Carnacin megaliitit – Bretagnen esihistorialliset pystykivet ja linjaukset
Carnacin megaliitit: Bretagnen vaikuttavat pystykivet, linjaukset ja dolmenit — esihistoriallinen arkeologinen aarre, joka paljastaa neoliittisen ajan salaisuudet.
Carnacin kivet ovat maailman suurin tunnettu kokoelma megaliittisia pystykiviä. Yli 3 000 esihistoriallista pystykiveä on hakattu paikallisesta kalliosta ja pystytetty kylien lähiympäristöön sen aikaisen väestön toimesta — usein mainitaan alueen Bretagnen esikelttien esi-isät tai ylipäänsä neoliittisen kauden asukkaat.
Sijainti ja rakenne
Kivet sijaitsevat pääasiassa Ranskan Carnacin kylän ympäristössä Bretagnessa. Kokonaisuuteen kuuluu erilaisia rakenteita:
- linjaukset (alignement) — pitkiä, paikoin useita satoja metrejä tai yli kilometrin mittaisia kivirivistöjä, joissa kivet on aseteltu riveihin;
- menhirit — yksittäiset pystykivet;
- dolmenit — hautakammioita muistuttavat kivirakenteet, joissa yleensä suuri vaakakivi lepää pystykivien päällä;
- röykkiöt (tumulit, cairnit) — hautamäet, joissa kivistä tai maasta muodostettu peite on voinut suojata hautaa.
Ajoitus ja rakentaminen
Kivien rakentaminen ajoittuu pääosin neoliittiselle ajalle. Yleinen arvio iästä on noin 3300 eaa., mutta osa rakenteista voi olla vanhempia (arvioita jopa noin 4500 eaa.). Työvoima, kuljetus ja laadukas kivien muokkaus osoittavat suuren yhteisöllisen panoksen ja pitkän rakentamisvaiheen.
Mahdolliset käyttötarkoitukset ja tutkimus
Kivien alkuperäinen käyttötarkoitus on edelleen keskustelun aihe. Arkeologisissa ja kulttuurihistoriallisissa tulkinnoissa on noussut esiin useita vaihtoehtoja:
- rituaaliset ja uskonnolliset toiminnot (seremoniat, esi-isien palvonta);
- kuolemaan ja hautaukseen liittyvät funktiot — dolmenit ja röykkiöt yhdistetään usein hautarakenteisiin;
- maantieteelliset tai yhteisölliset rajamerkit ja kokoontumispaikat;
- astrofysikaaliset tai kalenterinomaiset linjaukset — jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että rivistöt on suunnattu aurinkoon, kuuhun tai tähtiin liittyvien tapahtumien mukaan.
Arkeologinen kaivaustoiminta, maaperätutkimukset ja vertailu muihin megaliittisiin kohteisiin ovat tuoneet lisätietoa, mutta osa yksityiskohdista ja tulkinnoista jää yhä avoimiksi.
Historian kulku, vahingot ja käyttö
Viime vuosisatojen aikana monet Carnacin kohteista ovat kärsineet laiminlyönnistä ja ihmisen aiheuttamista vahingoista. Raporttien mukaan dolmeneita on käytetty esimerkiksi lampaiden suojina, kanavajoina tai jopa uuneina, ja yksittäisiä kiviä on siirretty tai rikottu teiden rakentamisen tai paikallisen rakentamisen materiaaliksi. Tällainen käytäntö on osaltaan vaikeuttanut alkuperäisen rakenteen ja tarkoituksen tutkimista.
Säilyttäminen ja julkinen hallinta
Kohteiden hoito on ollut kiistanalainen aihe: paikalliset intressit, maanomistus, turismi ja tieteellinen tutkimus törmäävät usein toisiinsa. Nykyään monet alueen monumentit ovat suojeltuja, ja niistä huolehtivat paikalliset viranomaiset sekä arkeologit. Carnacissa toimii myös Museo, joka esittelee seudun esihistoriaa ja löytöjä — kävijät voivat tutustua alueen historiaan ennen kivikkoalueille suuntaamista.
Nykytilanne ja vierailu
Nykyään Carnac on suosittu matkailukohde, ja kivirivistöt ovat sekä tutkijoiden että matkailijoiden kiinnostuksen kohteena. Vierailijoilta odotetaan kunnioitusta: kivien päälle ei yleensä saa kiivetä ja merkityille poluille on hyvä pysyä, jotta rakenteet eivät vahingoitu. Alueella järjestetään opastuksia ja tarjolla on näyttelyitä, jotka selittävät megaliittien arkeologista ja kulttuurista merkitystä.
Yhteenveto
Carnacin kivet ovat merkittävä ja ainutlaatuinen esimerkki ihmisten neoliittisesta rakennusosaamisesta ja uskonnollisista tai yhteisöllisistä käytännöistä. Vaikka osa rakenteista on kärsinyt ajan saatossa, alueen tutkimus jatkuu ja suojelu pyrkii varmistamaan, että tulevat sukupolvet voivat tutkia ja ihailla tätä laajaa megaliittiperintöä.
