Puola on maa Keski-Euroopassa. Sen virallinen nimi on Puolan tasavalta. Se sijaitsee Saksan itäpuolella (Oderin ja Lusatian Neissen varrella). Etelässä ovat Tšekki ja Slovakia, idässä Ukraina ja Valko-Venäjä ja pohjoisessa Itämeri, Liettua ja Venäjän eksklaavi Kaliningrad. Puolan kokonaispinta-ala on noin 312 679 km2 (120 728 mi2), hieman suurempi kuin Oman. Näin ollen Puola on maailman 77. suurin maa, jossa asuu yli 38,5 miljoonaa ihmistä. Suurin osa puolalaisista asuu suurissa kaupungeissa, kuten pääkaupungissa Varsovassa (puolaksi Warszawa), Łódźissa, Krakovassa (puolaksi Krakova), joka oli historiallinen pääkaupunki ennen Varsovaa, Gniezno oli puolestaan varhaiskeskus ja yksi varhaisista pääkaupungeista, sekä Szczecinissä, Gdańskissa, Wrocławissa ja Poznańissa.

Maantiede ja ilmasto

Puola on maantieteellisesti monimuotoinen: pohjoisessa on matalia merenrantoja ja hiekkarantoja, idässä ja keskiosissa laajoja tasankoja ja viljelysmaita sekä lännessä ja etelässä kumpuilevia alueita ja korkeita vuoristoja, kuten Tatrat etelässä. Maa rajoittuu seitsemään naapurivaltioon ja sillä on lyhyt rantaviiva Itämerellä, mikä on ollut tärkeää kaupan ja merenkulun kannalta.

Ilmasto vaihtelee merenilmaston ja mannermaisen ilmaston välillä: pohjoisessa ja lännessä esiintyy lievempää meren vaikutusta, kun taas itäisemmät ja eteläisemmät alueet kokevat kylmempiä talvia ja lämpimämpiä kesiä. Vuoristoissa talvet voivat olla ankaria ja laskettelukausi suosittu.

Historia – tiivistelmä

Sana "Puola" kirjoitettiin virallisesti ensimmäisen kerran vuonna 966. Vuonna 1569 Puola muodosti Liettuan kanssa vakaan liiton, joka tunnettiin nimellä Puolan–Liettuan kansainyhteisö. Kansainyhteisö oli jossain vaiheessa Euroopan suurimpia valtioita ja vaikutusvaltainen valtakeskus; suuri osa nykyisestä Keski-Euroopasta kuului sen alueisiin. Pitkä poliittinen heikkeneminen johti siihen, että kansainyhteisö hajotettiin lopulta vuonna 1795 ja Puola katosi kartalta jakautuen ympäröivien suurvaltojen välillä.

Puola palautti itsenäisyytensä vuonna 1918 ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Vuosina 1919–1921 käytyjen konfliktien jälkeen, muun muassa sodassa Neuvosto-Venäjää vastaan, maa vahvisti asemiaan itsenäisenä valtiona.

Toinen maailmansota tuhosi maan liittoutuneiden ja erityisesti siviiliväestön kannalta. Puola kärsi sekä natsi-Saksan että Neuvostoliiton hyökkäyksistä, ja maa menetti jälleen itsenäisyytensä sodan alussa. Vaikka valtionjohto romahti, puolalainen vastarinta oli yksi Euroopan suurimmista ja aktiivisimmista vastarintaliikkeistä. Monet puolalaiset auttoivat juutalaisia vainottuina – Yad Vashem on tunnustanut suuri määrä puolalaisia pelastustoimista (Righteous Among the Nations) – ja vastarinta toimitti tiedustelutietoja liittoutuneille. Sodan jälkeen Puola joutui Neuvostoliiton vaikutuspiiriin ja toimi kommunistisen järjestelmän alaisena useita vuosikymmeniä.

Vuoden 1989 rauhanomaiset muutokset ja vapaiden vaalien seuraukset johtivat kommunistihallinnon kaatumiseen ja siirtymiseen kohti liberaalia demokratiaa. Tämä oli osa laajempaa kehitystä, joka vaikutti koko Itä- ja Keski-Eurooppaan ja osaltaan edisti Neuvostoliiton hajoamista vuonna 1991. Demokraattisen siirtymän jälkeen Puola on liittynyt useisiin kansainvälisiin järjestöihin: maa liittyi Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004 sekä on jäsen NATOssa, Yhdistyneissä Kansakunnissa ja Maailman kauppajärjestössä.

Politiikka ja hallinto

Puola on parlamentaarinen tasavalta. Valtionpäämies on presidentti ja hallitusta johtaa pääministeri, jonka tukena toimii parlamentti (kaksikamarinen järjestelmä lyhyesti historiallisesti, mutta nykyisin Seim ja Senaat ovat keskeiset elimet). Maa on jaettu 16 hallinnolliseen alueeseen eli voivodikuntaan (województwo), jotka huolehtivat paikallishallinnosta ja palveluista.

Talous

Puolan talous on monipuolinen: teollisuus, palvelut, maa- ja metsätalous sekä korkean teknologian alat ovat tärkeitä. Maan valuutta on puolalainen złoty (PLN). EU-jäsenyys on vahvistanut kauppaa ja investointeja, ja Puola on yksi Keski-Euroopan taloudellisesti merkittävimmistä maista. Energiantuotannossa kivihiilen rooli on historiallisesti ollut suuri, mutta viime vuosina on pyritty kohti uusiutuvia energialähteitä ja päästövähennyksiä.

Väestö, kieli ja uskonto

Virallinen kieli on puolaksi puhuttu kieli, ja se on enemmistön äidinkieli. Väestö on enimmäkseen etnisesti puolalaista, mutta maassa on myös vähemmistöjä ja kasvava määrä ulkomailta muuttaneita asukkaita. Uskonnollisesti suurin osa on katolisia; katolinen kirkko on ollut merkittävä kulttuurinen ja yhteiskunnallinen tekijä maassa.

Kulttuuri ja koulutus

Puolalainen kulttuuri on rikas ja monipuolinen. Musiikissa Frédéric Chopin on kansainvälisesti tunnettu säveltäjä, ja kansanmusiikki, kirjallisuus sekä teatteri ovat olleet vahvoja perinteitä. Ruokakulttuuriin kuuluvat esimerkiksi pierogi, barszcz ja erilaiset liha- ja perinneruoat. Koulutusjärjestelmä on laaja ja julkinen perus- ja toisen asteen koulutus ovat yleisiä; korkeakoulut, kuten Krakovan Jagellonian yliopisto, ovat vanhoja ja arvostettuja oppilaitoksia.

Liikenne, infrastruktuuri ja matkailu

Puolassa on kehittyvä tie-, rautatie- ja lentoasemaverkosto. Suuret kaupungit kuten Varsova, Krakova, Gdańsk ja Wrocław ovat tärkeitä liikenteen ja kaupan keskuksia. Matkailussa suosittuja kohteita ovat historialliset kaupungit, arkkitehtuuri, Wieliczkan suolakaivokset, Auschwitz-Birkenau -muistomerkki, Masurian järvialue, Pohjanmeren rannikot ja Tatravuorten hiihto- ja vaellusalueet kuten Zakopane.

Yhteenveto

Puola on Keski-Euroopan merkittävä valtio, jolla on pitkä ja monivaiheinen historia, rikas kulttuuri ja kehittyvä talous. Maa yhdistää historialliset perinteet ja nykyaikaiset instituutiot, ja sen sijainti Euroopan keskellä tekee siitä tärkeän toimijan alueellisessa politiikassa ja taloudessa.