Kissan oikealle kääntymisrefleksi
Kissan oikealle kääntymisrefleksi on kissan luontainen kyky kääntää itsensä ympäri pudotessaan niin, että se laskeutuu jaloilleen. Oikaisurefleksi alkaa kehittyä 3-4 viikon iässä. Kissa on oppinut sen kokonaan 6-7 viikon iässä. Kissat pystyvät tähän, koska niillä on joustava selkäranka ja solisluu, joka ei liiku. Vähimmäiskorkeus, joka tarvitaan, jotta tämä tapahtuisi turvallisesti useimmilla kissoilla, on noin 12 tuumaa.
Myös kissat, joilla ei ole häntää, voivat tehdä näin. Tämä johtuu siitä, että kissa liikuttaa lähinnä takajalkojaan eikä se käytä paljon kulmavoimaa laskeutumiseen. Häntä ei siis oikeastaan tarvita tähän taitoon.
Käyttämällä tätä oikealle kääntymisrefleksiä kissat voivat usein laskeutua ilman vammoja. Tämä ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa, sillä kissat voivat silti murtaa luita tai kuolla äärimmäisiin putoamisiin.
Vuonna 1987 Journal of the American Veterinary Medical Association -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin 132 rakennuksista pudonnutta kissaa. Vammoja kissaa kohti oli enemmän riippuen pudotuskorkeudesta; ne olivat jopa seitsemän kerroksen korkuisia. Seitsemän kerrosta ylempänä vammat olivat vähäisempiä. Tutkimuksen tekijät uskovat, että viiden kerroksen putoamisen jälkeen kissat saavuttivat loppunopeuden. Tuolloin kissat rentoutuivat ja levittivät vartaloaan lisätäkseen vetovastusta.
Kuvia putoavasta kissasta. Tämä on Nature-lehdestä vuodelta 1894.
Miten kissa tekee sen
Kissat päättävät ensin, kumpi on ylhäällä ja kumpi alhaalla, katsomalla tai käyttämällä sisäkorvan aisteja. Sitten kissat onnistuvat kääntämään itsensä alaspäin ilman, että niiden kulmavauhti muuttuu. Ne tekevät tämän seuraavin askelin:
- Taivuta keskeltä niin, että vartalon etupuoli kääntyy vastakkaiseen suuntaan kuin takapuoli.
- Vedä etujalkoja sisään, jotta vartalon etupuoliskon hitausmomentti pienenee.
- Venyttävät takajalkojaan kasvattaakseen vartalonsa takimmaisen puoliskon hitausmomenttia. Tämä tapahtuu niin, että ne voivat kääntää etupuoliskoaan hyvin pitkälle (jopa 90°), kun taas takapuolisko kääntyy päinvastoin paljon vähemmän (jopa 10°).
- Ojenna etujalkoja ja laita takajalkoja sisään, jotta ne voivat kääntää takapuoliskoaan melko pitkälle, kun taas etupuolisko kääntyy vastakkaiseen suuntaan hieman vähemmän.
Jos kissa ei ole tarpeeksi joustava (pystyy taipumaan helposti), se saattaa joutua tekemään vaiheet kaksi ja kolme uudelleen, jotta se pääsee täysin oikeaan asentoon.
Loppunopeus
Oikaisurefleksin lisäksi kissoilla on kehossaan ominaisuuksia, jotka auttavat pitämään ne turvassa putoamisen yhteydessä. Niiden pieni koko, kevyt luusto ja paksu turkki vähentävät niiden loppunopeutta. Kun kissat ovat päässeet oikealle, ne voivat myös levittää kehoaan lisätäkseen vetovastusta ja hidastaakseen putoamisnopeuttaan. Ne myös rentoutuvat pudotessaan, mikä suojaa niitä jonkin verran niiden laskeutuessa.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kissan oikaisurefleksi?
V: Kissan oikaisurefleksi on kissan luontainen kyky kääntää itsensä ympäri pudotessaan niin, että se laskeutuu jaloilleen.
K: Minkä ikäisenä oikaisurefleksi alkaa tapahtua?
V: Oikaisurefleksi alkaa kehittyä 3-4 viikon iässä.
K: Milloin kissa on oppinut tämän täysin?
V: Kissa on oppinut sen täysin 6-7 viikon iässä.
K: Minkä ansiosta kissat pystyvät tekemään tämän?
V: Kissat pystyvät tähän, koska niillä on joustava selkäranka ja solisluu, joka ei liiku.
K: Tarvitaanko tähän taitoon häntää?
V: Ei, myös kissat, joilla ei ole häntää, pystyvät tähän, koska ne liikuttavat lähinnä takajalkojaan eivätkä käytä laskeutuessaan paljon kulmavoimaa.
K: Voivatko kissat aina laskeutua turvallisesti käyttämällä oikaisurefleksiä?
V: Ei, kissat voivat silti murtaa luita tai kuolla äärimmäisiin putoamisiin, vaikka niillä olisi oikealle kääntymisrefleksi.
K: Mitä vuonna 1987 tehdyssä tutkimuksessa todettiin rakennuksista pudonneiden kissojen vammoista?
V: Vuonna 1987 Journal of the American Veterinary Medical Association -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin 132:ta rakennuksista pudonnutta kissaa. Vammat kissaa kohti lisääntyivät pudotuskorkeuden mukaan aina seitsemän kerroksen korkeuteen asti; yli seitsemän kerroksen korkeudessa vammat olivat kuitenkin epätodennäköisempiä, koska saavutettiin loppunopeus, jolloin kissat rentoutuivat ja levittivät ruumiinsa, mikä lisäsi vetovastusta.
