Marie Thérèse de Bourbon (1666–1732) oli lyhytaikaisesti (vain nimellisesti) Puolan kuningatar-konsertti vuonna 1697. Hän oli Condén prinssin Henri Julesin ja Baijerin Anne Henrietten tytär. Ranskan hallitsevan Bourbonien suvun jäsenenä hän oli veriprinsessa. Häntä voitiin kutsua Hänen/ Teidän Ylhäisyydeksenne.
Marie Thérèse syntyi vuonna 1666 merkittävään ritarilliseen ja hallitsevaan sukuun. Vanhempien asemasta johtuen hän sai kasvatuksensa ja sivistyksensä Ranskan hovin lähellä ja sijoittui etuoikeutettuun asemaan hovielämässä. Veriprinsessana hänen asemansa oli muodollisesti hyvin korkea: hän oli yksi Bourbon-suvun sukulaisista, joiden etuoikeudet ja tittelit näkyivät selvästi hovin protokollassa.
Hän meni naimisiin François Louis de Bourbonin kanssa, joka kantoi Contin prinssin arvonimeä. Avioliitto yhdisti Condén ja Contin haarat, ja puolisoiden asema teki Maríesta myös Princesse de Contin eli Contin prinsessan. Avioliitosta syntyi jälkeläisiä, ja pariskunta vaikutti Ranskan hovipiireissä useiden vuosikymmenien ajan.
Vuoden 1697 Puolan kuninkaanvaaliin liittyen Ranska tuki voimakkaasti Contin prinssin ehdokkuutta. Conti sai aluksi kannatusta ja hänet julistettiin kuninkaaksi erään ryhmän toimesta, mutta käytännössä hän ei koskaan pystynyt vakiinnuttamaan valtaansa Puolassa. Tämän seurauksena Marie Thérèse oli vain lyhyen ajan nimellisesti Puolan “kuningatar” — statukseltaan ja otsikoltaan kuningatar, mutta ilman tosiasiallista hallintavaltaa tai pysyvää asemaa Puolassa.
Myöhemmin elämässä Marie Thérèse palasi Ranskaan ja eli suurimman osan ajastaan hovissa tai yksityiselämään vetäytyneenä hautausmaisemien ja dynastisten suhteiden keskellä. Hänen miehensä kuoli vuonna 1709, minkä jälkeen hän toimi leskenä ja suvun vanhempana jäsenenä aina kuolemaansa vuonna 1732 saakka.
Marie Thérèseen merkitys historiassa liittyy ensisijaisesti hänen asemaansa Bourbonien suvun jäsenenä ja siihen, miten 1600–1700‑lukujen dynastinen politiikka ja kansainväliset kilpailut heijastuivat yksityisten aatelisperheiden elämään: lyhytaikainen kuningattaruus Puolassa on esimerkki siitä, miten hovipolitiikka ja valta-ajatukset saattoivat hetkellisesti muuttaa arvonimiä ilman, että ne johtivat todelliseen vallan vaihtoon.