Bruno Mégret (s. 4. huhtikuuta 1949 Pariisi) on ranskalainen poliitikko. Hän nousi tunnetuksi 1980–1990-luvuilla erityisesti äärioikeistolaisen kentän sisäisenä strategina ja liikkeenrakentajana, ja hän toimi vuosia keskeisissä tehtävissä ennen vetäytymistään politiikasta vuonna 2008.
Hänellä on maisterin tutkinto Kalifornian yliopistosta Berkeleystä, ja hän on myös armeijan reservin kapteeni. Koulutuksensa ja sotilaskokemuksensa lisäksi Mégret tuli tunnetuksi taitavana kampanjajärjestäjänä ja viestinnän uudistajana puolueympäristöissä, joissa hän toimi.
Poliittinen ura ja roolit
Vuonna 1985 hän liittyi oikeistopuolue Kansallinen rintama -puolueeseen. Vuonna 1986 hänet valittiin kansalliskokoukseen edustamaan Isèreä. Mégret toimi puolueessa monissa organisatorisissa ja strategisissa tehtävissä; hän oli keskeinen henkilö Jean-Marie Le Penin kampanjatiimissä ja vaikutti siihen, että puolue pyrki ammattimaistamaan viestintäänsä ja laajentamaan kannatuspohjaansa.
Vuosina 1989–1999 hän oli myös Euroopan parlamentin jäsen, mikä lisäsi hänen näkyvyyttään sekä Ranskassa että Euroopan tason politiikassa. Europarlamentissa hän vaikutti erityisesti maahanmuutto-, turvallisuus- ja nationalistisiin teemoihin liittyviin keskusteluihin.
Riita Le Penin kanssa ja MNR:n perustaminen
Mégret ei ollut samaa mieltä Le Penin äärimmäisistä poliittisista näkemyksistä, sillä hän katsoi, että ne eivät auta heidän julkisuuskuvaansa. Erimielisyydet kärjistyivät ja vuonna 1998 Bruno Mégret jätti Front Nationalin ja perusti Kansallisen tasavaltalaisliikkeen (Mouvement National Républicain). MNR:n tavoitteena oli tehdä ranskalaisesta kansallisesta oikeistosta kilpailukykyisempi ja houkutella äänestäjiä, jotka eivät hyväksy Le Penin retoriikan ääripiirteitä.
MNR:n perustamisen jälkeen Mégret pyrki rakentamaan laajempaa liittoutumaa oikeistolaisten ja nationalististen ryhmien kesken, mutta järjestön vaalimenestys jäi rajalliseksi verrattuna Kansallisen rintaman asemaan.
Presidentinvaalit 2002 ja sen jälkeen
Hän pyrki presidentiksi Ranskan presidentinvaaleissa vuonna 2002. Hän sai 2,33 prosenttia äänistä, eikä päässyt toiselle kierrokselle. Toiselle kierrokselle päässeiden ehdokkaiden osalta Mégret kannatti Le Peniä, vaikka heidän välillään oli ollut pitkä kiista ja erimielisyys linjauksista.
Myöhemmin Mégret osallistui edelleen julkiseen keskusteluun, mutta MNR:n rajoitettu vaalimenestys ja sisäiset haasteet vähensivät hänen poliittista vaikutusvaltaansa. Lopulta hän vetäytyi käytännön politiikasta vuonna 2008.
Oikeudenkäynnit ja seuraamukset
Mégret tuomittiin 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 8 000 euron sakkoihin sen jälkeen, kun hän oli käyttänyt julkisia varoja presidentinvaalikampanjansa rahoittamiseen. Oikeudenkäynnit ja tuomiot heikensivät hänen julkista asemaansa ja vaikuttivat osaltaan hänen vetäytymiseensä politiikasta.
Perintö ja merkitys
Bruno Mégretin poliittinen perintö on kaksijakoinen: toisaalta hänet muistetaan kyvystä organisoida ja modernisoida kampanjointia sekä pyrkimyksestä laajentaa nationalistista liikehdintää, toisaalta hänen eronsa ja MNR:n vaalitulokset osoittivat vaikeudet kilpailla pitkään vakiintuneiden puolueiden kanssa. Hänen kautensa ja eronsa Le Penistä olivat osa laajempaa muutosta Ranskan äärioikeiston sisäisessä dynamiikassa 1990-luvun lopulta 2000-luvulle.
Nykyisin Mégret on vetäytynyt aktiivisesta politiikasta, mutta hänen toimintansa 1980–2000-luvuilla on edelleen osa keskustelua Ranskan ja Euroopan äärioikeiston kehityksestä.
