Prince du sang (veriprinssi) – Ranskan perimysjärjestys ja arvonsaajat

Prince du sang -veriprinssit Ranskan perimysjärjestyksessä: kuka peri vallan, arvonsaajat kuten Conti, Condé ja Orléansin herttua sekä heidän arvonimensä ja etuoikeutensa.

Prince du sang (veren prinssi) oli Ranskan kuninkaallisen perheen jäsen. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki muut kuin naispuoliset henkilöt, jotka olivat veriprinssejä, olisivat oikeutettuja perimään valtaistuimen vain, jos kaikki välittömän kuninkaallisen perheen miespuoliset jäsenet olisivat kuolleet. Tärkeimmät veriprinssit tunnettiin nimillä Contien prinssi ja Condén prinssi sekä merkittävämpi Orléansin herttua. Veriprinssillä oli oikeus käyttää nimitystä Serene Highness (ransk. altesse sérénissime), mutta sitä käytettiin vain kirjallisesti. Suurimmalla osalla sukuruhtinaista oli omat asunnot Versailles'n palatsissa sekä omat kaupunkitalot Pariisissa.

Perimysjärjestys ja oikeus valtaistuimeen

Princes du sang olivat perimysjärjestyksen kannalta kuninkaallisen suvun miespuolisia suoria tai sivulinjan jälkeläisiä, yleensä Capetien dynastian kautta. Perimysvalta määräytyi Ranskassa pitkälti Salic‑lailla, jonka mukaan valtaistuimen sai periä vain miespuolinen jälkeläinen mieslinjassa. Tämän vuoksi veriprinssit olivat valmiina nousemaan valtaistuimelle vain, jos kuninkaan lähimmät miespuoliset perilliset (esimerkiksi kuninkaan poika tai pojanpoika) puuttuivat.

Arvonsaajat ja sukuhaarojen merkitys

Veriprinssien joukkoon kuuluivat useat tunnetut Bourbonin sukuhaarat, muun muassa Bourbon‑Condé ja Bourbon‑Conti sekä Orléansin sivuhaara. Nämä sukuhaarojen johtajat kantavat usein omaa herttuan- tai prinssinimitystään ja nauttivat hovissa suurta arvovaltaa. Veriprinssi eriänyt selkeästi myös niin kutsutuista princes étrangers — ulkomaisista prinssisuvuista, joiden jäsenet saattoivat saada erityisaseman Ranskan hovissa, mutta joita ei pidetty lähtökohtaisesti perillisiksi Ranskan kruunuun.

Oikeudet, etuoikeudet ja tehtävät

Princes du sangilla oli useita etuoikeuksia ja muodollista arvoa hovissa. Heille kuului korkeampi etuoikeusasema seremonioissa ja valtiollisissa tilaisuuksissa sekä usein oikeus omiin apanazheihin (taloudellisiin toimeentulotukiin ja maita koskeviin etuoikeuksiin). He ylläpitivät omia hovikuntia, saivat asemia armeijassa ja usein merkittäviä hallinnollisia tai sotilaallisia tehtäviä. Kirjallisessa käytössä he saattoivat käyttää arvonimiä ja kunniatitteliä, joita tavallinen aatelisto ei käyttänyt.

Asuminen ja hoviasema

Kuten tekstissä mainitaan, monet veriprinssit pitivät asuntoja sekä Versaillessa että Pariisissa. Heillä oli omat hovinsa, palvelijansa ja erilliset tilat hovielämän vaatimuksia varten. Hovissa veriprinssit olivat kuninkaan lähimpiä neuvonantajia ja osa poliittista verkostoa — heidän asemansa teki heistä usein vaikutusvaltaisia sekä liittoutumisten että valtataistelujen kontekstissa.

Muutokset vallankumouksen ja myöhempien aikojen myötä

Ranskan vallankumous (1789) ja sitä seuranneet vallankumoukset murensivat perinteisiä etuoikeuksia ja valtasuhteita, ja veriprinssien muodollinen asema katosi monilta osin. Bourbonien paluu vallanpiiriin 1800‑luvulla sekä myöhemmät kunngasperustelut toivat osittain takaisin perinteisiä titteleitä ja meriitiasemia, mutta vanha Ancien Régime -järjestelmä ei palautunut ennalleen. 1800‑ ja 1900‑luvuilla dynastiset kiistat (esim. legitimistit vs. orleanistit) liittyivät usein siihen, ketkä voidaan katsoa laillisesti kuuluviksi perimysjärjestykseen tai veriprinssien luokkaan.

Lisämäärittelyjä

On syytä huomata, että termiä voidaan käyttää eri aikakausina hieman eri tavoilla: joskus sillä viitattiin laajemmin kaikkiin kuninkaallisen suvun jäseniin, toisinaan tiukemmin vain niihin, joilla oli tutkittu ja tunnustettu oikeus kruunuun perimysjärjestyksen puitteissa. Myös naiset, joiden sukulinja oli veriprinssien kautta, saattoivat saada hovissa arvonimen (esim. princesse du sang), mutta Salic‑lain vuoksi heiltä itseltään ei perinteisesti edellytetty valtaistuimen perintäoikeutta.

Yhteenvetona: Prince du sang oli merkittävä asema Ranskan hoveissa, joka yhdisti sukulaisuuden kruunuun, korkean asemakäytännön ja monet taloudelliset sekä seremonialliset etuoikeudet. Sillä oli suuri merkitys niin valtaperimyksessä, hovielämässä kuin politiikassakin ennen modernin ajan valtamuutoksia.

Hae kirjaimella