesti Ben Alin kausi toi näkyvää infrastruktuurin kehitystä, investointeja ja joitain talousuudistuksia, mutta samalla järjestelmään liittyivät laajat rajoitukset sananvapaudelle, opposition toiminnalle ja riippumattomalle medialle.
Oikeudet, korruptio ja nepotismi
Ben Alin valtakaudelle leimallista oli myös laajat ihmisoikeusloukkaukset: poliittinen sorto, mielivaltaiset pidätykset, kidutusväitteet ja sananvapauden kurissapito. Lisäksi hallintoon liittyi laajaa korruptiota ja sukulaisverkostojen suosimista — erityisesti ensimmäisen puolison Leïla Ben Alin suku ja tämän liikkeisiin liitetyt liiketoimet herättivät paljon kritiikkiä ja epäilyjä taloudellisesta väärinkäytöstä.
Mielenosoitukset ja vallanloppu
Vuoden 2010 lopulla ja vuoden 2011 alussa laajamittaiset mielenosoitukset alkoivat Sidi Bouzidin kaupungista sen jälkeen, kun nuori myyjä Mohamed Bouazizi sytytti itsensä tuleen protestina viranomaisten kohtelulle ja toimeentulon puutteelle. Liike levisi nopeasti eri kaupunkeihin ja kaupunkialueille, joissa protestit muuttuivat laajaksi hallintoa vaativaksi liikkeeksi. Tammikuun 14. päivänä 2011 hänen oli pakko lähteä Tunisiasta Saudi-Arabiaan vaimonsa Leïla Ben Alin ja heidän kolmen lapsensa kanssa kuukauden kestäneiden Tunisian hallintoa vastustaneiden mielenosoitusten jälkeen. Arabikevät alkoi Tunisiasta, ja Tunisian tapahtumat innoittivat vastaavia liikkeitä useissa muissa arabimaissa.
Oikeudenkäynnit ja varat
Ben Ali ja hänen lähipiirinsä joutuivat sen jälkeen Tunisiassa oikeudelliseen vastuuseen useissa tapauksissa. Tunisian viranomaiset asettivat hänen omaisuuttaan ja sukulaisten varoja koskevia jäädytyksiä ja nostivat syytteitä korruptiosta, pahoinpitelystä ja vallan väärinkäytöstä. Ben Aliä itseä vastaan on useita tuomioita poissaolevana sekä pitkäkestoisista rangaistuksista että taloudellisista vahingonkorvauksista.
Kuolema ja perintö
Ben Ali kuoli maanpaossa Saudi-Arabiassa 19. syyskuuta 2019. Hänen kuolemansa ja pitkään jatkunut poissaolo kotimaasta jättivät jälkeensä monisyisen perinnön: toisaalta hänen aikakautensa toi joitain taloudellisia uudistuksia ja vakautta valtion rakenteisiin, toisaalta se oli merkitty laajalla poliittisella sortotoimenpiteillä, ihmisoikeusrikkomuksilla ja korruptiolla. Tunisiassa hänen valtakautensa loppu nähtiin merkittävänä käännekohtana kohti demokraattisempaa, vaikkakin epävakaata ja haavoittuvaa poliittista järjestelmää.
Ben Alin elämä ja valtakausi ovat edelleen kiistanalainen aihe sekä Tunisiassa että kansainvälisesti. Arviot vaihtelevat suorasta kritiikistä hänen autoritaarisuudestaan ja korruptiosta aina tunnustukseen joistakin taloudellisista uudistuksista ja maalle koituneesta infrastruktuurin kehityksestä.