Ménecin tasaukset, tunnetuin megaliittikohde Carnacin kivien joukossa.
Kivet Kerlescanin linjauksissa
Kohdistukset
Kivirivejä on kolme suurta ryhmää - Ménec, Kermario ja Kerlescan - jotka ovat saattaneet aikoinaan muodostaa yhden ryhmän, mutta jotka on jaettu, kun kiviä on poistettu muihin tarkoituksiin.
Ménecin linjaukset
Yksitoista yhteen menhiririviä, jotka ulottuvat 1 165 kertaa 100 metrin pituiseen riviin. Molemmissa päissä on mahdollisesti kivipiirien jäänteitä. Matkailutoimiston mukaan länsipäässä on "kromlech, jossa on 71 kivilohkaretta", ja itäpäässä on hyvin raunioitunut kromlech. Suurimmat, noin 4 metriä korkeat kivet ovat leveämmässä länsipäässä; sen jälkeen kivet muuttuvat vain 0,6 metrin korkuisiksi koko linjan pituudelta, ennen kuin ne kasvavat jälleen korkeammiksi kohti itäpäätä.
Kermario (House of the Dead) mukauttaminen
Tämä viuhkamainen rakenne toistuu hieman kauempana idässä Kermarion linjauksessa. Se koostuu 1029 kivestä kymmenessä pylväässä, joiden pituus on noin 1300 metriä. Ilmakuvauksessa paljastui itäpäässä oleva kivikehä, jossa kivet ovat lyhyempiä.
Kerlescan-kohdistukset
Pienempi 555 kiven ryhmä, joka sijaitsee kauempana kahdesta muusta paikasta itään. Se koostuu 13 rivistä, joiden kokonaispituus on noin 800 metriä ja joiden korkeus vaihtelee 80 cm:stä (2 ft 7 in) 4 metriin (13 ft). Äärimmäisessä länsiosassa, jossa kivet ovat korkeimmat, on kivikehä, jossa on 39 kiveä. Pohjoisessa saattaa olla myös toinen kivikehä.
Petit-Ménecin linjaukset
Paljon pienempi ryhmä, joka sijaitsee taas Kerlescanista itään ja kuuluu La Trinité-sur-Merin kuntaan. Nämä ovat nyt metsässä, ja useimmat niistä ovat sammaleen ja murattipuun peitossa.
Tumuli
Siellä on useita hautakumpuja, haudan päälle rakennettuja maakasoja. Tällä alueella niissä on yleensä käytävä, joka johtaa keskikammioon, jossa oli aikoinaan neoliittisia esineitä.
Saint-Michel
Saint-Michelin hautaröykkiö rakennettiin 5000 eaa. ja 3400 eaa. välisenä aikana. Se on pohjastaan 125 x 60 m (410 x 197 jalkaa) ja 12 m (39 jalkaa) korkea. Siihen tarvittiin 35 000 kuutiometriä (46 000 cu yd) kiveä ja maata. Sen tehtävä oli sama kuin Egyptin pyramidien: se oli hauta hallitsevan luokan jäsenille. Se sisälsi erilaisia hautaesineitä, kuten 15 kiviarkkua, keramiikkaa ja koruja, joista suurin osa on nykyisin Carnacin esihistoriallisen museon hallussa. René Galles kaivoi sen vuonna 1862 pystysuorilla kuopilla, jotka kaivettiin 8 metrin syvyyteen. Myös Le Rouzic kaivoi sitä vuosina 1900-1907 ja löysi haudan ja kivilokerot.
Kappeli rakennettiin sen päälle vuonna 1663, mutta se rakennettiin uudelleen vuonna 1813, ennen kuin se tuhoutui vuonna 1923. Nykyinen rakennus on vuonna 1926 rakennettu identtinen uudelleenrakennus vuoden 1663 kappelista.
Moustoir
Se tunnetaan myös nimellä Er Mané, ja se on 85 metriä pitkä, 35 metriä leveä ja 5 metriä korkea kammiohauta. Sen länsipäässä on dolmen ja itäpäässä kaksi hautaa. Lähistöllä on pieni, noin 3 m (10 ft) korkea menhir.
47°36′43″N 3°03′39″W / 47.6119°N 3. 0608
Dolmens
Alueella on useita hajallaan olevia dolmeneita. Näitä dolmeneita pidetään yleisesti hautakammioina, mutta Bretagnen hapan maaperä on kuitenkin syönyt luut pois. Ne on rakennettu useista suurista kivistä, jotka tukevat "pääkiveä", ja sitten ne on haudattu maakasan alle. Monissa tapauksissa röykkiötä ei enää ole, joskus arkeologisten kaivausten vuoksi, ja vain suuret kivet ovat jäljellä, eri raunioina.
- Er-Roc'h-Feutet: Pohjoisessa, lähellä Chapelle de La Madelainea. Katto on kokonaan katettu.
- La Madelaine: 47°37′15″N 3°02′54″W / 47.6208°N 3. Suuri dolmen, jonka mitat ovat 12 x 5 m (39 x 16 ft) ja jossa on 5 m (16 ft) pitkä rikkinäinen kattokivi. Se on nimetty läheisen Chapelle de La Madelainen mukaan, joka on edelleen käytössä.
