Giuseppe Verdi: Italialainen oopperasäveltäjä ja musiikin uudistaja

Pieni kylä, jossa Verdi syntyi, sijaitsee Po-joen laaksossa Pohjois-Italiassa. Se oli köyhää aluetta. Hänen isänsä oli majatalon pitäjä, jolla oli pieni maatila. Nuoren pojan on täytynyt olla hyvin lahjakas. Hän sai pienen cembalon, jota hän piti koko elämänsä ajan. Yhdeksänvuotiaana hän soitti usein urkuja kylän jumalanpalveluksissa, kun urkuri oli poissa.

Muutamaa vuotta myöhemmin hän sävelsi musiikkia Busseton amatööriorkesterille. Mies nimeltä Antonio Barezzi tunsi monia tärkeitä ihmisiä ja auttoi Verdiä paljon. Myöhemmin Verdi meni naimisiin ystävänsä tyttären kanssa. Barezzi lähetti hänet Milanoon opiskelemaan, mutta Verdille ei ollut opetettu kunnolla pianonsoittoa, eikä hän saanut paikkaa musiikkikonservatoriosta. Hän sai yksityistunteja ja oppi paljon oopperasta sekä kirjallisuudesta ja politiikasta. Vuonna 1839 hän sävelsi oopperan: Oberto, conte di San Bonifacio, joka esitettiin Milanon maailmankuulussa oopperatalossa La Scalassa. Se ei kuulu hänen suurimpiin oopperoihinsa, mutta se auttoi häntä tulemaan tunnetuksi, ja häntä pyydettiin kirjoittamaan vielä kolme oopperaa La Scalalle. Kun hänen seuraava oopperansa esitettiin, se ei ollut menestys: yleisö ei pitänyt siitä, vaan se huusi ja buuasi. Myös hänen yksityiselämässään tapahtui tuolloin tragedia: hänen kaksi lastaan ja vaimonsa kuolivat.

Verdi onnistui voittamaan tyytymättömyytensä vuonna 1842, kun hän esitti oopperansa Nabucco. Se oli suuri menestys ja teki hänestä maailmankuulun. Hän alkoi työskennellä ahkerasti ja säveltää kaksi oopperaa vuodessa. Hänen oli paitsi kirjoitettava musiikki myös järjestettävä kaikki ihmiset, jotka esittivät sen. Se oli valtava työmäärä. Hänen oopperansa Ernani (1844) oli yksi tämän kauden parhaista. Vuonna 1847 hän sai toisen suuren menestyksen Macbethillä. Tämä Shakespearen kuuluisaan näytelmään perustuva ooppera on edelleen yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista oopperoista. Hänestä oli tulossa menestyjä.

Italia oli vuosisatojen ajan ollut kokoelma useita maita, joilla kullakin oli oma hallitsijansa. 1850-luvulla maassa oli paljon poliittisia levottomuuksia. Verdi kirjoitti oopperoihinsa usein musiikkia suurille kuoroille. Näiden kuorojen sanat kertoivat usein vapaustaistelusta, ja usein ajateltiin, että laulut kannustivat ihmisiä kapinaan. Hänen oopperansa Nabucco laulu Va pensiero kertoi Babyloniassa vangittuina olleista heprealaisista orjista. Ihmiset lauloivat sitä kaduilla sopivasti muutetuin sanoin. Verdistä tuli suuri kansallissankari. Italiasta tuli lopulta yksi maa vuonna 1861.

Giuseppina Strepponi oli sopraano, joka lauloi Abigaillen roolin Nabuccossa. Verdi rakastui häneen. Hän oli asunut toisen miehen kanssa ja hänellä oli kolme lasta, joten hän tunsi, ettei ollut tarpeeksi hyvä Verdille. He menivät lopulta naimisiin vuonna 1859. Hän oli Verdille suuri tuki kuolemaansa asti vuonna 1897, vaikka Verdi ei ollutkaan helppo aviomies. Hän muutti takaisin Bussetoon naisen kanssa. Hän jatkoi paljon matkustamista, mutta ei antanut vaimonsa lähteä mukaansa, vaan jätti tämän Bussetoon, jossa tämä ei ollut onnellinen, koska monet ihmiset siellä eivät pitäneet hänestä.

