Gertrude B. Elion

Tausta

Elion syntyi New Yorkissa. Elion halusi tieteelliseen työhön. Tosin naisten oli vaikea saada töitä tieteen alalta suuren laman aikana. Elion aloitti syöpätutkijana lukiossa. Hän työskenteli laboratorioassistenttina, elintarvikeanalyytikkona ja lukion opettajana useita vuosia. Samalla kun Elion teki töitä, hän suoritti maisterin tutkinnon iltaisin. Vuonna 1941 hän suoritti kemian maisterin tutkinnon New Yorkin yliopistossa.

Toisen maailmansodan aikana Wellcome Research Laboratories Tuckahoessa New Yorkissa palkkasi Elionin biokemistiksi. Vuonna 1988 hän ja hänen kollegansa George Herbert Hitchings saivat Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon. Molemmat löysivät ja kehittivät hoitomuotoja aiemmin parantumattomiin sairauksiin. Tällaisia sairauksia olivat muun muassa leukemia ja herpes. Hänestä tuli vanhempi tutkimuskemisti. Myöhemmin hänet ylennettiin kokeellisen hoidon osaston johtajaksi.

Sairauksien parannuskeinot

Elion löysi lääkkeitä kahden tappavan sairauden hoitoon. Hän hoiti leukemiaa ja herpestä. Hän testasi lääkkeitään pienillä lapsilla, joilla oli sairaus. Hän työskenteli elintarvike- ja lääkeyhtiössä. Hänen aikanaan ei ollut tehokkaita lääkkeitä. Koska Gertrude löysi ja testasi näitä lääkkeitä, suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista voidaan nyt parantaa.

Asikloviiri oli lääke, jonka hän ja George Herbert Hitchings kehittivät. Elion ja George työskentelivät yhdessä. Hän koulutti ryhmää, joka löysi parannuskeinon aidsia ja hiv:tä vastaan.

Elion pysäytti myös munuaissiirtojen hylkimisen eli sen, että terve ihminen luovuttaa munuaisensa sairaalle. Opiskellessaan maisteriksi hän toimi laboratorioassistenttina, elintarviketarkastajana ja lukion opettajana.

Saavutukset

Elionista tuli American Association for Cancer Researchin puheenjohtaja (1983-84). Hänet nimettiin Higuchi-muistopalkinnon voittajaksi. Hän luennoi Kansasin yliopistossa vuonna 1995. Hän sai myös "Master of Science" -palkinnon kemian alalla New Yorkin yliopistosta vuonna 1941.

Elion palkattiin biokemistiksi toisen maailmansodan aikana. Hän keskittyi kemiallisiin yhdisteisiin ja typpipitoisiin emäksiin. Elion työskenteli myös osa-aikaisesti lääkärinä Brooklynissa. Hän sai kunniatohtorin arvon, korkeimman lääketieteellisen tutkinnon, George Washingtonin yliopistosta.

Elion oli myös ensimmäinen nainen, joka pääsi National Inventor's Hall of Fameen.

Elion valmistui Hunter Collegesta kemian kandidaatiksi vuonna 1937.

Vihkiminen ja kuolema

Gertrude B. Elionilla oli 45 patenttia. Elion sanoi, että hänen 40-vuotinen tutkimustyönsä johti moniin parannuskeinoihin. Hänen tutkimuksensa auttoi myös monia ihmisiä löytämään tappavia sairauksia. Hän tutki myös immuunijärjestelmää ja viruksia sekä biokemiaa ja farmakologiaa.

Elion kuoli 21. helmikuuta 1999 Pohjois-Carolinan yliopiston sairaalassa.

Works

Gertrude Elion sai jonkun kertomaan elämästään Les Prix Nobelissa vuonna 1988. Hänet mainitaan Who's Who 1997 -julkaisussa ja St. Martin's Pressin vuosittaisessa elämäkerrallisessa sanakirjassa.