- Kercado: Harvinainen dolmen, jonka alkuperäisen röykkiön peitossa on edelleen. Kermarion tasanteiden eteläpuolella sijaitseva, 25-30 metriä leveä ja 5 metriä korkea röykkiö, jonka huipulla on pieni menhir. Aikaisemmin 4 metrin etäisyydellä sijainnut pienten menhirien ympyrä ympäröi 6,5 metrin pituista pääkäytävää, joka johtaa suureen kammioon, josta löytyi lukuisia esineitä, kuten kirveitä, helmiä, nuolenkärkiä ja keramiikkaa. Se rakennettiin noin 4600 eaa. ja sitä käytettiin noin 3 000 vuoden ajan.
- Mané Brizil
- Kerlescan: Karkeasti suorakaiteen muotoinen röykkiö, jossa on jäljellä vain yksi kruunukivi. Se on suunnattu itä-länsisuuntaisesti, ja etelässä on käytävä sisäänkäynti.
- Kermarquer: Pienellä kukkulalla, kaksi erillistä kammiota.
- Mané-Kerioned (keijukaiskumpu tai Grotte de Grionnec): Kolmen dolmenin ryhmä, jonka ulkoasu on ainutlaatuinen Bretagnessa ja joka on aikoinaan peitetty röykkiön alle. Useimmat dolmeniryhmät ovat samansuuntaisia, mutta nämä dolmenit on järjestetty hevosenkengän muotoisiksi. Kolmen dolminin suurin on itäpuolella, 11 metriä (36 jalkaa).
- Crucuno: "Klassinen" dolmen, jossa 40 tonnin painoinen, 7,6 metrin korkuinen taulukivi lepää noin 1,8 metriä korkeiden pilarien päällä. Ennen vuotta 1900 se oli yhdistetty käytävällä, joka teki siitä 24 metriä pitkän.
Muut muodostumat
On joitakin yksittäisiä menhirejä ja ainakin yksi muu muodostelma, jotka eivät sovi edellä mainittuihin luokkiin.
Manion nelikulmio
Kivien asettelu suuren suorakulmion kehän muodostamiseksi. Alun perin "tertre tumulus", jossa oli keskuskumpu, se on 37 m (121 ft) pitkä ja suuntautunut koillisesta itään. Nelikulmio on idässä 10 m (33 ft) leveä, mutta lännessä vain 7 m (23 ft) leveä.
Manio jättiläinen
Nelikulmion lähellä on yksi massiivinen menhir, joka tunnetaan nykyään nimellä "Giant". Se on yli 6,5 metriä korkea, ja Zacharie Le Rouzic pystytti sen uudelleen noin vuonna 1900, ja siitä on näkymä läheiselle Kerlescanin tasanteelle.
47°36′12″N 3°03′22″W / 47.6034°N 3. 056
Manio "Giant".
Manion nelikulmainen järjestely.
Crucunon dolmen
Er-Roc'h-Feutetin dolmen. Jokaisen seisovan kivimuodostelman vieressä on kaiverrus, joka kertoo Ranskan valtion omistuksesta.
Kermarion linjauksen kivet
Kerlescan-kohdistus
Saint-Michelin hautakumpu
Kermarion kohdistus
Ménecin kohdistus
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä ovat Carnac-kivet?
V: Carnacin kivet ovat maailman suurin kokoelma megaliittisia seisovia kiviä. Ne on hakattu paikallisesta kalliosta, ja ne pystytti Bretagnen esikelttien kansa neoliittisella kaudella, todennäköisesti noin vuonna 3300 eaa.
K: Missä ne sijaitsevat?
V: Carnacin kivet sijaitsevat useilla uuskautisilta ajoilta peräisin olevilla paikoilla Ranskan Carnacin kylän ympäristössä Bretagnessa.
K: Kuinka vanhoja ne ovat?
V: Kivet on pystytetty jossain vaiheessa neoliittista aikaa, todennäköisesti noin 3300 eaa., mutta jotkut niistä voivat olla jopa 4500 eaa. vanhoja.
K: Mitä kohteet sisältävät?
V: Kohteisiin kuuluu kivirivistöjä, dolmeneita, röykkiöitä ja yksittäisiä menhirejä.
K: Miten niitä on käsitelty viime vuosisatoina?
V: Viime vuosisatoina monia kohteita on laiminlyöty, ja raporttien mukaan dolmeeneja on käytetty lampaiden suojina, kanaloina tai jopa uuneina. Kiviä on myös poistettu teiden rakentamiseksi tai käytetty rakennusmateriaalina.
K: Mikä näissä kohteissa on kiistanalaista?
V: Näiden kohteiden hoito on kiistanalainen aihe, koska niitä on viime vuosisatoina laiminlyöty ja käytetty muihin tarkoituksiin.
K: Onko niiden suojelemiseksi tehty toimia?
V: Kyllä, niitä pyritään suojelemaan, esimerkiksi suojeluhankkeilla ja kampanjoilla, joilla lisätään tietoisuutta niiden merkityksestä.
Etsiä