Kolme muuta kuuluisaa oopperaa kirjoitettiin tähän aikaan: Rigoletto vuonna 1851 ja Il trovatore (Trubaduuri) ja La traviata, molemmat vuonna 1853. Näissä oopperoissa on monia tunnetuksi tulleita sävelmiä. Ne ovat täynnä jännittävää draamaa, jossa musiikki kuvaa hyvin taitavasti henkilöhahmoja. Musiikkia ei ole jaettu niin selkeästi resitatiiviin ja aariaan kuin kahden vuosisadan ajan. Sen sijaan musiikki kehittyy koko ajan, aariat juoksevat suoraan seuraavaan musiikkiin. Hänellä oli loistava draaman taju, mutta hän joutui usein taistelemaan ankarasti estääkseen tuottajia tekemästä muutoksia sävellettyihin teoksiinsa.

Verdillä oli usein vaikeuksia sensuurin kanssa (virkamiehet, jotka päättävät oopperan esitysluvasta). Hänen oopperansa Rigoletto perustui Victor Hugon tarinaan Le roi s'amuse. Kuninkaan murhayritystä ei pidetty sopivana aiheena. Verdi joutui muuttamaan tarinassaan kuninkaan herttualle ja tekemään muitakin muutoksia, ennen kuin ooppera voitiin esittää. Alexandre Dumas filsin romaaniin perustuvan Traviata-oopperan tarinaa pidettiin myös moraalittomana. Ensiesityksessä yleisö nauroi, koska sankaritar, jonka oletettiin kuolevan tuberkuloosiin, jota silloin kutsuttiin "kulotukseksi", oli hyvin lihava. Oopperasta tuli kuitenkin pian valtavan suosittu.

Verdistä oli tullut jo hyvin kuuluisa, ja häntä pyydettiin säveltämään Pariisin Opéraan. Hänen oli kirjoitettava ranskalaiseen tyyliin oopperoita: viisinäytöksisiä oopperoita ja vakavaan tarinaan perustuva baletti. Mikään niistä oopperoista, jotka hän kirjoitti tuolloin Pariisiin, ei kuulu hänen parhaimpiin teoksiinsa. Hän oli inspiroituneempi kirjoittaessaan italialaisille teattereille. Simon Boccanegran juoni on monimutkainen, mutta musiikki kuvaa hahmoja kauniisti. Un ballo in maschera (Naamiaiset) kertoi Ruotsin kuningas Kustaa III:n murhasta. Taaskaan sensuuri ei pitänyt siitä, ja hän joutui muuttamaan tarinan Bostoniin, mikä melkoisesti pilasi tarinan. 1860-luvulla hänen parhaita teoksiaan olivat Pietariin kirjoitettu La forza del destino (Kohtalon voima), Pariisin oopperaan kirjoitettu Don Carlos ja Egyptin Kairossa sijaitsevaan uuteen oopperataloon tarkoitettu Aida. Aidaa pidetään yhtenä hänen täydellisimmistä teoksistaan. Ensiesitys ei sujunut ilman vaikeuksia: Verdi riiteli pitkään kapellimestari Marianin kanssa, joka kieltäytyi lähtemästä Kairoon johtamaan sitä. Riitaa pahensivat sanomalehdet, jotka syyttivät Verdiä Marianin tyttöystävän ottamisesta. Tämä aiheutti suuren skandaalin.

Verdi jäi eläkkeelle 1870-luvulla. Hän oli rikas mies, joka omisti paljon maata. Hän lahjoitti paljon rahaa hyväntekeväisyyteen, erityisesti eräälle vanhojen muusikoiden hyväntekeväisyysjärjestölle. Kustantajat taivuttelivat hänet eläkkeelläkin kirjoittamaan vielä kaksi oopperaa. Shakespeare kiehtoi häntä, ja hän kirjoitti Otellon Arrigo Boiton librettoon. Tämä oli loistava libretto, ja se auttoi häntä kirjoittamaan suuren mestariteoksen, jossa musiikki kuvaa kauniisti tarinan jokaista pientä yksityiskohtaa. Hänen viimeisin oopperansa Falstaff (1893) perustuu Shakespearen teokseen Windsorin iloiset vaimot. Verdi kirjoitti vanhoilla päivillään edelleen muutamia uskonnollisia teoksia. Hän kuoli aivohalvaukseen Milanossa vuonna 1901.