Menhirit (seisovat kivet) – neoliittiset megaliitit, käyttötarkoitus ja ajoitus

Tutustu menhireihin: neoliittiset megaliitit, niiden käyttötarkoitus ja ajoitus (4000–1500 eaa.), levinneisyys sekä arkeologiset löydöt Brittein saarilla ja Bretagnessa.

Seisovat kivet eli menhirit ovat maahan pystysuoraan asetettuja kiviä. Neoliittisen ajan ihmiset asettivat niitä Brittein saarille ja Bretagneen, ja niitä esiintyy myös muualla maailmassa.

Kiviä voi olla yksittäisiä, ympyröitä, rivejä tai ryhmiä. Ne ajoittuvat enimmäkseen 4000 eaa. ja 1500 eaa. välille. Koska neoliittisilla kansoilla ei ollut kirjoitusta, tiedämme vain vähän niiden käytöstä. Yleisesti ajatellaan, että niillä oli sekä käytännöllinen (kokoontumispaikka) että seremoniallinen tai uskonnollinen käyttö. Joidenkin näiden kivien läheltä löydetyt keramiikkalöydöt viittaavat siihen, että jotkut näistä kivistä Euroopassa kuuluivat niin sanottuun "Beaker-kulttuuriin".

Niiden muoto on yleensä epätasainen ja neliskulmainen, ja ne kapenevat usein ylöspäin. Menhirejä löytyy eri puolilta Eurooppaa, Afrikkaa ja Aasiaa, mutta niitä on eniten Länsi-Euroopassa, erityisesti Brittein saarilla (Iso-Britannia ja Irlanti) ja Bretagnessa. Näillä alueilla on noin 50 000 megaliittia. Seisovia kiviä on yleensä vaikea ajoittaa, mutta joidenkin Länsi-Euroopassa sijaitsevien kivien alta löytynyt keramiikka yhdistää ne beaker-kansaan. Ne pystytettiin osana megaliittikulttuuria, joka kukoisti Euroopassa ja sen ulkopuolella.

Jos ne esiintyvät ryhmissä, usein pyöreinä, soikeina, kumpuilevina tai hevosenkengän muotoisina, niitä kutsutaan joskus megaliittisiksi monumenteiksi. Ne ovat muinaisten uskonnollisten seremonioiden paikkoja, ja joskus niissä on hautakammioita. Radiohiiliajoitus ja vuosirenkaiden kalibrointi ovat lisänneet tietämystämme niiden ajoituksesta. Joistakin arkeologisista kohteista voidaan löytää puisten kappelien jäänteitä. Woodhenge oli henge ja puukehä-monumentti Stonehengen maailmanperintökohteessa Wiltshiressä, Englannissa. Se sijaitsee 3,2 kilometriä Stonehengestä koilliseen.

Ajoitus ja tutkimusmenetelmät

Menhirien ja muiden megaliittien ajoitusta on vaikea tehdä, koska kiviä itsessään ei tavallisesti voi radiohiiliajoittaa. Ajoituksessa hyödynnetään usein ympäristöstä löytyvää orgaanista aineistoa, kuten asuin- tai hautakerroksista löytyvää tuhkaa, hiilenpaloja ja keramiikkaa. Radiohiiliajoitus sekä vuosirenkaiden kalibrointi (dendrokronologia) ovat parantaneet ajoitusten tarkkuutta, ja nykyisin käytetään myös stratigrafiaa, typologiaa sekä geofysiikkaa (georadar, magnetometria) ja LIDAR-mittausta laajempien maisemakokonaisuuksien kartoittamiseen.

Rakentaminen ja materiaalit

Menhirit on tehty paikallisista kivilaaduista: graniitista, liuskekivestä, kalkkikivestä tai sarsen-kivestä alueesta riippuen. Suuret kivet on usein louhittu läheisiltä louhoksilta ja kuljetettu paikoilleen tavalla, joka vaati suurta ihmistyövoimaa. Tutkimuksessa on esitetty menetelmiä kuten kantojen käyttäminen puutukien ja rullien avulla, liukkaat alustat, köysikuljetukset tai veden käyttö kuljetusreittinä. Itse kivien muokkaukseen on käytetty hakkaamista ja rapsutusta, mutta monissa tapauksissa kiveä on käytetty melko luonnontilaisena.

