Gertrude Belle Elion (23. tammikuuta 1918 – 21. helmikuuta 1999) oli yhdysvaltalainen biokemisti ja farmakologi. Vuonna 1988 hän sai Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon yhdessä pitkäaikaisen työtoverinsa George H. Hitchingsin ja brittiläisen Sir James Blackin kanssa.

 

Ura ja tutkimus

Elion työskenteli suuren osan urastaan lääketeollisuudessa, erityisesti Burroughs Wellcome -yhtiössä, jossa hän kehitti uusia lääkkeitä ja menetelmiä lääkeaineiden suunnitteluun. Hän ja George H. Hitchings kehittivät strategian, joka hyödyntää eroja normaalin ja sairaiden solujen nukleiinihappometaboliassa. Tämän "antimetaboliitti"-lähestymistavan avulla pyrittiin estämään bakteerien, viruspartikkeleiden tai pahanlaatuisten solujen kasvu ilman, että normaalit solut vahingoittuvat yhtä paljon.

Keskeiset saavutukset ja vaikutus

Elionin ja Hitchingsin työ johti useiden merkittävien lääkkeiden kehittämiseen, jotka muuttivat esimerkiksi syövän, tartuntatautien ja elinsiirtojen hoitoa. Heidän lähestymistapansa mahdollisti lääkkeiden kohdennetumman kehityksen verrattuna aiempaan kokeelliseen seulontaan. Tunnettuja Elionin uran aikana kehitettyjä lääkkeitä ovat muun muassa:

  • 6-merkaptopuriini (käytetty mm. leukemian hoidossa)
  • asatiopriini (azathioprine, immunosuppressantti, tärkeä elinsiirtojen jälkeen)
  • allopurinol (kihtihoitoihin)
  • pyrimethamine (loissairauksien hoitoihin)
  • atsykloviiri (merkittävä antiviraalinen lääke herpesvirusten hoitoon)

Nämä lääkkeet ja niihin liittyvät periaatteet ovat vaikuttaneet laajasti niin kliiniseen hoitotyöhön kuin jatkotutkimukseenkin, ja niiden avulla on parannettu potilaiden eloonjäämistä ja elämänlaatua monilla alueilla.

Palkinnot ja tunnustukset

Vuoden 1988 Nobel-palkinto myönnettiin Elionille, Hitchingsille ja Blackille heidän saavutuksistaan lääkehoitojen perusteiden kehittämisessä. Elion sai myös lukuisia muita tunnustuksia ja arvonimiä uransa aikana sekä useita kunniatohtorinhattuja, ja hän oli merkittävä esikuva erityisesti naisille luonnontieteissä.

Perintö

Gertrude Elionin työn perintö näkyy sekä konkreettisissa lääkkeissä että siinä tutkimusfilosofiassa, jonka hän auttoi muovaamaan: analyyttinen ja kohdennettu lähestymistapa lääkeaineiden suunnitteluun. Hänen uransa osoittaa myös, miten pitkäjänteinen laboratoriotyö ja yhteistyö eri alojen asiantuntijoiden kanssa voivat johtaa suurten lääketieteellisten edistysaskeleiden syntyyn.