Alexandre Dumas fils – ranskalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija (1824–1895)

Alexandre Dumas, fils (ranskaksi fils = "poika", 27. heinäkuuta 1824 – 27. marraskuuta 1895) oli ranskalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija, joka tunnetaan erityisesti realistisista ja moraalisista draamoistaan. Hän oli Alexandre Dumas, pèren (ranskaksi isä) poika ja seurasi kirjailija-isänsä jalanjäljissä, mutta kehitti itselleen oman, vaikutusvaltaisen uran erityisesti näyttämöllä.

Elämä ja tausta

Alexandre Dumas fils syntyi Pariisissa, Ranskassa. Hän oli ompelija Marie‑Catherine Labayn ja kirjailija Alexandre Dumas'n avioton lapsi. Vuonna 1831 hänen isänsä tunnusti hänet laillisesti (adoptoi hänet) ja huolehti, että nuori Dumas sai laadukkaan koulutuksen Institution Goubaux'ssa ja College Bourbonissa. Tuon ajan lait antoivat isälle mahdollisuuden erottaa lapsen äidistä, mikä vaikutti syvästi nuoren miehen elämään ja myöhempään tuotantoon.

Dumasin perhetausta oli monikulttuurinen: hänen esi-isiinsä kuului valkoinen ranskalainen aatelismies ja nuori musta haitilainen nainen, ja tämä tausta johti siihen, että hän joutui usein kouluaikanaan kiusatuksi. Kokemukset leimasivat hänen maailmankuvaansa, käytöstään ja kirjoittamistaan.

Merkittävä tapaaminen ja kirjallinen läpimurto

Vuonna 1844 Dumas fils muutti Saint‑Germainen‑en‑Layeen asumaan isänsä luokse. Siellä hän tutustui Marie Duplessisiin, nuoreen kurtisaaniin, joka toimi innoittajana hänen tunnetuimmalle teokselleen La dame aux camélias (Kamelian rouva). Teos julkaistiin ensin romaanina (1848) ja myöhemmin sovitettiin näytelmäksi; näytelmäversio tunnettiin englanniksi nimellä Camille. Teos toimi myös lähtökohtana Verdin oopperalle vuoden 1853 La Traviata, joka cementoi tarinan suosion laajemmin.

Kirjallinen suunta ja teemat

Dumas fils korosti teoksissaan kirjallisuuden moraalista tehtävää. Hän käsitteli usein naisten asemaa, kunnian ja moraalin ristiriitoja sekä yhteiskunnan tuomitsemia suhteita. Vuonna 1858 hän julkaisi näytelmän Le fils naturel (Laiton poika), jossa hän esittää uskomuksen, että mies, joka aiheuttaa aviottomuuden, kantaa sosiaalista ja moraalista velvollisuutta laillistaa lapsensa ja ottaa vastuunsa naimisiin menon kautta. Tällaiset näkemykset tekivät hänestä sekä kiistanalaisen että arvostetun moraalisen keskustelun vaikuttajan.

Laajemmin Dumas fils keskittyi näytelmiin ja näyttämötyöhön, ja tästä tuli hänen pääasiallinen taiteellisen toimintansa alue: hänen näytelmänsä hallitsivat vakavaa ranskalaista näyttämöelämää suurimman osan 1800-luvun jälkipuoliskoa. Romaanin hän käytännössä hylkäsi, vaikka esimerkiksi puoliksi omaelämäkerrallinen teos L'Affaire Clemenceau (1867) saavutti jonkin verran huomiota.

Henkilökohtainen elämä ja arvonannot

Vuonna 1864 Dumas meni naimisiin Nadeja Naryschkinen kanssa, ja pariskunnalla oli yhdessä tytär. Naryschkinenin kuoleman jälkeen Dumas meni myöhemmin naimisiin Henriette Régnierin kanssa. Hänellä oli myös läpi elämänsä monia yhteiskunnallisia ja kirjallisia seurustelusuhteita, jotka sivusivat hänen teostensa aihepiirejä.

Vuonna 1874 hänet valittiin jäseneksi Ranskan Akatemiaan, mikä merkitsi hänen asemansa tunnustamista kirjallisuuden kentällä. Vuotta ennen kuolemaansa, vuonna 1894, hänelle myönnettiin arvostettu kunniamerkki Légion d'Honneur.

Kuolema ja perintö

Alexandre Dumas, fils kuoli Marly‑le‑Roissa, Yvelinesissa, 27. marraskuuta 1895. Hänet haudattiin Cimetière de Montmartreen Pariisissa, lähelle Marie Duplessisin hautaa; tämä symbolinen läheisyys on herättänyt huomiota ja liitetty usein hänen kuuluisimpaan teokseensa.

Perintönä Dumas fils jätti rikkaan näytelmäntuotannon ja kuvaston, jossa yhdistyvät henkilökohtaiset kokemukset, yhteiskunnallinen moraali ja taitava hahmojen psykologinen kuvaus. Hänen teoksensa vaikutti merkittävästi ranskalaiseen teatteriin ja kulttuuriin 1800-luvulla ja on edelleen kiinnostava tutkittava erityisesti naiskuvausten ja moraalikysymysten käsittelyn vuoksi.

Hae kirjaimella