Armeijan kenraali John Joseph "Black Jack" Pershing (13. syyskuuta 1860 – 15. heinäkuuta 1948) oli Yhdysvaltain armeijan kenraaliupseeri, joka tunnetaan parhaiten Yhdysvaltain retkikuntajoukkojen (American Expeditionary Forces, AEF) komentajana ensimmäisessä maailmansodassa. Pershing on ainoa henkilö, joka on ylennetty omana elinaikanaan Yhdysvaltain armeijan korkeimpaan arvoon, General of the Armies -arvoon. (Vuonna 1976 annetulla kongressin takautuvalla määräyksellä George Washington ylennettiin samaan arvoon, mutta korkeammalla virkaiällä.) Pershingillä on Yhdysvaltain ensimmäinen upseerin palvelusnumero (O-1). Häntä pidettiin monien myöhemmin toisen maailmansodan aikana johtaneiden amerikkalaisten kenraalien mentorina; näihin kuuluivat muun muassa George C. Marshall, Dwight D. Eisenhower, Omar N. Bradley ja George S. Patton.
Varhainen ura ja käytännön kokemus
Pershing syntyi Missourissa ja valmistui Yhdysvaltain sotilasakatemiasta West Pointista 1800-luvun lopulla. Hän palveli alkuurallaan ratsuväessä ja osallistui eri lähitaisteluihin sekä Amerikan lännen kampanjoihin ja myöhemmin Espanjan–Yhdysvaltojen sodan ja Filippiinien kampanjoiden yhteydessä. Pershingin varhainen käytännön kenttäkokemus ja palvelus eri ilmasto- ja taistelutehtävissä muovasi hänen johtamistapaansa ja antoi hänelle laajan taktisen ja logistisen osaamisen, jota hän myöhemmin käytti AEF:n rakentamisessa.
Johtajuus ensimmäisessä maailmansodassa
Kun Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan, Pershing nimitettiin AEF:n korkeimmaksi komentajaksi. Hän painotti, että amerikkalaiset joukot säilyttäisivät yhtenäisen taisteluidentiteettinsä eikä niitä tulisi hajauttaa liittolaisten yksiköihin pelkästään täydennysjoukoiksi. Pershing rakensi valtavan mobilisaatio-, koulutus- ja huolto-organisaation ja vastasi AEF:n lähettämisestä Eurooppaan, sen kouluttamisesta sekä yhteistoiminnasta liittoutuneiden kanssa.
Operatiivisesti hänen joukkonsa osallistuivat mm. Saint-Mihielin ja Meuse-Argonnen suurhyökkäyksiin, jotka olivat merkittäviä AEF:n toiminnassa sodan loppuvaiheessa. Pershingin painotus kurinalaiseen koulutukseen, logistiseen valmisteluun ja itsenäiseen amerikkalaiseen komentoon vaikutti siihen, että AEF pystyi toimimaan tehokkaana taisteluvoimana yhdessä liittoutuneiden kanssa.
Punitive Expedition ja muu palvelus ennen maailmansotaa
Ennen Eurooppaan siirtymistään Pershing johti Yhdysvaltain sotilaallisia operaatioita myös muualla: tunnetuin näistä oli vuoden 1916 Punitive Expedition -operaatio Meksikoon, jossa hän johti etsintäoperaatioita kenraali Francisco "Pancho" Villan joukkoja vastaan. Nämä toimet lisäsivät hänen kokemustaan suuren mittakaavan liikkuvasta sotatoimesta ja rajatoiminnasta.
Myöhemmät vuodet ja perintö
Sodan jälkeen Pershing toimi edelleen armeijan ylimmissä tehtävissä ja vaikutti Yhdysvaltain sotilasorganisaation kehitykseen. Hän toimi myös kirjoittajana ja muistelmien tekijänä, ja hänen käytännön lähestymistapansa sotataidollisiin ja organisatorisiin kysymyksiin vaikutti pitkään Yhdysvaltain sotilasjohtoon. Pershing jäi eläkkeelle ja kuoli vuonna 1948; hänet on haudattu Arlingtonin kansalliselle hautausmaalle.
Pershingin perintö näkyy sekä sotilaallisessa että kulttuurisessa muistissa: hänen vaatimuksensa amerikkalaisten joukkojen yhtenäisyydestä ja hänen panoksensa suuren, sotateknisesti ja logistisesti vaativan armeijan organisointiin katsotaan keskeiseksi tekijäksi Yhdysvaltain nousussa modernin sodankäynnin merkittäväksi osapuoleksi. Monet hänen aikanaan ja myöhemmin palvelleet upseerit mainitsivat Pershingin vaikutuksen omassa urakehityksessään.
Muuta huomionarvoista
- Pershingin lempinimi "Black Jack" on jäänyt osaksi hänen julkista identiteettiään.
- Hänellä oli harvinainen palvelusnumero O-1, mikä korostaa hänen asemaansa Yhdysvaltain armeijan historiassa.
- Hänen johtamistaan ja päätöksiään on sekä ylistetty että kritisoitu, mutta lopputulos oli, että amerikkalaiset joukot pystyivät muodostamaan oman merkittävän panoksen sodan lopputulokseen.