Käyttötarkoitus ja tulkinnat

Menhirien käyttötarkoituksesta on ehdotuksia, ei aina varmoja todisteita. Yleisimmät tulkinnat ovat:

• Uskonnolliset ja seremonialliset paikat – kokoontumiset, rituaalit ja juhlat
• Kuolleiden muisto tai esi-isien palvonta – menhirejä voi liittyä haudoille tai muistomerkeiksi
• Alueelliset rajamerkit tai maamerkit – näyttäen heimon tai ryhmän alueen
• Taivaalliset yhteydet – joissain kohteissa on havaittu suuntauksia astronomisiin tapahtumiin, kuten aurinkoauringon nousuun tai laskuun kesä- ja talvipäivänseisauksissa
• Yhteisön identiteetti ja näyttö työvoimasta – suuri työprojekti, joka vahvisti ryhmän yhteenkuuluvuutta

Usein eri funktiot yhdistyvät: sama paikka saattoi toimia sekä seremoniallisena kokoontumispaikkana että hautauspaikkana tai maamerkkinä.

Terminologia: menhir, dolmen, henge ja alignement

Menhir tarkoittaa yksittäistä pystykiveä. Dolmen on kivistä muodostettu hautarakenne (kivikistosuosittu kattokivi- ja tukikiviasetelma). Henge on maapenkereen ja kuopan muodostama kehärakennelma, usein puisten tai kivien kehän sisältäessä rituaalialueen. Alignement tarkoittaa pitkässä rivissä olevia pystykiviä, kuten Bretagnessa sijaitsevat Carnacin rivistöt.

Alueelliset erot ja tunnettuja kohteita

Menhirejä esiintyy laajasti, mutta tihein keskittymä on Länsi-Euroopassa. Tunnettuja esimerkkejä ovat:

• Stonehenge ja sen lähialueen rakennekokonaisuudet (mm. Woodhenge) – merkittävä brittiläinen kompleksikokonaisuus.
• Carnac (Bretagne) – laajoja kivirivistöjä, jotka muodostavat tuhansien kivien kokonaisuuden.
• Callanishin kivet (Skotlanti) – ikoninen pystykiviryhmä Hebridien alueella.
• Isoja yksittäisiä menhirejä ja murtuneita jättiläiskiviä, kuten Grand Menhir Brisé (Bretagne), jonka alkuperäinen korkeus on arvioitu yli 20 metriksi.

Säilyminen, tutkimus ja nykymerkitys

Monet megaliittikohteet ovat suojeltuja kulttuuriperintökohteita ja suosittuja matkailukohteita. Arkeologinen tutkimus pyrkii yhdistämään kaivauslöydöt, maisemaselvitykset ja uusimmat teknologiat ymmärtääkseen rakentamisen, käytön ja merkityksen. Nykykeskusteluissa korostuvat myös kohteiden suojelu, ympäristönhallinta ja paikallisyhteisöjen asema perinnön hoidossa.

Lopuksi

Menhirit ovat monipuolisia megaliittisia ilmiöitä, jotka kertovat esihistoriallisten yhteisöjen organisoinnista, uskomuksista ja maiseman käytöstä. Vaikka yksiselitteisiä vastauksia niiden tarkoituksesta ei aina löydy, yhdistelmä arkeologiaa, geofysiikkaa ja vertailevaa tutkimusta avaa jatkuvasti uusia näkökulmia näiden vaikuttavien kivimonumenttien maailmaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mitä ovat seisovat kivet?

K: Milloin ne on asetettu sinne?

K: Mikä on niiden tarkoitus?

K: Mistä niitä voi löytää?

K: Mistä tiedämme, milloin ne on pystytetty?

K: Ovatko pystykivet aina yksittäisiä kiviä?

K: Onko Woodhenge esimerkki henge-muodostelmasta?

Hae kirjaimella