Aimaq — persiankielen etnolekti Afganistanissa, Tadžikistanissa ja Iranissa

Aimaq — persiankielen etnolekti Luoteis-Afganistanissa, Tadžikistanissa ja Iranissa. Tutustu Aimaq-kieleen, kulttuuriin ja alueellisiin eroihin.

Aimaq (persia: ایماقی) on persian kielen etnolekti, jota aimaq-kansa puhuu Luoteis-Afganistanin keskiosassa (Hazarajatin länsipuolella), Tadžikistanissa ja Iranin itäosassa.

Yleiskuva

Aimaq on persian kieliryhmään kuuluva puhekieli/etnolekti, joka muistuttaa sekä Afganistanin dari-muotoja että Tadžikin persian (tadžikin) murteita. Kieltä puhuvat pääasiassa aimaq-ryhmään kuuluvat yhteisöt, jotka ovat historiallisesti olleet osittain paimentolaisia ja osittain pysyväisempää asutusta harjoittavia. Aimaqin tarkka levinneisyys vaihtelee alueittain, ja puhujien määräarviot ovat epäyhtenäisiä, mutta kieltä pidetään tärkeänä osana ryhmän etnistä identiteettiä.

Aladialektit ja jakautuminen

• Aimaq jakautuu useisiin paikallisiin variantteihin ja alaryhmiin. Tunnettuja ryhmiä ovat muun muassa Firozkohi, Jamshidi, Taimani ja Maliki.
• Paikallinen muoto vaihtelee voimakkaasti: saman etnisen ryhmän sisälläkin voi esiintyä eroja sanastossa, äänteissä ja intonaatiossa riippuen maakunnasta ja naapurikansojen vaikutuksesta.

Kielenpiirteitä

• Perusrakenne muistuttaa persian yleisiä piirteitä: sanajärjestys on yleensä SOV (subjekti–objekti–verbi) ja käytössä ovat persian kielessä tutut genetiivi- eli ezafe-rakenteet.
• Ääntäminen voi poiketa muista persian muodoista; esiintyy alueellisia eroja mm. konsonanttivariaatioissa ja diftongien käsittelyssä.
• Sanastossa näkyy lainoja ja vaikutteita lähialueiden kielistä, erityisesti pushtosta sekä paikallisista turkkilaisista ja muiden Iranin ja Afganistanin kielten piirteistä.
• Kirjoitus: aimaq on pitkälti suullinen muoto eikä sillä ole laajalti vakiintunutta kirjallista standardia; kirjoitus perustuu yleensä persian kirjaimistoon silloin kun kieltä kirjoitetaan.

Sosiolingvistinen asema

Moni aimaq-puhuja on kaksikielinen tai monikielinen: arjessa ja kaupankäynnissä käytetään usein myös persian standardimuotoja (dari/tadžik) tai naapureiden kieliä kuten pushtoa. Kielen asema vaihtelee; joillain alueilla perinteinen aimaq säilyy vahvana, kun taas toisilla se on marginalisoitunut tai sekoittunut ympäröiviin murteisiin. Aimaqilla on rikas suullinen perinne, joka sisältää kansanrunoutta, tarinankerrontaa ja lauluja, mutta kirjallista tuotantoa on vain vähän.

Merkitys ja tulevaisuus

Aimaq on tärkeä osa puhujayhteisöjensä kulttuurista identiteettiä. Kielen tulevaisuus riippuu monista tekijöistä: koulutuksesta, hallinnollisista kielipolitiikoista, kaupungistumisesta ja naapurikielten vaikutuksesta. Kielentutkimuksen kannalta aimaq tarjoaa arvokasta tietoa persian muunnelmista, kieltenvälisestä kontaktista ja etnolingvistisestä monimuotoisuudesta alueella.

Lisätietoja

Jos haluat syvällisempää tietoa aimaqin kieliopista, äännejärjestelmästä tai sen eri alalajeista, voidaan laajentaa artikkelia lähdeviitteillä ja esimerkkilauseilla, sekä lisätä tietoa puhujien määristä ja tarkemmasta maantieteellisestä levinneisyydestä.

Hae kirjaimella